Oi Amalian riemua

Pihalla ei aurinko paista vieläkään, mutta omassa mielialassani se alkaa pikkuhiljaa varovasti pilkahdella. Enimmäkseen siksi, että se keltainen neule on nyt viimein valmis! Ja tämä on ihana ja karvainen ja niin KELTAINEN! Tämä väri saa jo itsessään minut hyvälle tuulelle, vaikka en yleensä niin keltaisesta välitäkään.

Kokonaisuudessaan tähän kului 5 kerää, eli 250g, Hjertegarn Play it-lankaa + muutama gramma kuudennelta kerältä saumojen ompeluun. Lisätään vielä muutama metri ohutta keltaista satiininauhaa strategisiin paikkoihin, niin tämä neule on ihan viimeistä piirtoaan myöden valmis. Tämähän on kulkenut työnimellä Amélie jo oikeastaan alustaan alkaen. Loppumetreillä päätin kuitenkin muuttaa nimeä hiukan enemmän suomalaiseksi, joten tämä neuleeni on nyt virallisesti ristitty Amaliaksi.

En tiedä kuinka monta ihmistä olen jo tappanut tylsyyteen näillä ainaisilla Amalia-jauhannoillani. Nyt en kuitenkaan jaksa välittää siitä. Enkä oikeastaan siitäkään, vaikka koko loppumaailma tyrmäisi neuleeni karmeimmaksi tekeleeksi, mitä maanpäällä on kuunaan pidetty päällä. Itkekööt toiset vaikka verta, minä tykkään Amaliasta silti.

Kuva: Zazzle.com

Itselleni tällä neuleella on hirvittävän suuri psykologinen merkitys. Amaliasta on tullut minun lohtuneuleeni. Neule, joka lämmittää ja tuntuu pehmoiselta ja näyttää aivan auringonpaisteelta, vaikka taivaalta kaadettaisiin saavilla paskaa niskaan. Tämä on neule, joka on tavallaan auttanut minua tämän uupumukseni prosessoinnissa. On ollut todella lohdullista tarttua puikkoihin ja huomata, että vaikka mitään muuta ei enää jaksaisi, vaikka yhtään kouluasiaa ei saisi valmiiksi, tai edes aloitettua, minusta on silti vielä kutomaan. Ja saamaan asioita valmiiksi. Olen iloinnut joka ikisestä silmukasta, jonka olen tähän neuleeseen jaksanut kutoa. Olen kiitollinen niistä joka ainoasta. Kuten esikuvansa Amélie Poulain, tämä neule on auttanut minua riemuitsemaan ihan kaikista pienimmistäkin asioista, näistä kaikista silmukoista. Kun puen tämän neuleen viimeinkin valmiina päälleni, kaikki se ilo, jota tätä kutoessani olen tuntenut, on kuin varastoitunut tähän vaatteeseen ja toivon sen kantavan minua tulevinakin vaikeina päivinä.

Tiedän puhuvani pöhköjä, kun kerron neuleesta kuin toisesta ihmisestä. Mutta ehkä Amalia onkin ihminen, ehkä se on heijastuma jostain mielikuvaihmisestä, joka minä itse haluaisin olla. Ehkä kun puen Amalian päälleni, saan itseeni edes pienen ripauksen tuota ihmistä.

(Kuvia Amaliasta tulossa myöhemmin, toivottavasti tällä viikolla)

Toinen syy iloon on toki pienempi kuin ensimmäinen, mutta tärkeä silti. Nimittäin viikolla 16, eli 19.-24.4., ainejärjestöni tekee excun eli tutustumisretken Venäjälle sekä Viroon. Viikon alkupäivät seikkailemme Venäjällä erilaisilla maatiloilla sekä suomalaisfirmoissa, joilla on Venäjällä toimipisteitä. Loppuviikosta käväisemme Virossa, Tartossa, jossa on luvassa ainakin erilaisia tilakäyntejä. Eräs tuttavani on Tartossa vaihto-opiskelijana tällä hetkellä ja kysäisin häneltä vaivihkaa vinkkiä paikoista, joissa kannattaisi käydä, mikäli vapaa-aikaa meille suodaan. No, eihän minua ne museot niin paljoa kiinnosta, vaan ne käsityö/lanka/kangaskaupat.. ;)

Käsityöliikkeitä Tartossa on kuulemma paljon, mutta ne ovat ilmeisesti sijoittuneet aika tavalla ympäri kaupunkia. Keskusta on kuulemma onneksi pieni, joten mahdollisimman monessa liikkeessä käyminen saattaa sittenkin olla mahdollista. Ria-dulla on kuulemma ainakin yksi kangaskauppa, mutta tuttavani ei muistanut sen nimeä. Kaubamajassa on lankakauppa. Raatihuoneentorin reunoilla on matkamuistomyymälöitä, joissa on käsitöitä. Rüütli-kadulla on kuulemma myös jotakin, mutta ne ovat ilmeisesti vähän piilossa sisäpihoilla tai poikkikaduilla. Tuttavani lupasi vielä selvitellä hiukan tarkempia koordinaatteja ennen matkaani. Mutta jo näillä tiedoilla melkein hihkun innosta. Ulkomailla käsityöjuttujen metsästys on melkein vielä jännittävämpää kuin Suomessa!

Onko lukijoilla hyviä Viron käsityöliikevinkkejä? Ja kaikkien muidenkin maiden?

Ja käykääpä muuten kurkkaamassa tuttavani blogi: Aamiainen Põrgussa ja muita elämyksiä Eestissä

EDIT: En tiennytkään, että Leevi And The Leavingsilla on Amalia-niminen biisi. Löysin sen äsken YouTubesta ja en voi muuta kuin nauraa, biisi sopii täydellisesti minulle ja tälle neuletakille :D Tuossa videossa olevan naisen (VAI ONKO SE MIES?) takki jopa muistuttaa vähän minun Amaliaani.

Kuunnelkaapa:

Väriterapiaa ms. Inha Räntäpäivälle

Tänään on ihan möh-päivä. Täällä Helsingissä sataa räntää ja alakuloista vettä. Yliopistollakin oli liput puolitangossa, joku on varmaankin kuollut. Itse voisin kulkea puolitangossa ihan vain tällaisen sään vuoksi. Kandiseminaarinikin on nyt virallisesti siirretty jonnekin syksyyn, muutenhan se olisi ollut minulla kahden viikon kuluttua. Ja nyt tuntuu, että tein aivan oikean päätöksen, en olisi mitenkään jaksanut tapella kanditutkielmaani loppuun tänä keväänä. Nyt voin keskittyä vain siihen, että jaksaisin raahata takapuoleni luennoille edes muutaman kerran viikossa.

Kuva: ~Undress/DeviantART

Ihmisten kanssa oleminen on jotenkin hirveän väsyttävää. Kaverit ovat tänä keväänä jääneet puolihuomiolle, toisinaan tuntuu, että pelkkä silmiin katsominen vaatii aivan liikaa energiaa. Palan säästöliekillä ja tuntuu että olen tippumassa kärryiltä kaikesta, menettämässä otteen.Ystävät, jaksaisittepa pitää minusta kiinni, vaikka oma otteeni on jo herpaantunut. Soittaisittepa tai lähettäisittepä viestin ja kysyisitte, miten minulla menee. Poikaystäväni tuntuu ainoalta ihmiseltä, jonka kanssa uskallan olla väsynyt. Hänelle minun ei tarvitse esittää mitään ja olen siitä syvästi kiitollinen. Moni ihminen tietää kyllä uupumuksestani, mutta he eivät ole koskaan nähneet sitä. Pingottaja yrittää yhä pitää yllä rooliaan..

Opintopsykologin kanssa budjetoimme minulle 40 tunnin viikon, josta 10h käyttäisin opiskeluun ja loput 30h voisin käyttää kuten haluan, läheisten kanssa ja harrastuksiin.Opiskeluasioihin olen jaksanut panostaa viikossa ehkä 5-6h verran. Loppuaika on tullut lähinnä puuhailtua käsitöitä, miten yllättävää.

Onneksi tuo masentava sade tuo kuitenkin päivä päivältä lähemmäksi sen ihanan kevään, jota rakastan niin suunnattomasti. Sitä ennen tämän kaiken harmaan loskan keskellä saan kuitenkin pieniä ilon hetkiä kirkkaanpunaisista kumisaappaistani, jotka pitävät jalkani kuivina ja saavat ihmisten päät kääntymään. Ehkä jonain päivänä jaksan taas hyppiä kuralätäköissäkin.. Kaivaisinkohan vielä auringonkeltaisen Amélie-villatakkinikin jemmapussistaan esille ja kiinnittäisin viimeisetkin kappaleet yhteen. Ehkä sen kissanpentumainen pehmeys lohduttaisi vähän ja saisi minut taas jaksamaan iltaan asti.

Lisäkeksintöjä

Oi, oi. Mihinkähän tämä netin maailmassa seikkailu minut vielä heittää. Löysin nimittäin taas yhden uuden sisustusprojektin, jonka voisin toteuttaa. Kämpässäni on kaksi rumaa Ikean pyöreää Ringum-mattoa, joita periaatteessa inhoan paljon.

 toinen on vihreä..

Kuva: Ikea

Ne keräävät itseensä kaiken mahdollisen muun pölyn, hiukset, karvat, langat ja muut höytyvät, mitä täällä kämpässä milloinkin seikkailee ja sitten ne levittävät omia mattokarvojaan näiden tilalle ympäri kämppää. Aaaaargh. Siivouspäivinä tapahtuu aina pieniä hajoamisia noiden kahden yksilön kanssa. En voi kuitenkaan kuvitella kämppääni ilmankaan noita kahta hirvitystä (tai ainakin tilalle tarvittaisiin jotain muuta).

..ja toinen on oranssi

Kuva: Ikea

Koin tänään melkoisen ahaa-elämyksen löytäessäni tänään Blogilistalta Minä itte!-nimisestä blogista virkattujen mattojen kuvia. Ratkaisu ongelmiini on keksitty ja jonotuslistalla on yksi projekti lisää! Aion nimittäin virkata jossain vaiheessa noiden kahden rumiluksen päälle maton. Vai mitä sanoisitte tällaisesta ihastuksesta hirviöiden peitteeksi?

Kuva: Ladies & Gentlemen

Netin ihmemaasta löytyi myös muunlaisia virkattuja mattoja, kuten tämä:

Kuva: The Blue Dragonfly

Myös kotimainen Virkkuukoukussa-firma näyttää valmistavan virkattuja mattoja.Omaa silmääni viehättää kuitenkin yhä eniten ensimmäisessä kuvassa ollut ihastuttava kukkamatto. Omista matoistani haluaisin kuitenkin sen verran reikäiset (hienommin ilmaistuna ehkä pitsimäiset), että niiden alla oleva Ikea-mattokin näkyisi ja toisi hiukan väriä lattialle. 

Eipä sitten muuta kuin pääsiäisenä kotonakotona äidin virkkauslehtikokoelmaa selailemaan ja etsimään sopivaa pitsiliinan mallia, jonka voisi pyöräyttää vähän isompaan kokoluokkaan. Ehkä samalla kotireissulla pääsen käymään Kauhavalla Kauhavan kangas-aitan myymälässäkin, samoilla seuduilla kuitenkin liikutaan :)

Oi,oi. Nyt tekisi mieli jotakin hyvää. Taidampa pyöräyttää köyhän opiskelijan herkkujälkkärin ja harrastaa sen jälkeen jotakin sivistävää perehtymällä Suomen valkuaiskasviomavaraisuuteen. Ja minuakin kiinnostaa aihe näin paljon..

