Tuhkapäiväompelua

Parin päivän hiljaisuus särkyypi n-y-t nyt! Muutamaan päivään ei ole tullut sellaista tarvetta kirjoittaa, joten olen ajatellut, että on parempi pitää suunsa kiinni kokonaan kun harrastaa tyhjäpureksintaa, jossa ei ole mitään asiasisältöä ja joka ei kiinnosta ketään. Nytpä sitten tuli taas juteltavaa.

Olen nimittäin kaksi päivää tässä puuhaillut huoneeseeni uusia tyynyjä (ja vähän muutakin). Tyynykokoelmani lähestyy hiljalleen täyttymistään, vielä kokoelmasta kuitenkin puuttuu se yksi räväkämpi tyyny. Tällaisenaan värit ovat kuitenkin vähän turhan väsähtäneet, vaikka ne sinänsä kivoja värejä ovatkin. Työtuolini päällisestä jäi jäljelle pieni liru vihreänkirjavaa kangasta, kenties se voisi tuottaa ratkaisun ongelmaani?

 

Itäkeskuksen Eurokankaasta löysin jotakin löytö/poistokankaita halvalla, vedenvihreää ja roosaa raidallista puuvillakangasta ja vedenvihreällä kukkabrodeerattua tummanruskeaa pellava-puuvillasekoitekangasta.  Raidallisilla metrihinta taisi olla jotain 4€ paikkeilla ja ruskealla 6€ ja risat. Hassu juttu taas, en ollut koskaan edes ajatellut että lisäisin vedenvihreän huoneeni värikavalkaadiin, kankaan nähdessäni tiesin kuitenkin heti että juuri se täältä puuttuu.

Kämpille takaisin päästyäni vertasin vedenvihreää raitapuuvillaa työtuolini päällisessä oleviin väreihin ja kas kummaa, siitä löytyi juuri täsmälleen samaa vaaleaa sävyä. Ja hui, tummempi sininen natsaa täydellisesti ylimmässä kuvassa näkyvän sinisen taulunkehyksen kanssa. BINGO!

Aivot ovat sitten hassuja, kun ne säilöö muistiinsa kaikkia (epä)olennaisia yksityiskohtia, vaikka itse ei aina tiedostakaan, että siellä sellaisia on. En siis usko, että värien yhteensopiminen oli sattumaa, aivoni vain vähän harrastavat akrobatiaa joskus ;)

Tyynyjen teemana olivat siis tällä kertaa napit, ruskean tyynyn napit ovat Eurokankaasta ja vedenvihreän napit on hankittu Menitasta joskus vuosi sitten takkiani varten. Vedenvihreän rusetin idean pöllin erään kaupungilla näkemäni neidon takin selkämyksestä. Lopputulos ei ihan samanlainen ole, mutta toisaalta eipä ole tarkoituskaan. Molemmat tyynyt on toteutettu tyynynliinaperiaattella, eli niiden sisällä on erikseen irroitettava sisustustyyny. Kaikkein kätevin ratkaisu ihmiselle, joka tahtoo vaihtelua elämäänsä.

Samoista kankaista touhuilin myös ensi viikon matkaa varten jonkin sortin meikkilaukkuviritelmän ja kukkaropussin, joka mahtuu sopivasti takkini povariin suojaan. Eivätpähän sitten varkaat löydä laukustani ainakaan rahaa, häähää! Meikkilaukkuun oon ite vähän pettynyt, siitä tuli lässähtäneempi kun kuvittelin ja vuoraus meni vähän vituralleen. Olisi pitänyt käyttää kovikekangasta vieläkin enemmän... Mutta olkoon, ehkä se nyt tämän yhden reissun ainakin kestää.

Enkä ole vieläkään aloittanut pakkaamista.. Luojan kiitos teemme matkaa bussilla, joten vaikka taivaalla leijailisi ylipainoisia kameleita vulkaanisia kiviä selissään, se ei vaikuttaisi matkan etenemiseen. Matkasta tosin voisi tulla vieläkin mielenkiintoisempi, jos tuollaista silmänruokaa olisi pällisteltävänä...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Työtuolin päällinen ja sille ohje

Noniin! Olen koko illan värkkäillyt tämän jutun parissa ja nyt voin iloksenne ilmoittaa, että olen saanut aikaan jonkinsortin ohjeen tekemääni työtuolin päälliseen. Työtuolistani olen jo muutamaankin kertaan ehtinyt täällä mainitsemaan, mutta nyt seuraa tarkempaa raporttia kuvien, läpätyksen sekä ohjeen kera.

