Viimesilauksia

Tummansininen kotelomekkoni on nyt viimeisiäkin saumauksia ja viimeistelyitä myöden valmis. JES! Kokonaisuuteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka mekon kanssa niitä kömmähdyksiä sattuikin. Muutamaan kertaan tuli jotkin kappaleet ommeltua yhteen ihan hölmössä järjestyksessä, mikä taas aiheutti ongelmia seuraavien saumojen ompelussa. Olisihan tuosta voinut tehdä ihonmyötäisemmänkin, mutta empä jaksanut enää ruveta tappelemaan saumojen kanssa. Muokkailee sitten myöhemmin jos vielä siltä tuntuu. Ja onpahan ainakin hengittämis- ja tukevoitumisvaraa ;)

Tulinkin jo aikaisemmin maininneeksi, että inhoan koko sydämeni pohjasta vuoritusta ja vetoketjun ompelua. Laitan sormet ristiin, että tulevaisuudessakin minulla on yhtä hyvää tuuria näiden molempien kanssa, sillä molemmat inhokkini onnistuivat melkein ensimmäisellä kerralla, enkä vetoketjua joutunut kertaakaan edes purkamaan. Käsittämätöntä riemua!

Ja nyt vähän kuva-arvoituksia: mitä näet kuvassa?

Se on rikkinäisen kamerani näkemys kotelomekostani! Sattuneesta syystä en siis ole hirmuisesti (omia) kuva-asioita tänne blogiin kyennyt vielä tunkemaan..

Olen viikon kuluttua matkaamassa kotiinkotiin lomittamaan isääni, joten taidampa tehdä temput ja raahata mukaani kotikameralle hiukan kuvattavaa. Nimittäin valmiita projekteja on kertynyt sen verran, että haluan jakaa ne teidän kanssanne. Ja onhan se mukavampi kuvia katsella kun tylsää sopotusta jostain saumoista :D Mukaan taitavat tulla ainakin tuo tummansininen kotelomekko, valkoinen organze-alushame ja ehkäpä myös Amélie-neuletakki, mikäli saan sen valmiiksi siihen mennessä..

Mutta nyt täytyykin jo ruveta valmistautumaan. Yliopiston vuosipäiväjuhlat nimittäin alkavat tässä muutaman tunnin kuluttua iltapäivällä, enkä takuulla ole tervetullut sinne näissä rytkyisissä kolitsihousuissani ja tukka takussa. Laitetaan siis tukka ja kammataan naama.

Toivon vaan, että jalkani kestäisi sen muutaman tunnin verran korkokengillä kävelyä. Vasemman jalkani jalkapöytä on nimittäin ulkosyrjältään ollut jo viikon mystisesti kipeä. Minulla ei ole käryäkään siitä, miksi ja miten se on kipeytynyt, mitään turvotusta, mustelmia ja haavoja jalassa ei näy. Ilman kenkiä kävely sujuu lähes normaalisti, toki kivuliaasti, mutta kenkien kanssa kävely on yhtä helvettiä. Ontuen siis edetään.. En halua edes kuvitella minkälaista tuskaa korkkareilla tepsuttelu tulee sitten olemaan.. En takuulla pääsisi catwalkille sillä kävelytyylillä! :D Täytyy varmaankin nöyrtyä tänään ja valita kengät mukavuuden eikä ulkonäön perusteella, joten ihanat mustat avokärkiset avokkaani vaihtuvat ala-asteen kuusijuhla -tyyppisiin kömpelöihin remmareihin. Yyh..

Aurinkoista päivänjatkoa!