Köyhän opiskelijan herkkujälkkäri koostuu seuraavista asioista:

(tästä tulee siis yksi annos)

- Uuninkestävä pikkukuppi

- Yksi digestive-keksi

- Nokare voita

- Pakkasesta mitä tahansa marjoja tai hedelmiä

- Mitä tahansa makeaa, itse olen käyttänyt tavallista sokeria, muscovado-sokeria tai appelsiinisiirappia. Oman maun mukaan siis :)

- Päälle jäätelöä, tällä kertaa ajattelin kokeilla vaniljakastiketta

Lämmitä uuni n. 200 asteeseen. Murskaa digestive-keksi kupin pohjalle ja laita murujen päälle nokare voita, laita uuniin siksi aikaa että voi sulaa. Sekoita voi tasaisesti murumössön joukkoon. Laita kuppi täyteen jäisiä marjoja/hedelmiä ja laita uuniin niin kauaksi aikaa, että marjoista/hedelmistä on tullut hillomaista massaa. Itse en ole ikinä sen kummemmin uunissaoloaikaa katsellut, se riippuu niin paljon siitä, mitä marjoja/hedelmiä annokseen laittaa ja mikä on niiden kokoluokka. Aina välillä olen nostanut kipon pois uunista ja vähän lusikalla muusannut marjoja/hedelmiä pienemmiksi. Haluan niiden siis olevan mahdollisimman hillomaisia. Tämän voi tietysti jättää tekemättä, jossei ole yhtä nirso kuin minä.. Kun marjat/hedelmät on omasta mielestä sopivankypsiä, pehmeitä ja hillomaisia, kippo pois uunista, ripotellaan marjojen/hedelmien päälle jotakin sokeripitoista ja laitetaan jäätelöä päälle. Sitten voikin siirtyä parhaaseen osioon, eli SYÖMISEEN.

Itse en ole koskaan sekoittanut sokeriasiaa marjojen/hedelmien joukkoon. Koko jälkkärin idea omasta mielestäni on juuri sen kerroksellisuus. Pohjalla rapeaa keksiä, keskellä kuumia ja kirpeitä marjoja/hedelmiä, joiden päällä makeaa sokeriasiaa ja päällä jääkylmää jäätelöä. NAM!

Herkullista illan jatkoa!

Embossauskokeiluja velourilla

Tänään siivoillessani kämppääni löysin laatikonpohjalta täysin unohdetun valkoisen velour-kankaan. Sitä hypistellessäni kekkasin, että hei, tämän pintahan on samettimaista. Ja PIM! ei muuta kuin silitysrauta ja leimasimet esiin ja embossaamista kokeilemaan. Sametin embossausohjeessa kiellettiin ehdottomasti nylonin, polyesterin ja akryylikuitujen käyttö. No hupsista, eihän minulla ole harmaintakaan aavistusta mitä velourini sisältää. Äitini on ostanut kankaan varmaan jo ennen minun syntymääni, eikä siinä mitään koostumuslappuja ole koskaan ollutkaan.

Wikipedia sanoo velourista seuraavaa:

"Velour or velours is a plush, knitted fabric or textile. It is usually made from cotton but can also be made from synthetic materials such as polyester."

Eli puuvillaa ja polyesteriä siis, tai sitten jotakin muuta, ehkä. Velourini alkaa näyttää aika hyvältä ensimmäisen kerran kokeilumateriaalilta, sillä molemmat, sekä puuvilla että polyesteri, on listattu ohjeessa e-suositeltavien materiaalien listalle.

 "I say NOT cotton - not great results, but it might suit your project. I have read of good results with a cotton/acetate blend in one online forum, but have no personal experience."

No hupsista.. Halusin silti väen vängällä yrittää, joten sanoin huihai moisille ohjeistuksille ja laitoin silitysraudan töpselin seinään. Suihkin leimasimen päälle ihan reilusti kosteutta ja tasoitin vielä sormella sen tasaiseksi. Asettelin velourin palasen päälle sopivasti ja leimasimen kohdalle laitoin vielä puuvillaisen tilkun velourin suojaksi. Silitysrauta ensin kahdelle pisteelle ja 20-30s painamista leimasimen päällä. Lopputulos ei ollut järin kehuttava. Leimasimesta jäi vain vaivoin näkyvä kuvio kankaaseen. Toisaalta kangaskaan ei kärsinyt kovin suuria vahinkoja.

Seuraavaksi kovennettiin hiukan paukkuja. Silitysrauta kolmelle pisteelle, jätin puuvillaisen tilkun kokonaan pois ja painamista jälleen 20-30s. Tällä kertaa kuvioista tuli huomattavasti tarkempi, velourin nurja puoli sai kyllä vähän rusehtavaa sävyä itseensä, mutta oikealle puolelle ei tullut mitään vahinkoja kankaaseen. Kuitenkaan tässäkään tapauksessa kuvioista ei tullut erityisen pysyvä. Sekä alemmalla että korkeammalla lämpötilalla kuvio lähti pois, kun kangasta hiukan raaputteli sormenkynnellä. Joten näin ollen voinen todeta, että ainakaan tämä kyseinen velour ei sopinut embossaukseen. Tämän pienen kokeellisen tutkimuksen yleistettävyys muihin velour-kankaisiin on kuitenkin melkolailla heikkoa, sillä en siis tiedä koekankaan laadullista koostumusta. Tämä työtapa siis vaatii lisää käytännön tutkimusta ja saatte olla varmoja, että niitä tutkimustuloksia tulen tännekin julistamaan vielä monta kertaa!

(kiroan taas rikkinäistä kameraani, näistä tutkimuksista olisin nimittäin halunnut saada todistusaineistoa!)

Itse asiassa taidankin julistaa samantien uuden tutkimuksen alkaneeksi. Tein nimittäin arkistoistani toisenkin löydön. Tällä kertaa se on ihan oikeaa samettia nauhan muodossa!

EDIT: Ja arvatkaas mitä? Oikealla samettinauhalla lopputulos on täydellinen! Eikä kuvio lähde edes raaputtelemalla pois.

Ja tosiaan, missään kokeilussa ei leimasimille tapahtunut mitään vahinkoa. Ne olivat kyllä selkeästi lämpimiä, mutta mitään sulamista tms. ei ollut tapahtunut.

Pengontaa

Tunnustettakoon heti alkuun, että unohdin Earth Hourin kokonaan. Hyi minua. Mutta minulla on kaksi hyvää tekosyytä tuolle kömmähdykselle. A) tein aivoja ja B) löysin kiinnostavan blogin. Eipä tämän postauksen yhteydessä voi muuta kuin todeta, että kylläpä netistä löytyykin kaikkea!

A niin kuin aivot. Olen tässä pitkin päivää touhuillut aivotyynyni kanssa. Sain aikaa kulumaan jo siihen, kun kaivelin netistä 3D-mallinnuksen aivoista, että saan tyynystäni mahdollisimman todenmukaisen. Lopulta löysin BrainMaps.orgista koneelle ladattavan pienen ilmaisohjelman jolla pääsi pyörittelemään aivoja ees taas ympäri ämpäri. Aivan täydellisesti kaikkia aivopoimuja ei ohjelmassa ollut, mutta oli valtava apu jo pelkästään nähdä kolmiulotteinen aivomalli edessään. Aluksi yritin saada poimuja jotenkin järkevästi mallinnettua paperille, kunnes tulin järkiini ja totesin, että kaikista fiksuinta on luonnostella poimut lyijykynällä suoraan tyynyyn.

Eh, kuinka vaikeaksi osaankaan tehdä niinkin yksinkertaisen asian kuin neulatyynyn teko? :D

Tässä vaiheessa tyyny on odottamassa vanua täytteekseen ja kangastussia, jolla voisin piirrustella poimut viimeisimpään muotoonsa. Tyynystä tulee sellainen näppärän kokoinen ranteeseen pujotettava malli, kooltaan n. 10cm x 8cm. Tässä tuumin, että taidan kangastusseilun jälkeen vielä purkaa tyynyn osiinsa ja tehdä toisenkin tyynyn samoilla kaavoilla ja aivopoimukuvioilla. Turhauttaa odotella maanantaihin asti, että pääsen kaupoille tekemään näitä hankintoja.

B niin kuin blogi. Yleensä itselläni ei ole ollut tapana mainostaa omissa blogiteksteissäni muiden ihmisten blogeja, mutta nyt on valitettavasti aivan pakko. Amerikkalaisessa Just Something I Made -blogissa esitellään nimittäin sen verran monta (itseäni) kiinnostavaa juttua, että haluan jakaa tämän asian teidänkin kanssanne. Vanhana swappailijana löysin blogista ihastuttavan monta paperiaskartelujuttua ja ilmaisten grafiikoiden etsijöille kyseinen blogi lienee taivas. Grafiikoita löytyy niin blogeihin, pieniin näpertelyjuttuihin kuin vaikkapa skräppäykseenkin.

Itseäni kiinnosti erityisesti tekniikka nimeltä embossing velvet (täällä ja täällä). Itselleni sametin "koristelu kohokuvioin" (mikä lienee embossauksen suomenkielinen versio?) on ihan uusi juttu, en ole törmännyt siihen missään muualla koskaan aikaisemmin.

Kuva: Just Something I Made

Kyseisessä blogissa oli vieläpä linkki tutoriaaliin, jossa ainakin nopean vilkaisun perusteella näytetään kertovan aika tavalla perusteellisesti miten sametin embossaus lopulta tapahtuu. Siis tarvitaan vain silitysrauta, puupintainen leimasin, vettä ja samettia?? Tämä juttu menee ehdottomasti kokeiluun!"You will need: Iron (with teflon iron shoe/cover, if possible)" Mistäköhän tuollaisia teflonsuojuksia sitten saisi? Varmaankin silitysraudan ja sametin väliin lykätty puuvillakangaskin suojelisi hieman, on sitten taas eri asia tuoko se samanlaista lopputulosta..

Kuva: Inklings and Imprintins

Tällä tekniikallahan voisi koettaa taituroida jonkin sortin tyynynpäällistä vaikkapa näin alkajaisiksi. Jälki on kuvien perusteella todella näyttävää ja vaikka en itse niin sametista välitäkään, uteliaisuus pakottaa kokeilemaan tätä juttua. Nopealla googlettelulla en löytänyt yhtäkkiseltään yhtä ainuttakaan suomenkielistä sivua tästä asiasta, onko tämä todella niin uusi juttu? Hakusananikin saattoivat toki olla viturallaan, mutta enpä englanninkielisellä termillä "embossing velvet" tullut suomenkielisten sivujen suhteen yhtään hullua hurskaammaksi..

Onko kukaan lukijoista törmännyt tähän tekniikkaan aikaisemmin? Entä tuleeko mieleen jotakin ideoita, joissa tätä tekniikkaa voisi hyödyntää?

Henkilökohtainen 112-päivä

Muistattehan, että palohälytin täytyy testata vähintään kerran vuodessa? 11.2 taisi jo mennä, mutta eipä taida olla ensimmäinen kerta, kun olen myöhässä.. Joten tein työtä käskettyä ja kaivoin tulitikut esille. Hetkinen, näinkös se palohälyttimen testaus tapahtuukin? Kyllä vain, sillä sen testausnapin painaminen olisi ihan liian yksinkertaista, eikä sillä tavalla lopputuloksena synny yhtään mitään niin ihanaa, kuin tällä tulitikkutaktiikalla.