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä kävelin sisään Eurokankaaseen ihan vain sellaiselle huvikäynnille katselemaan, että mitä on tarjolla. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, kun kuljin ohi jämäpalalaarin ja silmiini osui eräs puuvillainen kukkakuvioinen verhokankaan palanen. Aikaisemmin minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että tarvitsisin jotakin sellaista kuin tuolinpäällinen, mutta saman tien kun näin tuon kankaan, tiesin että sellainen siitä tulee ja että en voisi elää enää päivääkään ilman sellaista. Hassua, kuinka jotkin kankaat vain puhuttelevat.

Pienen päänraavinnan jälkeen harrastin googlea jälleen ja löysin tällaisen kuvan:

Kuva: Cozy Cottage Slipcovers

Ja siitä se idea sitten lähti. Ja minun näkemyksestäni tuli sitten tällainen:

Pyydän, olkaa ystävällisiä ja keskittäkää vain kaikki huomionne sen tuolin katselemiseen, sotkuinen huone taustalla on sivuseikka..

Ohjeen tämän päällisen tekoon löydät ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Kaikki ohjeessa oleva materiaali on täysin minun omaani, ethän varasta niitä minulta, kiitos! Otan mielelläni palautetta vastaan ohjeesta ja sen selkokielisyydestä, etenkin jos sieltä löytyy jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä. Ilmoitattehan minulle myös, jos linkin toiminnassa on jotakin häikkää. Linkki tähän ohjeeseen löytyy myös oikealla olevasta sivupalkista.

Pellavaa ja puuvillaa

Jei, sänkyröyhelösuunnitelmani pääsevät viimein todenteolla käyntiin, kun piipahdin Eurokankaassa ja tuliaisina toin huoneelleni 2m tuplaleveää luonnonvalkoista puuvillakangasta ja palakangaslaarista saman verran tumman suklaan väristä pellavakangasta. Oioi.

Muistatteko tämän sänkykuvan, joka on jo kerran aikaisemmin esiintynyt blogissani?

Kuva: Cottage Chic Store

Hommassa kävi niin, että ihastuin niin pahasti tähän sänkyyn, että päätin apinoida itselleni saman tyylisen vuoteen.

Joten tässä on toimintasuunnitelma:

(klikkaamalla suuremmaksi)

Viimeksi juuri tuumasin, etten välttämättä jaksaisi kirjoa mitään suurempaa, kun homma tuntuu sen verran kovatöiseltä. Mutta kas kummaa, mitäs siinä suunnitelmassa näkyykään? No kirjontaa! Suunnitelman kuviot ovat jälleen siitä vanhasta saksankielisestä kirjontakirjasta. Joku voisi väittää, että olen totaalisen rakastunut sen malleihin.. Kirjonnat aion tehdä luonnonvalkoisella, samansävyisellä kuin lakana itsekin, en sentään halua sängystäni mitään sirkusvuodetta..

Näistä pitäisi siis syntyä röyhelöitä ja kirjontaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta en silti malttaisi odotella enää hetkeäkään, että pääsen peuhaamaan näiden ihanaisten kanssa. Ruskean röyhelön kanssa pääsen aloittelemaan toimintaa jo tänä iltana, kirjailu saa odottaa myöhäisempään ajankohtaan, en nimittäin omista sopivaa kirjontalankaa vielä.

Ps. Kahdessa viimeisessä kuvassa viuhahtaa myös tekemäni työtuolin päällinen. Laitan jossain vaiheessa kokonaan ihan oman postauksensa tuon tuolinpäällyksen teosta, ehkäpä voisin koettaa saada aikaan jonkinlaisia ohjeitakin sen teosta. Jos jotakuta se kiinnostaa..

Henkilökohtainen 112-päivä

Muistattehan, että palohälytin täytyy testata vähintään kerran vuodessa? 11.2 taisi jo mennä, mutta eipä taida olla ensimmäinen kerta, kun olen myöhässä.. Joten tein työtä käskettyä ja kaivoin tulitikut esille. Hetkinen, näinkös se palohälyttimen testaus tapahtuukin? Kyllä vain, sillä sen testausnapin painaminen olisi ihan liian yksinkertaista, eikä sillä tavalla lopputuloksena synny yhtään mitään niin ihanaa, kuin tällä tulitikkutaktiikalla.