Joten tulitikut siis esille, ja kynttilä myös. Tämä on kerrassaan loistava tapa tuhlata kaapista ne kaikki tekokuitukankaiden loput, esimerkiksi organzat ja vuorikankaat. Kirjastossa jotakin tämän vuoden puolista Suurta Käsityölehteä selaillessani silmiini sattui ohje, jolla tehtiin tekokuitukankaista polttamalla kukkasia. Silloin en sen kummemmin ajatellut, miten minä voisin tuosta ohjeesta hyötyä ja unohdin koko jutun. Kuitenkin viime yönä nukkuessani tapahtui jotain jänniä asioita pääni sisällä ja aamulla herätessäni minulla oli valmis idea toteutettavana.

Nimittäin, minulla on tässä kämpässä sellainen 27cm x 27cm tuuletusikkuna, joka on aivan soluasuntomme parvekkeen vieressä. Jos parvekkeelta sattuu siis sopivassa kohtaa kurkkaamaan tuuletusikkunan kautta kämppääni, saattaa nähdä ihan liikaa paljastavia yksityiskohtia meikäläisen kropasta, jos satun juuri sopivasti olemaan esimerkiksi vaatteidenvaihtopuuhissa. Olen jo aikaisemmin viritellyt ikkunaan valkoisen harsokankaan peittelemään näkyvyyttä, auttoihan se vähän, mutta yksinään se on ihan onnettoman ohut ja tylsä.

Yöunissani pääni assosioima ratkaisu tähän oli seuraavanlainen: käytän hyväkseni valkoisen organzanpalasen, jota jäi kaappiini aimo palanen alushameen ompelusta. Leikkaan organzasta ikkunan kokoisen neliön ja asettelen sen jo ikkunassa ennestään olevan harsokankaan päälle. Tämän organza-harsokangashässäkän päälle taiteilen polttotekniikalla tästä valkoisesta organzasta kukkasen.

Joten eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Kyseistä lehteä, josta idean ensimmäisen kerran poimin, ei sattunut olemaan saatavilla juuri sillä hetkellä, joten ei auttanut muu kuin turvautua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Hetken googlettelun jälkeen onnistuin sihtaamaan itseni aivan napakymppiin: Hope Studios-blogista löytyi juuri sellainen kukanpoltto-ohje kuin kaipasinkin. Kukapa tietää, jos vaikka Suuren Käsityölehdenkin toimittajat olisivat poimineet idean alunperin tuolta.

Kuva: Hope Studios

Kukka oli täydellinen yksityiskohta ikkunaan! Olen jo pidemmän aikaa siis pohtinut, mitä ikkunalleni tekisin. Ensimmäinen idea oli virkata ikkunaan jonkin sortin pitsinen neliö, mutta ajatus lopulta kaatui omaan kärsimättömyyteeni ja tottumattomuuteeni virkkuukoukun kanssa. Polttokukan teko ajoi minut vain todella ikävään tilanteeseen: nyt en voi enää lopettaa kukkien tekemistä, vaan aion täyttää niillä koko huoneeni! Isomman ikkunan verhoihin tulee useampi, ja seinälläni oleviin aforismitauluihin aion viritellä myös ainakin yhden. Kukkamaniaa! Kukkamaniaa!

Löysin koneeltani yhden (!) kuvan kämpästäni, jossa kyseiset aforismitaulut näkyvät. Tähän kuvapuutteeseen tämä on suorastaan herkkumannaa. Kuvassa näette myös minut (nöräämässä, tottakai) ja nallekarhuni Plösön, elekääpä sääikähtäkö sitten.

Tuuletusikkuna, josta puhuin, on sänkyni päädyssä. Jos tarkkaan kyyläätte kuvaa, voitte itseasiassa nähdäkin kuvan vasemmassa yläreunassa vähän tuuletusikkunan kehyksiä. Niin, ja minulla ei siis ole ahterissa Supermies-tatuointia, vaan tuo on vain ihan jonkun kipeän paiseen päällä oleva laastari..

Nuista aforismitauluista tykkään hurjasti. Jostain syystä minulle tuli joskus DinersClubin jokin paksu vihkonen/kuvasto, josta nuo tekstit löysin. Ikinä en koko klubista muuten niin välittänyt, mutta noihin teksteihin rakastuin. Kirpparilta löysin kerran ison kasan eri värisiä taulunkehyksiä, ja nappasin niistä ne, jotka parhaiten kämppäni väreihin sopivat, eli tottakai valkoista, vaalean vihreää, tumman ja vaalean ruskeaa sekä sinistä. Taulut kiinnitin narulla ja nastoilla toisiinsa, samalla systeemillä koko taulurivistöt roikkuvat myös ylhäällä seinällä olevassa puulistassa. Näissä Hoasin soluissa kun ei saa lyödä nauloja/ruuveja/mitään seiniin!

Kuva on sen verran suttuinen, ettei siitä erota, mitä tauluissa lukee. Ajattelin kuitenkin olla kiltti ja tavata ne teille. Eli aloitetaan ylhäältä vasemmalta ja liikutaan vaakatasossa riveittäin oikealle:

• Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista /J.L.
  
• Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa /Ralph L. Woods
  
• Kirja on klassikko, kun sitä ylistetään, mutta ei lueta / Mark Twain
  
• Kaikki muut, paitsi ihmiset tietävät, että elämän perustarkoitus on nauttia siitä / Samuel Butler (tämä on oma lempparini)
• Olla ilman jotain, mitä haluaa, on olennainen osa onnea / Bertrand Russel
  
• Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen / Antoine Bret
  
• Autuas se, jonka maailma on hänen talonsa sisässä /Goethe
  
• Ruoka on yhteinen perustamme, universaali kokemuksemme / James Beart
  
• Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto / Albert Einstein

Nyt jatkankin kukkien polttamista, käryisää päivän jatkoa!

Kahjoilukihertelyä

Missä menee raja kun yliaktiivisuutta ja -innokkuutta pitää pyytää anteeksi? Tässä yhteydessä tarkoitan enimmäkseen blogipäivitysten maksimaalista päiväkohtaista määrää. No, ainakaan tämä blogi ei sitten ole kuolleena syntynyt.. :D

Syy siihen, miksi vielä näin myöhäänkin innostun tänne naputtelemaan, on se, että sain nimittäin äsken (omasta mielestäni) niin loistavan idean, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Minä teen aivot! Juu-u!

Siis aivoneulatyynyn ja alan harjoitella aivokirurgiaa. Tiedättehän sen aivotutkimuksen, jossa potilas on hereillä ja hänen päänsä aukaistaan ja sitten tökitään neuloilla (tai jollain?) aivoihin ja katsotaan mitä potilaalle tapahtuu? Ja miten niin olen katsonut liikaa Housea? :D Minun tuleva potilaani ei toivottavasti ole kovin elävä eikä pysty kertomaan miltä hänestä piikittelyni tuntuu, mutta ehkä voin sitten itse ääninäytellä teatraalisesti potilaani osan. "Tohtori, nyt näen sinisiä oksentavia perhosia, jotka laulavat Bachia."

Taidan olla aika tavalla väsy, kun tulee kaikkea tällaista hoopoa mieleen. Aamulla ehkä nämäkin tekstit sitten naurattavat..

Näistä kuvista ajattelin ottaa mallia:

Kuva: Scienceblogs.com

Kuva: Anatomy Research

Kuva: The Big Picture of Learning and Technology

Kuva: QL Professional Learning Community

Haluan siis tehdä kokonaiset aivot, ei vaan yksittäisiä puoliskoja tai näkymää aivojen yläosista. Kuinkahan osaisin selittää tämän vielä monimutkaisemmin? Eli siis neulatyyny olisi aivojen muotoinen möltti, jossa näkyisi aivot kokonaisina, ilman että niitä on jaettu eri tavoin palasiin. En vielä tiedä, laittaisinko tyynyyni eri aivojen osien nimityksiä tai tehtäviä. Hmm, tämä vaatii vielä runsaasti kehittelyä, koepiirroksia kaavapaperille tietokoneen näytöltä ja photoshoppausta. Toisaalta olisi aika jännittävää pistää sukupuolierottelun nimissä myös jotakin tällaista...

Kuvat: PageTutor

Näissä tunnelmissa voi olla hyvä mennä nukkumaan, ennen kuin saan jotakin peruuttamatonta vahinkoa aikaiseksi.. Hyvää yötä!

Onnahduksia ja lainattuja ideoita

Kävi kuulkaas nyt niin, että meikäläisen vasemmalla kintulla ei kävellä enää koko loppupäivänä, toivottavasti huomenna jo pystyy vähän laskemaan painoa jalalle. Kaikki oli suunnilleen siedettävää siihen asti, kunnes päivän päätteeksi kipusin lähijunaan matkustaakseni kämpille laiskottelemaan. Sillä samalla hetkellä kun laskin takalistoni kovalle penkille, alkoi pahaaenteilevä tykytys nilkassa. Kengän pois otto laukaisi lopunkin kivun ja tässähän sitä taas nilkutetaan. Jalassa ei ulkoisesti tälläkään kertaa näy yhtään mitään, on tämä kummallista.

Yliopiston vuosipäivät oli jotenkin hassu tapahtuma. Siis sellainen pönötysjuhla, jossa jokainen yritti viritellä naamalleen mahdollisimman intellektuellin ilmeen ja hymyillä koko ajan sillä tavalla kuin asia kiinnostaisi, mutta oikeasti miettii vain että kuka ihme tuo tyyppi olikaan ja miksi minun pitäisi viihtyä hänen seurassaan.

Ainiin, jos joudut joskus seisomaan kipeällä jalalla korkokengissä ovella virallisen näköisenä, kannattaa ainakin varmistaa se, että veressä on tarpeeksi sokeria. Meinasi ruveta vähän huojuttamaan..

Sivuhuomautuksena, mekko kesti hyvin tapahtuman. Mekon äärirajoja extrememmässä urheilussa (=vähemmän pappaisissa juhlissa??) täytynee testata joskus myöhemmin..

Mutta päätimpä repiä kaiken hyödyn noistakin kekkereistä irti, ja nyysin mukaan 2 kappaletta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2009-2010 -vihkosta. No tietenkin siksi, että asia kiinnostaa niin hirveästi! Höpöhöpö, ajattelin asiaa vähän kauaskantoisemmin. Vihkoset oli katsokaas sellaisia 70-sivuisia, noin A4-kokoisia laadukkaalle paperille painettuja läpysköjä, joissa oli välistä ihan kivojakin kuvia (nyt en puhu niistä pönötysnaamoista). Olen hetken aikaa tässä kaipaillut itselleni sellaista albumia/lehtiötä/kansiota, johon voisin koota erilaisia inspiraatiokuvia ja muita vastaantulleita juttuja. Lähinnä viittaan sänky-postauksessa puhumaani unelmatalon suunnitteluun. Alunperin törmäsin jossakin blogissa (muistini on hyvä mutta lyhyt) ideaan kerätä yksien kansien väliin kaikki ihanat sisustusideat ja sitten kun unelma omasta talosta joskus toteutuu, on jo valmiiksi ideat valmiina ja hiottuina. Röyhkeästi ajattelin varastaa tämän ajatuksen.

Ja nyt minulla on 140 sivua täytettävänä ainoastaan unelmillani, ihanaa! Minun tuntien noiden sivujen pinnoille tulee kyllä paljon muutakin kuin ainoastaan talon sisäisiä juttuja.. Haluaisin pihalle kylpyammeen, koivukujan, paljon huumaavasti tuoksuvia kukkia, ISON yrttitarhan, kukkivia puita ja tervatusta puusta rakennetun lampolan. Niin, siis haaveilen lammastilan perustamisesta. Sen kokoisesta, että voisin olla osa-aikaisena töissä tilan ulkopuolella, eli tuotot tulisi 50/50 tilalta ja sen ulkopuolelta. Olen minä ne lammasrodutkin suunnitellut jo etukäteen.. :D Ainakin mäyränvärisiä suomenlampaita.. Katsokaa nyt kuinka i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n värinen pikkukaritsa:

Kuva: mäyränväriset suomenlampaat.net

Iih! Nyt on tyttö taas ihan täpinöisään. Ei muuta kuin nettiä selailemaan ja ihania haavekuvia etsimään. Nyt on unelmille tilaa :)

Viimesilauksia

Tummansininen kotelomekkoni on nyt viimeisiäkin saumauksia ja viimeistelyitä myöden valmis. JES! Kokonaisuuteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka mekon kanssa niitä kömmähdyksiä sattuikin. Muutamaan kertaan tuli jotkin kappaleet ommeltua yhteen ihan hölmössä järjestyksessä, mikä taas aiheutti ongelmia seuraavien saumojen ompelussa. Olisihan tuosta voinut tehdä ihonmyötäisemmänkin, mutta empä jaksanut enää ruveta tappelemaan saumojen kanssa. Muokkailee sitten myöhemmin jos vielä siltä tuntuu. Ja onpahan ainakin hengittämis- ja tukevoitumisvaraa ;)

Tulinkin jo aikaisemmin maininneeksi, että inhoan koko sydämeni pohjasta vuoritusta ja vetoketjun ompelua. Laitan sormet ristiin, että tulevaisuudessakin minulla on yhtä hyvää tuuria näiden molempien kanssa, sillä molemmat inhokkini onnistuivat melkein ensimmäisellä kerralla, enkä vetoketjua joutunut kertaakaan edes purkamaan. Käsittämätöntä riemua!

Ja nyt vähän kuva-arvoituksia: mitä näet kuvassa?

Se on rikkinäisen kamerani näkemys kotelomekostani! Sattuneesta syystä en siis ole hirmuisesti (omia) kuva-asioita tänne blogiin kyennyt vielä tunkemaan..

Olen viikon kuluttua matkaamassa kotiinkotiin lomittamaan isääni, joten taidampa tehdä temput ja raahata mukaani kotikameralle hiukan kuvattavaa. Nimittäin valmiita projekteja on kertynyt sen verran, että haluan jakaa ne teidän kanssanne. Ja onhan se mukavampi kuvia katsella kun tylsää sopotusta jostain saumoista :D Mukaan taitavat tulla ainakin tuo tummansininen kotelomekko, valkoinen organze-alushame ja ehkäpä myös Amélie-neuletakki, mikäli saan sen valmiiksi siihen mennessä..

Mutta nyt täytyykin jo ruveta valmistautumaan. Yliopiston vuosipäiväjuhlat nimittäin alkavat tässä muutaman tunnin kuluttua iltapäivällä, enkä takuulla ole tervetullut sinne näissä rytkyisissä kolitsihousuissani ja tukka takussa. Laitetaan siis tukka ja kammataan naama.

Toivon vaan, että jalkani kestäisi sen muutaman tunnin verran korkokengillä kävelyä. Vasemman jalkani jalkapöytä on nimittäin ulkosyrjältään ollut jo viikon mystisesti kipeä. Minulla ei ole käryäkään siitä, miksi ja miten se on kipeytynyt, mitään turvotusta, mustelmia ja haavoja jalassa ei näy. Ilman kenkiä kävely sujuu lähes normaalisti, toki kivuliaasti, mutta kenkien kanssa kävely on yhtä helvettiä. Ontuen siis edetään.. En halua edes kuvitella minkälaista tuskaa korkkareilla tepsuttelu tulee sitten olemaan.. En takuulla pääsisi catwalkille sillä kävelytyylillä! :D Täytyy varmaankin nöyrtyä tänään ja valita kengät mukavuuden eikä ulkonäön perusteella, joten ihanat mustat avokärkiset avokkaani vaihtuvat ala-asteen kuusijuhla -tyyppisiin kömpelöihin remmareihin. Yyh..

Aurinkoista päivänjatkoa!

Lähes yökyöpelöintiä

Niin että tulin vain sanomaan, että mekko tuli valmiiksi! Eikä jäänyt edes mitenkään viime tinkaan :D Tai siis melkein valmiiksi, huomiseksi jää enää olkasaumojen ja helman huolittelu, niissä nyt menee ehkä vartti.

Mutta huhhuh, olipahan urakka. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vuoritus onnistui ehkä paremmin kuin ikinä ennen (tulkaa nyt joku nopeasti haukkumaan minua ettei nouse pissa päähän). Nyt on hyvä mennä tyytyväisenä tuhisemaan :)

Hyvää yötä!

Lohtusuklaata ja kilpa-ajo-ompelua

Tänään tuli sähköpostilistalle kutsu minun kandiseminaariini, jota en aio pitää. Taas tuntee itsensä jotenkin kulahtaneeksi, veteläksi ja vanhaksi rätiksi. Ei pitäisi vertailla itseään muihin, mutta tahtoisin silti vain ummistaa silmäni siltä, kuinka kaverini porskuttavat opinnoissaan eteenpäin. Ja minä vain nukun ja ompelen. Haluaisin poistaa sanavarastostani kokonaan sanan pitäisi. En halua listata enää yhtä ainuttakaan asiaa, joka minun täytyisi tehdä, mutta en jaksa. Se lista on muuten jo nyt aika pitkä. Oikeastaan haluaisin heittää koko listan jorpakkoon ja haudata metrisen turvekerroksen alle maatumaan. Haluaisin olla vain tässä hetkessä miettimättä ja suunnittelematta sen kummemmin mitä pakollista mikä pitäisi tehdä joskus kuukauden tai kahden kuluttua.

Kandiaiheeni on ihana, se kertoo märehtijöiden laiduntamisesta ja sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Jotain kai kertoo uupumuksestani sekin, että nyt kun minulla on ollut reilu puoli vuotta aikaa puuhailla kyseisen tekstin kanssa, olen valmista tekstiä saanut aikaan vaatimattomasti sivun verran. Haluaisin kyllä kirjoittaa ja tutkia aihetta, mutta.. No, arvaattekin varmasti jo syyn. Tämänpäiväisen seminaarikutsun lukiessani tuli aivan käsittämättömän surullinen olo, näinkö minustakin sitten tulee sellainen väliinputoaja, jotenkin huonompi. Pöhköähän se on jonkun typerän koulumenestyksen perusteella arvottaa itseään, mutta minkäs vanha hikari itselleen mahtaa. Tämä koko kevät on ollut itselleni tietynlaista armollisuuden opettelua. Minun täytyy, ei vaan.. minun on aivan pakko opetella antamaan itselleni helpotusta, menemään joskus siitä aidan matalimmastakin kohtaa.



Oikeastaan koko tämän uupumuksen takana on varmaankin se, että olen aikaisemmin kasannut itselleni niin suuret työtaakat kurssimäärien suhteen, että kauhistuttaa. Ihan hyvillä arvosanoillahan niistä silloin selvisin, mutta hinta näin jälkikäteen on karmaisevan korkea. Olen kohta 4 kuukautta ottanut löysemmin rantein, eikä silti valoisampaa ja pirteämpää tulevaisuutta ole havaittavissa lähimaillakaan. En jaksaisi enää olla voimaton..

Joten enköhän ole ansainnut levyllisen (tai kaksi) lohtusuklaata, näin tentin jälkeisissä harmaissa tunnelmissa. Tenttiin osasin vastata toivottavasti sen verran, että pääsen siitä läpi. Enempää en kykene itseltäni näillä lukemisilla ja voimavaroilla edes vaatimaankaan.

Kieltämättä ahdistaa ajatus siitäkin, että minun täytyisi tänäiltana saada mekko huomiselle valmiiksi. Melkoista ralliompelua tulee olemaan siis luvassa. Toivon, että kaapistani löytyy edes jotain suunnilleen kelvollista, mikäli mekko ei valmistukaan tänään. Pelkän yläosan ompeluun sain kulumaan yhden päivän. Loppuosa mekosta pitäisi kuitenkin olla suunnilleen pala kakkua (piis of keik), yksinkertaista saumojen ompelua. Paitsi piilovetoketjun ompelu, arg. Vuoritus ja vetskarit eivät todellakaan pääse lempilistoilleni, ei vähiten siitä syystä, että en hallitse niitä asioita mitenkään täydellisesti..

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin
kaiken todellisen kadotin
myöhässä viikon on tuo kalenterikin

Hukuta mut unihiekkaan
älä herätä koskaan
Anna mun vajota pohjaan

Sänky kuin karkki

Joo, se siitä tenttiin lukemisesta. Vieressä puretaan vanhaa rötiskötaloa ja eihän tässä mekkalassa pysty mitenkään keskittymään naudan lihasten kasvuun. Ah, mikä ihana tekosyy puuhailla kaikkea mitä ei pitäisi..

Niinhän siinä sitten kävi, etten millään malttanut jättää edellisen postauksen pitsikuvagooglettelua kesken. Ja arvatkaas mitä löysin? Maailman ihanimman sivun täynnä sänkyjen kuvia!

Olisikohan tämä ehkä lempparini?

Vai ehkä sittenkin tämä? En osaa päättää! Etsi sinäkin oma suosikkisi TÄÄLTÄ.

Omistaisimpa ihan iki-ikioman makuuhuoneen, jonka voisi sisustaa ihan miten itse haluaa. Tänne 12 neliömetrin opiskelijakämppään kun ei ihan heti tuollaisia jyhkeitä unelmia raahata. Ainakaan muutoin kuin köyhän opiskelijan halpisbudjettiversioina minikoossa. Ah ja voi. Mutta ainahan voi onneksi haaveilla ja sisustaa omaa tulevaisuutensa unelmien taloa jo etukäteen. Ensimmäisestä, ruskeasävyisestä sänkykuvasta taidankin muuten ryöstää idean omaan sänkyni tuunaamiseen. Tuo sängyn alaosan pitsikaitale ja ruskea röyhelö ovat aivan ihastuttavia! Ja nuo väritkin sopisivat kuin nakutettuna tähän valko-vaaleanvihreä-ruskeasävyisesti sisustettuun kämppään. Tulisi jo ensi kuun opintotuki, niin pääsisin Eurokankaaseen :D

Niin, ja entä jos tuon valkoisen kaitaleosion kirjoisikin itse? Köh, tästähän piti tulla helppo ja nopea projekti, se taisi juuri kääntyä astetta haastavammaksi. Minulle tyypilliseen tapaan kun mitään ei voi ikinä tehdä sillä helpoimmalla tavalla. Eihän siinä tarvitsisi kuin kirjoa 1,90 metriä kangasta. Ainiin, enkä muuten ole ikinä edes kirjaillut yhtään mitään.. :D

Tämä kuvan poimin tähän blogiin tuon seinällä olevan pitsikankaan vuoksi. Aivan ihana idea! Yksivärinen seinä ja valkoinen pitsi on kaikki mitä tarvitaan. Yksinkertaisen henkeäsalpaavan kaunista. Tähän kämppääni tuollainen ei sopisi, mutta ehkä tuonkin idean voi sijoittaa jonnekin päin unelmieni taloa..

Viimeinkin hiljaista. Ehkä yritän nyt aloittaa/jatkaa sitä tenttiin lukemista..