Joten tulitikut siis esille, ja kynttilä myös. Tämä on kerrassaan loistava tapa tuhlata kaapista ne kaikki tekokuitukankaiden loput, esimerkiksi organzat ja vuorikankaat. Kirjastossa jotakin tämän vuoden puolista Suurta Käsityölehteä selaillessani silmiini sattui ohje, jolla tehtiin tekokuitukankaista polttamalla kukkasia. Silloin en sen kummemmin ajatellut, miten minä voisin tuosta ohjeesta hyötyä ja unohdin koko jutun. Kuitenkin viime yönä nukkuessani tapahtui jotain jänniä asioita pääni sisällä ja aamulla herätessäni minulla oli valmis idea toteutettavana.

Nimittäin, minulla on tässä kämpässä sellainen 27cm x 27cm tuuletusikkuna, joka on aivan soluasuntomme parvekkeen vieressä. Jos parvekkeelta sattuu siis sopivassa kohtaa kurkkaamaan tuuletusikkunan kautta kämppääni, saattaa nähdä ihan liikaa paljastavia yksityiskohtia meikäläisen kropasta, jos satun juuri sopivasti olemaan esimerkiksi vaatteidenvaihtopuuhissa. Olen jo aikaisemmin viritellyt ikkunaan valkoisen harsokankaan peittelemään näkyvyyttä, auttoihan se vähän, mutta yksinään se on ihan onnettoman ohut ja tylsä.

Yöunissani pääni assosioima ratkaisu tähän oli seuraavanlainen: käytän hyväkseni valkoisen organzanpalasen, jota jäi kaappiini aimo palanen alushameen ompelusta. Leikkaan organzasta ikkunan kokoisen neliön ja asettelen sen jo ikkunassa ennestään olevan harsokankaan päälle. Tämän organza-harsokangashässäkän päälle taiteilen polttotekniikalla tästä valkoisesta organzasta kukkasen.

Joten eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Kyseistä lehteä, josta idean ensimmäisen kerran poimin, ei sattunut olemaan saatavilla juuri sillä hetkellä, joten ei auttanut muu kuin turvautua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Hetken googlettelun jälkeen onnistuin sihtaamaan itseni aivan napakymppiin: Hope Studios-blogista löytyi juuri sellainen kukanpoltto-ohje kuin kaipasinkin. Kukapa tietää, jos vaikka Suuren Käsityölehdenkin toimittajat olisivat poimineet idean alunperin tuolta.

Kuva: Hope Studios

Kukka oli täydellinen yksityiskohta ikkunaan! Olen jo pidemmän aikaa siis pohtinut, mitä ikkunalleni tekisin. Ensimmäinen idea oli virkata ikkunaan jonkin sortin pitsinen neliö, mutta ajatus lopulta kaatui omaan kärsimättömyyteeni ja tottumattomuuteeni virkkuukoukun kanssa. Polttokukan teko ajoi minut vain todella ikävään tilanteeseen: nyt en voi enää lopettaa kukkien tekemistä, vaan aion täyttää niillä koko huoneeni! Isomman ikkunan verhoihin tulee useampi, ja seinälläni oleviin aforismitauluihin aion viritellä myös ainakin yhden. Kukkamaniaa! Kukkamaniaa!

Löysin koneeltani yhden (!) kuvan kämpästäni, jossa kyseiset aforismitaulut näkyvät. Tähän kuvapuutteeseen tämä on suorastaan herkkumannaa. Kuvassa näette myös minut (nöräämässä, tottakai) ja nallekarhuni Plösön, elekääpä sääikähtäkö sitten.

Tuuletusikkuna, josta puhuin, on sänkyni päädyssä. Jos tarkkaan kyyläätte kuvaa, voitte itseasiassa nähdäkin kuvan vasemmassa yläreunassa vähän tuuletusikkunan kehyksiä. Niin, ja minulla ei siis ole ahterissa Supermies-tatuointia, vaan tuo on vain ihan jonkun kipeän paiseen päällä oleva laastari..