Tulevia projekteja

Ajattelin jo tässä vaiheessa vakuuttaa itseni ja muut siitä, että tulevaisuudessakaan minulle ei tule tekemisen puutetta. Aivan kuin keskeneräisiä töitä ei olisi jo nyt tarpeeksi, mutta kun on niin kiva aina suunnitella ja tehdä kaikkea uutta.. Sitä paitsi, nämä on todella tarpeellisia juttuja!

Tai ainakin tämä ensimmäinen on..

Lapset, silmät kiinni. Nyt tulee kirosana. Olen nimittäin todella vittuuntunut silityslautaani. Luulin ostavani hyvän laudan, kun kaupasta valikoin itselleni kahdesta eri valmistajan silityslaudasta sen kalliimman. Sellaisen tavallisen hopea-harmaapintaisen ison möhkäleen. Hymyni kuitenkin hyytyi jo ensimmäisellä kerralla lautaa silitysasentoon viritellessäni, lautani keikkaa! Jokin jaloista oli ilmeisesti jo valmiiksi vähän vääntynyt kieroon, tai ehkä se oli vain lyhyempi. Pienen ärrinmurinan jälkeen päätin tulla toimeen sen asian kanssa ja siirryin silittelyvaiheeseen. Räpyttelin silmiäni kuin sokea pöllö ja totesin, että minun täytyy nähdä harhoja. Laudan pinnoitteena oleva hopea-harmaapintaisesta kankaasta ei vain voi irrota tuollaista pientä "hilettä"! Hilepä ei ollut edes mitään eilisen teeren poikia, vaan se takertui vaatteisiin sellaisella ärrrsyttävällä vimmalla, josta takiaisetkin voisivat olla kateellisia. ARGH! Epätoivoissani koetin silitellä lautaa kuumimmalla asteella mihin silitysrautani vain kykenee, jos vaikka se olisi ehkäissyt hileiden irtoamisen. Ja kas kummaa, toimihan se! Ainakin siihen asti, kunnes eilen silittelin tummansinisen kotelomekkoni saumoja ja mekkokangas kähmääntyi hileeseen jo ennen kuin se oli edes puoliksi valmis. ARGH! Toivottavasti hileet irtoavat pesussa, turhauttaa vain kun pesu-operaatio lyhentää entisestään aikaa, joka minulla on käytettävissä mekon ompeluun.

Löysin sattumalta Whip-up.netistä linkin silityslaudan päällisen ohjeeseen ja näistä sattumuksista viisastuneena päätin, että heti seuraava projektini on ommella uusi päällinen, josta EI irtoa yhtään mitään.

Kuva: Maika Creations

Luulempa, että Eurokankaan palalaari kutsuu taas tämänkin projektin yhteydessä..

Entäs se toinen projekti? No sekään ei mikään kovin iso juttu ole. Ostin nimittäin Citymarketin mammuttimarkkinoilta alennuksessa Pirtan valkoisen peruslakanan ja kaksi tyynynliinaa. Tavoitteena olisi tuunata niistä romanttiset pitsihörhellykset sänkyyn. Lakanasta luultavasti teen aluslakanan ja sen toiseen reunaan ompelen pitkän, lattiaan asti yltävän röyhelön, johon sitten näitä pitsejä ompelisin. Hiukan siis tähän tyyliin:

Kuva: Rustic Vanity

Kuvassa nro. 5 edustaa siis sitä osuutta, jollaisen omastakin lakanastani ajattelin tehdä. Pitsiä laittaisin vain paaaaaaaaljon enemmän :) Tässä vielä muutamia muita ideakuvia:

Kuva: Horchow



Kuva: Eras of Elegance


Kuva: Speak Design


Kuva: Nanalulu's linen closet

Näiden pitsiunelmien jälkeen onkin hyvä siirtyä vähän maallisempiin aiheisiin: ohjelmassa seuraavaksi ruisleivän syöntiä ja naudanlihantuotannon tenttiin lukemista. Jee!

Inspiraatiomuusia

En ole mitenkään erityisen musikaalinen ihminen, ainakaan sillä tavalla, että osaisin tehdä jotain jollakin soittimella. Musiikki on silti minulle todella tärkeä asia, erityisesti inspiraationlähteenä. Tämä korostuu varsinkin piirtämisen/maalaamisen kohdalla, en edes muista koska viimeksi olisin osallistunut johonkin swappiin, lähinnä decoihin siis, ilman musiikkikappaletta, joka olisi liittynyt kulloiseenkin teokseen hyvin kiinteästi. Korostettuna esimerkkinä tulee mieleen taannoinen osallistumiseni Kaaos-teemaiseen decoon.

Tämä on lopputulos, kun yhdistetään brutaaleista brutaaleinta grindcoreilua ja discomusiikkihöpöpeppuilua. Tämä osallistuminen on jo 1,5 vuoden takaa ja lisää tästä osallistumisesta (ja myös muista decoiluista) pääsee lukemaan Flickr-profiilini kautta.

Muissa kädentaitojutuissa musiikilla on vähän pienempi rooli, inspiraatio tulee neuleissa ja ompeluksissa yleensä enemmän visuaalisena. Näen jonkun kivannäköisen jutun, vaikka toisen neuleen, tai sitten vaikkapa puuveistoksen tai kuvan, ja haluan ottaa siitä jonkin idean omaankin työhöni. Kuitenkin jokaisella työllä on minun pääni sisällä jokin tietty "tunnelma", jota kuvastaa yleensä kaikista parhaiten jokin musiikkikappale. En osaa oikein tarkkaan edes määritellä, mistä tuo kulloinenkin tunnelma syntyy. Ehkä siihen vaikuttaa tehtävän työn materiaali, malli, väri ja varmasti myös oma fiilistaso.

Muistatteko ensimmäisessä postauksessani olleen salaperäisen keltaisen neuleen? Tämä kappale kertoo tuosta keltaisesta neuleesta:



Tämän jälkeen kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että olen ristinyt tuon keltaisen neuletakkini Amélieksi :) Takki on muuten ihan pianpian valmis, enää pitäisi viimeiset palaset kiinnitellä yhteen ja päätellä langanpätkät.

Tällä hetkellä puuhailen kovalla tohinalla tulevaksi perjantaiksi jonkinsortin kotelomekkoa. Aiemminhan suunnittelin tekeväni sen jostakin mustasta kankaasta, kuitenkin löysin omista kangasvarastoistani Eurokankaan palalaarista aikoinaan hankitun tummansinisen paitakankaan, jota sattui sopivasti olemaan juuri tarpeeksi. Eihän se kangas hirvittävästi kiiltele eikä muutenkaan ole erityisen syberjuhlava, mutta enpä sellaista välttämättä kaipaakaan. Ja jos juhlavuutta sattuu kaipaamaan, niin asusteillahan sitä sitten saa. Minulla on ihan oma kappaleensa myös tälle kotelomekolle, kuunnelkaapa tästä:



Kappaleessa puhutaan sinisestä, mutta eniten tämän valintaan varmasti vaikutti oma, hieman painuksissa ollut mielialani.. Johtunee tästä uupumuksesta :/

antaa virran kuljettaa
kaksi tahdotonta vie pois turvaan
öinen meri meidät saa
näkymättömiin me kadotaan

Pöytäjuhlakuvia

Virkailijanvaihtokaronkasta, tammikuulta 2010. Pöydässä alkuruoka, mansikkaista salaattia, mozzarellaa, paprikaa sekä patonkia

Loput kuvat viime perjantaisilta stipendiaattipäivällisiltä.

Alkuruoka, minttuista vihreää salaattia kurkun, salaattijuuston ja avokadon kera


Päivällistunnelmia, pöydässä pääruoka; folionyyttejä, jotka sisältävät kasviksia ja porsaanfilettä valkosipulivoin ja rosmariinin kera


Jälkiruoka, melonikeittoa sekä vaniljajäätelöä


Kuvat eivät ole itse ottamiani, vaan Osakuntamme valokuvaajan.

Stipendiaattipäivällisten lopullinen raaka-ainelistaus

Seuraavassa siis täysin lopullinen lista kaikista materiaaleista, joita päivällisten valmisteluissa käytettiin. Mukana ovat siis kaupasta ostetut ja kaapeista jo ennestään löytyneet raaka-aineet. Hankintojen perässä tähdellä kommentti, mikäli riittävyydessä oli jotain erityistä mainittavaa.

KASVIKSET:

• 2,293kg jäävuorisalaattia (6 kerää) * 4 KERÄÄ OLISI RIITTÄNYT
• 1 munakoiso
• 1 kesäkurpitsa
• 8 minttupuskaa * SOPIVASTI!
• 3 rosmariinipuskaa * SOPIVASTI!
• 4 vesimelonia, yht. n. 12kg * IHAN OK MÄÄRÄ, VESIMELONIT OLISIVAT VOINEET OLLA PIENEMPIÄKIN..
• 3kg porkkanoita (6x500g) * LIIKAA! 2KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
• 1 pkt chilipaprikoita, jossa n. 4-5 chiliä * EI KÄYTETTY LAINKAAN, TUUMITTIIN ETTÄ EI OLISI KUITENKAAN SOPINUT
• 1,6kg herkkusieniä * LIIKAA, 1KG OLISI RIITTÄNYT
• 8 kurkkua, yht. n. 3kg * LIIKAA, 6 KURKKUA OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
• n. 4kg yleisperunoita * LIIKAA, 3KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
• 1kg punasipulia *LIIKAA, 0,5KG OLISI RIITTÄNYT
• 2,4 kg sipulia * LIIKAA, VAJAA 2KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
• 1,7kg avokadoja * LIIKAA, 1KG OLISI RIITTÄNYT
• 4 limeä, 0,267g * SOPIVASTI

LIHA

• n. 3kg porsaan sisäfilettä, maustamaton * SOPIVASTI!

MAITOTUOTTEET

• 3kpl valkosipulivoi
• 3l vaniljajäätelö * 2L OLISI RIITTÄNYT
• 3kpl salaattijuustokuutioita, 500g tötsiä? * OK MÄÄRÄ, 1 PURKKI JÄI VAJAAKSI
• 1kpl pieni paketti hyla-salaattijuustokuutioita
• 1,25dl purkki hyla-vaniljajäätelöä
• 2l laktoositonta maitojuomaa

MUUTA

• 50m alumiinifoliota * RIITTI!
• 3x 3g vaniljatankoja
• pieni purkki chilijauhetta
• Emännille keittiöön karkkia
• Isännän varastoista tequilaa
• 1 paketti kahvia
• teepusseja
• ½ pakettia sokeria
• suolaa
• palasokeria
• mustapippuria

Pöytäjuhlien ruokahankinnoille tuli hintaa yhteensä 154,13€, tähän hintaan tulee vielä lisäksi isännältä ostettu 2,5dl tequilaa. Budjettihan oli 145€, joten se on jo tässä vaiheessa ylittynyt 9,13 eurolla. Eli pöytäjuhlien ruokien hinnaksi tuli siis 5,31€/hlö (budjetti oli 5€/hlö).

Stipendiaattipäivälliset ja kuinka kaikki loppujen lopuksi kävikään

Täällä kirjoittelee yksi väsynyt juhlija. Eilen illalla ja yöllä siis vietettiin Osakuntani 102. vuosijuhlia ja siellä minäkin pyörähtelin klo 2 asti yöllä. Juhlat olivat kerrassaan onnistuneet ja itsekin viihdyin hyvin, vaikka omalta osaltani kaikki katastrofin ainekset olivat kyllä ilmassa.. Vuosijuhlat tuovat mukavaa vaihtelua arkeen, kun edes kerran vuodessa saa pukeutua kuin prinsessa (ja myös käyttäytyä kuin sellainen.. ;) ). Kjäh, pieni sortaja minussa nauttii itsekeskeisen kakkapäämäisesti siitä, kun miehet aukovat leideille ovia, antavat tuolin alle, pitävät huolen että pöydässä leidien vesilasit ovat täynnä ja muutenkin näkevät vaivaa jotta pöydän naisseura viihtyisi.

Itsekin kävin kampaajalla ja meikkaajalla, ja lopputulokseen ei voi olla kuin täydellisen ihastunutviehättynytrakastunut. Taisin löytää samalla itselleni vakikampaamon, vihdoin!! Ensi kesänä tulee 3 vuotta Helsingissä asumista täyteen ja koko sen ajan olen kaipaillut kampaamoa, jossa olisi inhimillinen hintataso, hyvä asiakaspalvelu ja taitava kampaaja. Mahdoton yhtälökö? Siltä vaikutti aikaisemmin, mutta nyt löysin SEN! Voin todella lämmöllä suositella Hius- ja meikkistudio Flashia Töölössä. Juhlakampauksen ja -meikin tekoon meni reilu 2 tuntia, kampauksen hinnaksi tuli 55€ ja meikki 45€. Lopputulokseen nähden nuo hinnat ovat mielestäni kaiken väärti. Ihanan Kati-kampaajan kanssa tuli naurettua kuin olisimme aina tunteneet, lämmin kiitos hänelle! :)

Mutta asiaan eli siihen mistä piti puhuakin, siis viime perjantaisista stipendiaattipäivällisistä. Menu muotoutui lopulta seuraavanlaiseksi:

Alkuruoka
Vihreää tulivuorisalaattia eli minttua kurkun ja fetan kera

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

Kuten jo edellisessä postauksessa ehdin kujerrellakin, kaikkia raaka-aineita riitti eikä pulaa tullut mistään. Noin 3kg porsaan sisäfilettä oli juuri tarpeeksi, mitään ei jäänyt yli, mutta kaikille oli silti tarpeeksi syötävää. Reilu 100g (luutonta) lihaa on siis varmasti ihan tarpeeksi suuri määrä jokaiselle henkilölle. Sen sijaan kaikkia kasviksia oli aivan liikaa! Salaattia, kurkkua, sipulia, herkkusieniä, perunaa, porkkanaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa... jäi vielä vaikka kuinka paljon. Puolustuksena on toki sanottava, että alunperin tarkoituksenani oli tehdä nyyteistä paljon isompia. Folion koko leveyssuunnassa tuli kuitenkin rajoittamaan nyyttien kokoa, eikä niihin saatu mahtumaan niin paljon aineksia kuin olisin halunnut.

Hiukan silti hävettää tuollainen raaka-aineiden tuhlailu, kun budjettikin kuitenkin ylittyi noin 10 eurolla.. Ylimääräiset salaattiainekset käytettiin eilen vuosijuhlien jatkoilla yöpalana ja jos vielä jotakin jäi ylitse, niin loput tulee varmasti tänään käytettyä Osakunnan sillisaamiaisella/lounaalla/päivällisellä/illallisella. Ylimääräiset pilkotut sipulit, porkkanat, perunat, kurpitsat ja munakoisot pistettiin pussiin ja jääkaappiin, ne voin sitten käyttää jossain Osakunnan kokouksen ruuan materiaalina. Laitan kokonaan oman postauksensa raaka-aineiden lopullisesta määrästä ja siitä, kuinka paljon kaikkea lopulta meni.

Tässä reseptit ohjeisiin ja kommentit niihin:

Alkuruoka
Minttuista vihreää salaattia kurkun ja fetan kera

jäävuorisalaattia
kurkkua
tuoretta minttua
avokadoa
fetaa
punasipulia

Salaatti pestään ja revitään pieniksi palasiksi, asetellaan tasaisesti koko lautaselle. Kurkut pestään ja pilkotaan neljään yhtäsuureen osaan. Leikataan juustohöylällä pituussuuntaan ohuita siivuja. Asetellaan salaatin päälle niin että muodostelma muistuttaa ikään kuin tulivuorta. Punasipulit kuoritaan, leikataan ohuita siivuja ja asetellaan renkaita 4-5 kpl "tulivuoren rinteille" kukan muotoon. Feta valutetaan ja asetellaan sopiva määrä kuutioita punasipulikukkien sisäpuolelle kehäksi. Avokadot kuoritaan, pilkotaan ja voidellaan sitruunamehulla tummumisen estämiseksi. Avokadokuutiot laitetaan fetakehän sisäpuolelle "tulivuoren huipuksi". Minttupuskista nypitään lehdet irti ja lehtiä laitetaan kourallinen jokaisen salaattiannoksen huipulle "vihreäksi laavaksi".

Salaatin ohjeen koostin useammasta minttusalaattireseptistä, joita löysin netistä. Sen tarkemmin en osaa eritellä, mistä kaikkialta otin tähän vaikutteita. Salaattiin olen itse erittäin tyytyväinen, niinkin outo makuyhdistelmä kuin feta-minttu-avokado oli yllättävän harmoninen ja suolaiset, kirpakat ja neutraalit maut tasapainottivat toisiaan hyvin. Salaattiin olisi valutettu päälle vielä hiukan oliiviöljyä ja ripoteltu mustapippuria, mikäli emäntä olisi muistanut asian ennen kuin salaatit olivat jo pöydässä.. Salaatin tarjolleasetteluun meni toki aikaa, rakensin salaatit yksinäni ja taisin kuluttaa 29 salaattiannoksen rakentamiseen aikaa puoli tuntia. Lopputulos oli kuintenkin kaiken vaivan arvoista ja ulkoasua kehuttiin myös ruokailijoiden puolelta kauniiksi, mikä tietysti lämmitti emännän mieltä erityisesti :)

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

perunaa
porkkanaa
sipulia
herkkusieniä
rosmariinia
valkosipulivoita
porsaan sisäfilettä/munakoisoa ja kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
foliota
leivinpaperia

Porsaan sisäfile laitetaan pakastimeen muutamaksi tunniksi, kohmeinen liha on helpompi leikata raakana viipaleiksi tällaisilla neitovoimilla. Sisäfile leikataan n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi. Juurekset pestään, kuoritaan ja kuutioidaan pieniksi palasiksi. Sipuli kuoritaan ja kuutioidaan, herkkusienet kuutioidaan. Munakoiso ja kesäkurpitsa pestään, halkaistaan ja leikataan viipaleiksi. Foliosta revitään sopivan kokoisia palasia, meillä taisi olla n. 50cm x 25 cm. Leivinpaperista revitään n. 20-25cm levyisiä palasia, jotka halkaistaan kahtia. Leivinpaperipala asetetaan foliopalan päälle suunnilleen keskelle. Leivinpaperi tuo nyytin pohjaan hiukan kestävyyttä ja tukea. Peruna-, porkkana-, sipuli- ja herkkusienikuutiot asetellaan leivinpaperin päälle. Kasviskeon päälle ripotellaan suolaa, jonka jälkeen asetellaan sisäfile/munakoiso-kurpitsa viipaleet keon päälle. Sisäfileen päälle ripotellaan suolaa ja mustapippuria. Nyytin päälle laitetaan reilu nokare valkosipulivoita ja muutama rosmariinin oksa. Suljetaan nyytit ja paistetaan uunissa 200 asteessa 45 minuuttia tai kunnes kasvikset ja liha ovat sopivan kypsiä.

Myös tähän reseptiin otin mallia useammasta nyyttireseptistä. Pääasiallisena ohjenuorana taisi kuitenkin toimia Kotimaiset kasvikset Ry:n kala-kasvisnyyttien ohje. Nyytit olivat yllättävän kovatöisiä ja sen vuoksi pääruuan tarjoilukin venyi niin, että se tarjoiltiin 45 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Tämä ei onneksi haitannut pöytäjuhlijoita, vaan he näyttivät viihtyvän pöydässä loistavasti leikkien ja laulaen (kuulostaa enemmän 6-vuotiaiden kerholta kuin keski-iältään n. 23-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pöytäjuhlilta, eikös? :D). Lopputulokseen olin kuitenkin itse hyvin tyytyväinen, suolaa (ja pippuria) olisi saanut varmasti olla enemmänkin ja senpä vuoksi laitoimmekin suolakipot kiertämään pöydissä, jotta halukkaat voisivat säädellä itse omaa suolapitoisuuttaan. Lihasta oli tullut folionyytin höyryissä aivan käsittämättömän mureaa, sen sai halki pelkästään tökkäämällä sen keskustaan yhden cocktailtikun ja vetämällä reunoja kohti! Valkosipulivoi ja rosmariinin oksa kruunasivat koko komeuden, nyytteihin olisi voinut laittaa vielä rohkeamminkin valkosipulivoita, se maustoi lihan ihanaksi. Jälkiviisaus kunniaan, mutta ehkäpä kasvisten päälle (siis lihan alle) olisi voinut laittaa vielä nokareen hunajaakin. Valkosipulivoi ja rosmariini tosiaan maustoivat lähinnä lihan ja kasvikset saivat makua ainoastaan lihasta valuneista nesteistä. Ensi kerralla sitten :)

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

(tästä tuli ehkä 5-6 litraa keittoa)
n. 12kg vesimelonia
4dl vettä
4,5dl sokeria
3x vaniljatanko 3g
4 limeä
maun mukaan chilijauhetta (itse taisin laittaa 4-5tl)
2,5dl tequilaa
2l vaniljajäätelöä
n.1-1,5dl sitruunamehua
paprikajauhetta

Meloneista koverretaan hedelmäliha pois (tyyli vapaa), poistetaan siemenet ja laitetaan tarpeeksi isoon astiaan. Soseutetaan tehosekoittimella. Vesi ja sokeri mitataan kattilaan, vaniljatanko leikataan pitkittäin halki ja siemenet raaputetaan irti veitsen terällä vetämällä. Siemenet ja tanko lisätään kattilaan ja seosta keitellään hetken aikaa niin että vaniljasta irtoaa makua ja sokeri liukenee. Itse keittelin ehkä 15 minuuttia, olisi voinut keitellä vieläkin kauemmin, että vanilja olisi maistunut enemmän.. Seoksesta otetaan vaniljatanko pois ja liemi kaadetaan vesimelonisoseen joukkoon. Halkaise limet ja purista niistä mehu ulos, ei haittaa vaikka hedelmälihaakin tulisi runsaasti joukkoon. Lisää limemehu keittoon ja mausta sopivasti chilillä. Sekoita ja maista. Itse lisäsin vielä 1-1,5dl sitruunamehua, kun keitto tuntui kaipaavan vielä vähän happamuutta. Ennen tequilan lisäämistä kahdelle alkoholittomalle otettiin keittoa syrjään yhteensä n. 5dl. Loppukeittoon lisätään tequila ja sekoitetaan. Tarjoillaan keittolautasilta (niihin mahtuu enemmän keittoa kuin jälkiruokamaljoihin!), keittoa meni ehkä 2dl/lautanen. Määrää on vaikea arvioida, koska sitä ei mitenkään erityisemmin mittailtu. Keiton keskelle laitettiin vielä jonkinsortin keko vaniljajäätelöä, ehkä n. 0,5-0,75dl/lautanen. Vaniljajäätelökeon reunoille ripotellaan paprikajauhetta sopivasti. Ohje on mukailtu Santamarian melonikeiton ohjeesta.