Nuista aforismitauluista tykkään hurjasti. Jostain syystä minulle tuli joskus DinersClubin jokin paksu vihkonen/kuvasto, josta nuo tekstit löysin. Ikinä en koko klubista muuten niin välittänyt, mutta noihin teksteihin rakastuin. Kirpparilta löysin kerran ison kasan eri värisiä taulunkehyksiä, ja nappasin niistä ne, jotka parhaiten kämppäni väreihin sopivat, eli tottakai valkoista, vaalean vihreää, tumman ja vaalean ruskeaa sekä sinistä. Taulut kiinnitin narulla ja nastoilla toisiinsa, samalla systeemillä koko taulurivistöt roikkuvat myös ylhäällä seinällä olevassa puulistassa. Näissä Hoasin soluissa kun ei saa lyödä nauloja/ruuveja/mitään seiniin!

Kuva on sen verran suttuinen, ettei siitä erota, mitä tauluissa lukee. Ajattelin kuitenkin olla kiltti ja tavata ne teille. Eli aloitetaan ylhäältä vasemmalta ja liikutaan vaakatasossa riveittäin oikealle:

• Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista /J.L.
  
• Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa /Ralph L. Woods
  
• Kirja on klassikko, kun sitä ylistetään, mutta ei lueta / Mark Twain
  
• Kaikki muut, paitsi ihmiset tietävät, että elämän perustarkoitus on nauttia siitä / Samuel Butler (tämä on oma lempparini)
• Olla ilman jotain, mitä haluaa, on olennainen osa onnea / Bertrand Russel
  
• Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen / Antoine Bret
  
• Autuas se, jonka maailma on hänen talonsa sisässä /Goethe
  
• Ruoka on yhteinen perustamme, universaali kokemuksemme / James Beart
  
• Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto / Albert Einstein

Nyt jatkankin kukkien polttamista, käryisää päivän jatkoa!

Onnahduksia ja lainattuja ideoita

Kävi kuulkaas nyt niin, että meikäläisen vasemmalla kintulla ei kävellä enää koko loppupäivänä, toivottavasti huomenna jo pystyy vähän laskemaan painoa jalalle. Kaikki oli suunnilleen siedettävää siihen asti, kunnes päivän päätteeksi kipusin lähijunaan matkustaakseni kämpille laiskottelemaan. Sillä samalla hetkellä kun laskin takalistoni kovalle penkille, alkoi pahaaenteilevä tykytys nilkassa. Kengän pois otto laukaisi lopunkin kivun ja tässähän sitä taas nilkutetaan. Jalassa ei ulkoisesti tälläkään kertaa näy yhtään mitään, on tämä kummallista.

Yliopiston vuosipäivät oli jotenkin hassu tapahtuma. Siis sellainen pönötysjuhla, jossa jokainen yritti viritellä naamalleen mahdollisimman intellektuellin ilmeen ja hymyillä koko ajan sillä tavalla kuin asia kiinnostaisi, mutta oikeasti miettii vain että kuka ihme tuo tyyppi olikaan ja miksi minun pitäisi viihtyä hänen seurassaan.

Ainiin, jos joudut joskus seisomaan kipeällä jalalla korkokengissä ovella virallisen näköisenä, kannattaa ainakin varmistaa se, että veressä on tarpeeksi sokeria. Meinasi ruveta vähän huojuttamaan..

Sivuhuomautuksena, mekko kesti hyvin tapahtuman. Mekon äärirajoja extrememmässä urheilussa (=vähemmän pappaisissa juhlissa??) täytynee testata joskus myöhemmin..

Mutta päätimpä repiä kaiken hyödyn noistakin kekkereistä irti, ja nyysin mukaan 2 kappaletta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2009-2010 -vihkosta. No tietenkin siksi, että asia kiinnostaa niin hirveästi! Höpöhöpö, ajattelin asiaa vähän kauaskantoisemmin. Vihkoset oli katsokaas sellaisia 70-sivuisia, noin A4-kokoisia laadukkaalle paperille painettuja läpysköjä, joissa oli välistä ihan kivojakin kuvia (nyt en puhu niistä pönötysnaamoista). Olen hetken aikaa tässä kaipaillut itselleni sellaista albumia/lehtiötä/kansiota, johon voisin koota erilaisia inspiraatiokuvia ja muita vastaantulleita juttuja. Lähinnä viittaan sänky-postauksessa puhumaani unelmatalon suunnitteluun. Alunperin törmäsin jossakin blogissa (muistini on hyvä mutta lyhyt) ideaan kerätä yksien kansien väliin kaikki ihanat sisustusideat ja sitten kun unelma omasta talosta joskus toteutuu, on jo valmiiksi ideat valmiina ja hiottuina. Röyhkeästi ajattelin varastaa tämän ajatuksen.