Jälkiruuan tarjoilu venyi melkein puoli tuntia sen vuoksi, että pöytäjuhlijoilla oli jotakin ohjelmaa menossa niin, että emme aikaisemmin päässeet keräämään pääruoka-astioita pois ja tarjoilemaan jälkiruokaa. Tarjoiltaessa jäätelö oli jo täysin sulanut. Tarjoilu itsessään oli jo melkoinen akrobatiasuoritus, täpötäysien lautasten kanssa sai kävellä kuin nuoralla peläten joka askeleella koska keittoa roiskahtaa joko itsen ja ruokailijoiden päälle. Onneksi vahinkoja ei sattunut! *puun koputus* Paprikajauhe oli ihan täysin oma keksintöni. Mielestäni keitto kaipasi vielä säväyksen jotain, joten kävin penkoen läpi kaikki osakunnan ruokakaapit ja myös jääkaapin etsien sitä yhtä puuttuvaa ainesosaa. Ensimmäisenä mielessä kävi jokin makea chilikastike, mitään sellaista ei kuitenkaan kaapista löytynyt, joten se idea täytyi hylätä. Kaikki nomparellitkin olivat niin kaamean värisiä, että toivotin niille hyvää päivänjatkoa kaapinperukoilla. Chilijauhettakin keitossa jo oli, ja se olisi voinut paljaaltaan olla ihan liian tujakkaa. Mutta sitten, kas, käteeni osuikin paprikajauhepussukka ja kaikki valonheittimet syttyivät päässäni *BLINK!* tämä se on! Sitten ei muuta kuin pienellä koe-erällä kokeilemaan melonin, vaniljajäätelön ja paprikajauheen kaunista triplaliittoa. Sain apuemänniltä kohtalaisen kummastuneita katseita, kun paprikajauhepussin kanssa jälkkäreiden luo astelin :D Syystäkin epäileväisinä he kuitenkin suostuivat maistamaan kummallista yhdistelmää ja kun se sai heidän siunauksensa, niin eipä sitten muuta kuin paprikoittamaan keittoa ja jäätelöitä! Jälkkäristä en saanut pöytäjuhlijoilta mitään palautetta, mutta kyllä se itselleni hyvin maittoi. Olisi ollut kiva kuulla ruokailijoilta jotain kommenttia paprika-jäätelöyhdistelmästä. Toisaalta, pitää kai ottaa positiivisena asiana se, ettei kukaan tullut ainakaan haukkumaankaan..

Nuutunut kokki ja muita kummastuksia

Stipendiaattipäivälliset, eli ne edellisissä viesteissä puhumani avaruus-teemalliset päivälliset ovat nyt onnellisesti takanapäin. Kokonaissaldona olen ihan tyytyväinen iltaan ja ruokien onnistumiseen, kaikkia raaka-aineita riitti (oli jopa liikaakin!)ja ruoka maistui. Mitäpä muuta emäntä voikaan toivoa :) Täydellisempää raporttia illan kulusta saanen tähän blogiin kirjoiteltua sunnuntaina, huominen kun vielä juhlitaan Osakunnassa 102. vuosijuhlia. Tällä kertaa pääsen itsekin juhlimaan muuallakin kuin kyökin puolella. Näistä vuosijuhlistakin luultavasti kertoilen enemmän myöhemmin.

Näin Osakunnan vuosijuhlien alla olen vasta tajunnut sen, kuinka arvostettu tämä emännän virkani Osakunnassa itse asiassa onkaan. Se on todella hämmentävää! Onhan ruoka tottakai tärkeä osa Osakuntamme juhlakulttuuria, mutta ei se silti mielestäni NIIN suuri asia ole.

Osakunnassani on yksi vallan ihastuttava perinne, tapa kiittää juhlien emäntiä ruuasta (ja isäntiä juomasta). Kun juhlissa ruoka on syöty, alkaa juhlakansa laulamaan "emännät på bordet, vi vill ha emännät på bordet..", juhlien miesväki marssii keittiöön, kaappaa emännät syliin, kantaa juhlasaliin ja nostaa heidät pöydälle. Tämän jälkeen joka ikinen mies laskeutuu polvilleen pöydän eteen ja laulaa emännille yhdessä jonkin laulun. Tänä iltana saimme kuulla komean miehisen sovituksen kappaleesta Nuoruustango. Voiko tätä suurempaa kiitosta ja arvostuksenosoitusta kukaan saada??? :) Tämän jälkeen jokainen mies vielä halaa jokaista emäntää ja kiittää vielä ihan kasvotusten. (Naiset tekevät tottakai saman juhlien isännille - paitsi sitä kantamista.)

En halua olla itsekeskeinen paskiainen, mutta tuollainen huomiointi tuntuu oikeasti todella hyvältä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun olet edelliset 10h laittanut ruokaa ja kironnut sitä, kuinka taas jää hyvät pöytäjuhlat välistä tämän pirun viran takia. Pahimmassa tapauksessa on vielä onnistunut polttamaan jotain pohjaan tai maailma muuten vaan tuntuu tiputtelevan lekoja niskaan. Kaiken tuon jälkeen, kun joku tulee sanomaan sinulle KIITOS, laulamaan laulun ja halaamaan, ei ole liikutus kaukana, varsinkaan kun on jo niin väsynyt kaikesta aherruksesta. Minä tunnen itseni tällä hetkellä tärkeäksi ja se on sellainen hyvä, väsynyt mutta kiitollisen onnellinen tunne.

Kiitos, että sain laittaa jällee ruokaa ja kiitos, että te arvostitte jälleen työpanostani.

NUORUUSTANGO
(Anu Kaipainen)

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan

Mammuttiostoksia

Melkein olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka nätisti kassaneidit Prismassa hymyilevätkään, kun kassalle raahaa ostoskärryn, joka on tupatentäynnä ruokaa. Niin ja sen, kuinka paljon sitä ruokaa saakaan pöytäjuhlabudjettiin varatulla summalla.

Mitäs sitä nyt sitten tulikaan ostettua? Tässä vähän määriä, jos ne vaikka auttaisivat jotain muuta suurempia päivällisiä/juhlia suunnittelevia ruokahankinnoissa..

KASVIKSET:
- 2,293kg jäävuorisalaattia (6 kerää)
- 1 munakoiso
- 1 kesäkurpitsa
- 8 minttupuskaa
- 3 rosmariinipuskaa
- 4 vesimelonia, yht. n. 12kg
- 3kg porkkanoita (6x500g)
- 1 pkt chilipaprikoita, jossa n. 4-5 chiliä
- 1,6kg herkkusieniä
- 8 kurkkua, yht. n. 3kg
- n. 4kg yleisperunoita
- 1kg punasipulia
- 2,4 kg sipulia
- 1,7kg avokadoja

LIHA
- n. 3kg porsaan sisäfilettä, maustamaton

MAITOTUOTTEET
- 3kpl valkosipulivoi
- 3l vaniljajäätelö
- 3kpl salaattijuustokuutioita, 500g tötsiä?

MUUTA
- 50m alumiinifoliota

Näillä ostoksilla hinnaksi tuli 136,69€. Tällä kauppareissulla en kuitenkaan saanut kaikkea mitä halusin, osan ihan vain unohdin pois kauppalistalta, osaa taas ei löytynyt hyllyistä. Alunperin suunnitelmissa oli myös ostaa purjoa ja paprikaa, paprikat olivat kuitenkin niin surkealaatuisia, että jätin ne suosiolla pois. Eivät ne olisi budjettiin muutenkaan mahtuneet, samasta syystä jätin myös purjot pois, onhan ruuassa jo kuitenkin sipulia..

Huomiselle jäi kuitenkin vielä ostettavaa:
- iso paketti teetä
- pieni paketti hyla-jäätelöä, unohdin kokonaan varata sille yhdelle hyla-ihmiselle jäätelön!
- Chili-lime -mausteseos jälkkäriin
- Kokkaajille keittiöön karkkia naposteltavaksi

Päivällisille ilmoittautuikin viime tingassa vielä yksi ihminen lisää, joten kokonaisbudjetti nousi 145 euroon. Joten huomisenkin ostokset mahtuvat ihan hyvin vielä budjettiin, jee :) Osakunnan kaapista löytyy siis jo ennestään kahvimaidot, kahvit, sitruunamehut, oliiviöljyt ym. Raportoin huomenna juhlien jälkeen sitten lisää siitä, kuinka ohjeet toimivat, kokkailu onnistui ja kuinka kaikki raaka-aineet riittivät. Toivottavasti juhliin tulee myös kuvaaja kameransa kanssa, jotta saisin nyhdittyä vähän kuviakin ruuista (oma kamerani siis tosiaan on rikki). Siispä pysykääpä taajuudella!

Samalla osakunnalla käydessäni tuli osakunnan kuraattorin kanssa suunniteltua toukokuun alussa olevan kuraattorinvaihtokaronkan menua. Kyseisistä kekkereistä tulee ensimmäiset isommat päivälliset, joita olen järjestämässä, jännittää vähän jo nyt! Päivällisille tulee vain kutsuvieraita ja heitä arvioidaan tulevan noin 70. Tarkoituksena olisi myös tarjota jotain todella hienoa ruokaa, alustavasti ruokaan on budjetoitu n. 10€/hlö! Haluaisin tarjota vieraille suomalaista lampaanlihaa, joka on ostettu eräältä tilalta suoraan, ja myös kuraattori innostui kovasti ajatuksesta. Nyt vain toivon, että tuolta tilalta järjestyy lampaanlihaa sen verran että suunnitelmani onnistuvat. Pidetään peukkuja :)

Kotimatkalla käväisin Kampin Anttilasta nappaamassa ruotsinkielisen Burdan mukaani ja TADAA! Sieltä löytyi täydellinen kaava pikkumustalleni! Tai, voiko sanoa täydelliseksi, jos mallin pienin koko on kokoa 44? Itse kun olen vaatimattomasti 36, niin kyseinen kaava vaatii "hiukan" kursimista. Jos jollakin kyseinen lehti on, niin puhun siitä sinisestä Plus-mallin mekosta nro 132. Yksinkertaisesti ihana!

EDIT: Löysin netistä samalla mekon kaavalla tehdyn pidemmän mekon kuvan, kas tässä.

Mekko josta puhuin ja jonka aion toteuttaa, on siis tätä huomattavasti lyhyempi, n. polvipituinen. Yläosan malli on kuitenkin aivan sama. Tämä on varmaan yksi niitä harvoja kertoja kun toivon olevani isompi :D Toisaalta vähän mietityttää, kuinka tuon mallinen kaula-aukko toimiinee meikäläisen pikkuisilla ujotisukoilla :>

Nyt vielä iltapalaa ja sänkyyn huomista jännittelemään!

Avaruuspäivällisten suunnittelua

En malta olla postaamatta toista kirjoitusta tälle aamua. Samalla tulee itsellekin vähän selkeytettyä tätä juttua.

Ohjelmassa on seuraavaksi perjantaina olevien avaruus-teemallisten pöytäjuhlien suunnittelua. Toimin siis tänä vuonna Osakunnassani emäntänä ja minun tehtävänäni on suunnitella ja valmistaa milloin minkäkinlaisia ruokia erilaisiin tapahtumiin. Enimmäkseen tapatumat ovat erilaisia kahvitustilaisuuksia ja pöytäjuhlia, eli sitsejä, joille valmistetaan kolmen ruokalajin kattaus: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Osakunnassa toimii myös isäntä, joka vastaa juomapuolesta, minun ei tarvitse onneksi sitä tehdä.

Sitseille on siis tällä tietoa tulossa 28 henkeä, joista 2 kasvisruokavaliota, 1 lakto-ovo-kasvisruokavalio, 1 hyla-ihminen ja 1 onneton, joka on allerginen vähän kaikelle: pähkinä, banaani, kala, raaka porkkana, kiivi ja raaka mango. Ainiin, ja 2 alkoholitonta. Ruokabudjettiin on varattu 5€/hlö, mikä ei ole ihan hirveän paljoa, kun miettii että sillä summalla pitäisi saada 3 ruokalajia.. Tästä siis lähdetään liikkeelle.

Avaruus-teema on ihan häikäisevän haastava teema, googlettelemalla lyösin lähinnä lastenkutsuille tarkoitettuja ohjeita kaikille "pikkujutuille", enkä varsinaisesti mitään sellaista, jota voisi soveltaa valmiille päivällisille. Noh, yritetään sitten saada edes esillepanosta jotenkin ufomaista tunnelmaa.

Haluaisin tehdä jotain melonista, koska siitä olen itse harvemmin laittanut mitään varsinaista ruokaa. Paljaaltaan on kyllä tullut syötyä. Googlettelulla löytyy jälleen kaikkea mielenkiintoista ja tuumin päätyväni melonikeittoon, mutta alkuruuaksi vaiko jälkiruuaksi?
Tässä kandidaatit:

Melonikeitto vaniljajäätelön kera (Noin 1 litra)

½ (noin 2 kg) vesimeloni
1½ dl vettä
1 dl sokeria
1 Vaniljatanko 3 g
2 tl more chili & lime -mausteseos 52 g
½ dl tequilaa
Tarjoiluun: Vaniljajäätelöä

VALMISTUS

Soseuta hedelmäliha monitoimikoneessa. Jätä melonisose koneeseen. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin halki ja raaputa siemenet. Lisää siemenet ja jäljelle jääänyt vaniljatanko kattilaan ja kiehauta hetken aikaa. Ota vaniljatanko pois. Kaada liemi melonisoseen joukkoon ja jatka soseuttamista. Kaada sose siivilän läpi kulhoon. Mausta chili & lime -mausteseoksella ja tequilalla. Jäähdytä hyvin. Vatkaa melonikeitto kuohkeaksi. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kera.

Vinkki! Tequilan voit korvata alkoholittomalla vaihtoehdolla.
Santamaria

Kylmä melonikeitto

Paloittele ja soseuta meloni. Säilytä viileässä.
Kuivaa kuumassa uunissa muutama ilmakuivatun kinkun viipale, kunnes ne ovat rapeita. Paloittele pieniksi palasasiksi.
Juuri ennen tarjoilua lisää melonisoseeseen hieman ruokakermaa, muskottipähkinää (vähän, sillä maku on voimakas), valkopippuria, hyppysellinen suolaa sekä loraus neitsytoliiviöljyä sekä kylmää vettä n. lasillinen. Sekoita.
Tarjoiluvaiheessa ripottele joka annoksen päälle ilmakuivatun kinkun muruja sekä silputtua ruohosipulia.
Plazan foorumi

Toinen jälkiruokavaihtoehto olisi jäätelöappelsiinit, jossa yksinkertaisesti kaiveltaisiin appelsiinin hedelmäliha pois, sekoitettaisiin se vaniljajäätelöön ja laitettaisiin takaisin appelsiinin sisään. Toista alkuruokavaihtoehtoa minulla ei oikeastaan vielä ole, jokin salaatti kuulostaa niin tylsältä.. Toisaalta tuo meloni&jäätelö-yhdistelmä kyllä kiehtoisi kovasti, tuo chilijuttu kuulostaa niin jännittävältä. Alkoholittomille ei tietenkään voisi laittaa tequilaa.. Vaniljajäätelön voisi pyöräyttää palloksi ja laittaa "planeetaksi" tarjoiluastian keskelle, ja sen ympärille vielä jollain "kehä" siihen ympärille.. Sitten pitäisi vain alkuruoka enää keksiä.

Juhlien valmistelijoiden taholta tuli toivomus, että pääruuaksi olisi jotain folioon käärittyä, joten minäpä tuumasin että miksipä ei ja kovalla tohinalla yritin etsiä jotakin uunissa valmistettavien kasvisnyyttien ohjetta. Ohjeita löytyikin, mutta niistä mikään ei oikein tunnu sellaiselta, jonka voisin ihan sellaisenaan toteuttaa.
Jotain tämän tapaista siis, mutta haluan monipuolisemman kasvisosuuden ja kalan korvaan jollain lihalla:

Kala-kasvisnyytit

400 g silakka- tai muita kalafileitä
2 porkkanaa
2 sipulia
200 - 250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 tl suolaa
1 rkl sitruunan mehua
tilliä, basilikaa tai timjamia, muutama oksa per nyytti
1 rasia (100 g) maustettua tuorejuustoa
1 rkl hunajaa
mustapippuria myllystä

* Paloittele kalafileet annospaloiksi. Suikaloi kasvikset.
* Jaa kasvikset ja kalapalat kerroksittain neljälle alumiinifolioarkille. Ripottele kaloille hieman suolaa ja sitruunamehua. Lisää hienonnetut yrtit.
* Notkista hunaja esimerkiksi mikroaaltouunissa ja yhdistä tuorejuustoon. Lusikoi seos kalojen ja kasvisten päälle, lisää pippuria myllystä ja ummista foliot nyyteiksi.
* Kypsennä grillissä tai 200-asteisessa uunissa noin 20 - 30 minuuttia. Kotimaiset kasvikset

Mitenkähän olisi porsaan filee, kypsentyyköhän se uunissa 30 minuutissa ja 200-asteessa syömäkelpoiseksi? Tietysti voisi paistinpannulla kevyesti ruskistaa tms, ennenkuin lykkäisi viipaleita folionyytteihin samalla tapaa kuin tuossa kalaohjeessakin. Haluaisin kuitenkin, että lihat laitettaisiin nyytteihin jo ennen uunia, että liha ja kasvikset antaisvat uunissa makua toisilleen. Nyytteihin voisi lisätä ehkäpä myös perunoita, paprikaa ja vielä kasvisihmisille munakoisoa, kurpitsaa? Mitenkähän olisi chili? Päälle voisi laittaa nokareen valkosipulivoita ja jotain tuoretta yrttiä, rosmariinia ehkäpä? ;)

Vähän ehkä hävettääkin, kun näiden ruokien suunnittelu on jäänyt näin myöhäiselle, huomenna pitäisi käydä jo kaupassa ostamassa raaka-aineet ja perjantaina on jo itse tilaisuus. Enkä ole vielä saanut edes apulaisia keittiölle.. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo väsymyksestäni, välillä tekisi mieli vaihtaa päätä jonkun virkeämmän kanssa. EN MINÄ HALUA OLLA VÄSYNYT!

Mutta kun vain olen, joten ei kai auta muu kuin yrittää sopeutua siihen..

Lohtupuuroa

Nukuin viime yönkin huonosti. Tuossa laskeskelin, että kahden viimeisen vuorokauden aikana olen saanut unta pallooni yhteensä alle 10h. Huoh, tämä väsymys on hirveää. Enkä tarkoita nyt pelkästään parin viime päivän unettomuutta. Tämä rasittava uupumus alkoi jo ennen joulua, kun koulussa oli vähän rankkaa. Tai edellytykset tälle väsymykselle kylvettiin jo kauan aikaa sitten. Hienoa olla se ylimotivoitunut opiskelija, joka tykkää opiskelemistaan asioista niin paljon, että väsyttää opiskelumäärällä itsensä puhki. Opintopsykologin vastaanotolle meneminen oli paras päätös, mitä olen koko kuluneen kevään aikana tehnyt. En jaksa olla yksin tämän uupumuksen kanssa. Silti haluaisin vain eristäytyä kaikista omaan pieneen koppiini ja vain kutoa/ommella/näperrellä yksinäni ja katsella Housen 6. tuotantokautta. Maapallo saisi minun puolestani pyöriä hetken ilman minua, mutta velvollisuus kutsuu.. Pitäisi tehdä niin paljon.

Löysin netistä tänä aamuna videon uupumuksesta. Taidan olla jotenkin yliherkässä tilassa vähäunisten öiden jälkeen, tli itku silmään, kun tunnistin siitä itseni. Videota pääset katselemaan TÄSTÄ.
Ei minulla sentään syöpää ole, vaikka videossa siitä puhutaankin, väsymyksen oireet on silti samat.

Olen viime aikoina - vai pitäisikö jo puhua "viime viikkoina" vai jopa "viime kuukausina"? - supistanut kaiken elämäni minimiin. Teen vain sen verran kun on välttämätöntä. Raahaan itseni sängystä tietokoneen ääreen ja jätän luennot väliin. Jätän likaiset astiat huoneeseeni, kun en jaksa viedä niitä tiskipöydälle, saati sitten tiskata. Oikeasti, haluaisin tehdä niin paljon ja antaa oikeasti kaikkeni asioille mitä teen, mutta takki on jo tyhjä eikä ole mitään mitä enää antaa.

Puuro on viljasta tai muusta älyttömästä paskasta vedessä tai maidossa keittämällä tehty paksuhko, juokseva huumausaine. Puuroa voidaan valmistaa myös muilla tavoin - synteettistä puuroa valmistavat laboratoriot ovatkin Itä-Euroopassa yksi tärkeimmistä järjestäytyneen rikollisuuden muodoista. Vahvaa puuroa usein laimennetaan lisäämällä puuroon suolaa tai esimerkiksi voisilmä. Hikpedia

5 minuuttia sitten alkoi luento, jolla minunkin olisi pitänyt olla. En näköjään kuitenkaan ole. Tänään ei siis ole mikään kaikista parhain aamu. Lohtupuuro onneksi lämmittää ja saa kurnivan mahan hiljaiseksi, se tuntuu aivan halaukselta! Ruualla ei saa leikkiä, mutta tekisi mieli vain painaa pää lohtupuuron kainaloon ja jäädä siihen. Vaikka saisin kyllä varmaan lopullisesti hullun leiman naamaani, jos täällä kuljeskelisin naama aivan puurossa.. Minun lohtupuuroni on kaurapuuroa, johon tulee 1/2dl kaurahiutaleita, vajaa 1/2dl vehnäleseitä ja PALJON itse tehtyä karviais-nektariinihilloa. Olen aika ylpeä tuosta hilloyhdistelmäkeksinnöstä, hillo on ihanan pehmeää, punaista mahlaa, joka hellii ja halailee joka ikistä makunystyrääni. Onko hullua olla kiitollinen HILLOLLE siitä, että jaksoin tänäänkin sentään kiskoa vaatteet päälleni ja harjata hiukseni? *naur*

Normaalisti puuroa nautitaan joko aamuisin vieroitusoireiden vuoksi, koska useimmiten puuroa nautitaankin iltaisin. Pitkäaikaiskäyttäjät saattavat korvata puurolla kokonaan normaalit päivittäiset ateriansa, kuten lounaan tai illallisen, sillä puuron käyttäjillä nälän tunne on kadonnut lähes täysin. Joissain kulttuureissa maustettuja puuroja nautitaan myös aterian jälkeen, mikä saattaa terveestä, normaalista ihmisestä kuulostaa hyvin perverssiltä. Hikpedia

Heitänkin samantien pallon lukijoille (jos sellaisia on): Millä sinä lohdutat itseäsi?