Ja nyt minulla on 140 sivua täytettävänä ainoastaan unelmillani, ihanaa! Minun tuntien noiden sivujen pinnoille tulee kyllä paljon muutakin kuin ainoastaan talon sisäisiä juttuja.. Haluaisin pihalle kylpyammeen, koivukujan, paljon huumaavasti tuoksuvia kukkia, ISON yrttitarhan, kukkivia puita ja tervatusta puusta rakennetun lampolan. Niin, siis haaveilen lammastilan perustamisesta. Sen kokoisesta, että voisin olla osa-aikaisena töissä tilan ulkopuolella, eli tuotot tulisi 50/50 tilalta ja sen ulkopuolelta. Olen minä ne lammasrodutkin suunnitellut jo etukäteen.. :D Ainakin mäyränvärisiä suomenlampaita.. Katsokaa nyt kuinka i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n värinen pikkukaritsa:

Kuva: mäyränväriset suomenlampaat.net

Iih! Nyt on tyttö taas ihan täpinöisään. Ei muuta kuin nettiä selailemaan ja ihania haavekuvia etsimään. Nyt on unelmille tilaa :)

Sänky kuin karkki

Joo, se siitä tenttiin lukemisesta. Vieressä puretaan vanhaa rötiskötaloa ja eihän tässä mekkalassa pysty mitenkään keskittymään naudan lihasten kasvuun. Ah, mikä ihana tekosyy puuhailla kaikkea mitä ei pitäisi..

Niinhän siinä sitten kävi, etten millään malttanut jättää edellisen postauksen pitsikuvagooglettelua kesken. Ja arvatkaas mitä löysin? Maailman ihanimman sivun täynnä sänkyjen kuvia!

Olisikohan tämä ehkä lempparini?

Vai ehkä sittenkin tämä? En osaa päättää! Etsi sinäkin oma suosikkisi TÄÄLTÄ.

Omistaisimpa ihan iki-ikioman makuuhuoneen, jonka voisi sisustaa ihan miten itse haluaa. Tänne 12 neliömetrin opiskelijakämppään kun ei ihan heti tuollaisia jyhkeitä unelmia raahata. Ainakaan muutoin kuin köyhän opiskelijan halpisbudjettiversioina minikoossa. Ah ja voi. Mutta ainahan voi onneksi haaveilla ja sisustaa omaa tulevaisuutensa unelmien taloa jo etukäteen. Ensimmäisestä, ruskeasävyisestä sänkykuvasta taidankin muuten ryöstää idean omaan sänkyni tuunaamiseen. Tuo sängyn alaosan pitsikaitale ja ruskea röyhelö ovat aivan ihastuttavia! Ja nuo väritkin sopisivat kuin nakutettuna tähän valko-vaaleanvihreä-ruskeasävyisesti sisustettuun kämppään. Tulisi jo ensi kuun opintotuki, niin pääsisin Eurokankaaseen :D

Niin, ja entä jos tuon valkoisen kaitaleosion kirjoisikin itse? Köh, tästähän piti tulla helppo ja nopea projekti, se taisi juuri kääntyä astetta haastavammaksi. Minulle tyypilliseen tapaan kun mitään ei voi ikinä tehdä sillä helpoimmalla tavalla. Eihän siinä tarvitsisi kuin kirjoa 1,90 metriä kangasta. Ainiin, enkä muuten ole ikinä edes kirjaillut yhtään mitään.. :D

Tämä kuvan poimin tähän blogiin tuon seinällä olevan pitsikankaan vuoksi. Aivan ihana idea! Yksivärinen seinä ja valkoinen pitsi on kaikki mitä tarvitaan. Yksinkertaisen henkeäsalpaavan kaunista. Tähän kämppääni tuollainen ei sopisi, mutta ehkä tuonkin idean voi sijoittaa jonnekin päin unelmieni taloa..

Viimeinkin hiljaista. Ehkä yritän nyt aloittaa/jatkaa sitä tenttiin lukemista..