Vessahaaveilua

Ilokseni voin todeta, että saan minä joskus jotain valmiiksikin.

Joskus vuosi sitten hurmaannuin ja huumaannuin hetkeksi aivan täysin virkatuista matoista. Ja pitihän sellainen sitten tietenkin päästä aloittamaan. Kovin tohkeissani raahasin kaksi säkillistä matonkudetta Menitan outlet-myymälästä ja aloin koukkuamaan. Syystä tai toisesta matontekele jäi kuitenkin pyörimään kaapinpohjalle keskeneräisenä melkein vuodeksi. Liekö muut kiireet jyränneet yli vaiko venyikö peukalon lepuutustauko hieman aiottua pidemmäksi... Minulla on hieman "paha" tapa tehdä käsityöasioita sen mukaan, kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan. Kaipaan vaihtelua ja toisinaan joku toisenlainen työ kiinnostaa enemmän kuin jokin muu. Siinäpä syy nurkissani lojuviin useisiin keskeneräisiin töihin..

Nyt kevään tullen alkoi virkkaaminen tuntua kuitenkin taas tuntua kivalta ajatukselta ja eipä siinä mennytkään kuin muutama hassu päivä, kun mattoseni sain valmiiksi. Tässäpä todistusaineistoa, olkaatten hyvät:

Maton halkaisija on n. 80cm ja käytin 9mm (muovista) virkkuukoukkua.

En osaa tarkalleen sanoa tähän mattoon kulunutta matonkudemäärää, puntarillahan se helposti selviäisi, jos vain moinen kapistus nurkista löytyisi.. Matto pitäisi vielä päätellä. Se voikin olla hieman haastavampi tehtävä. Ihan heti en ainakaan itse keksi, kuinka noinkin paksun kuteen saisi siististi pääteltyä. Olisikohan kenelläkään mitään hyviä ideoita?

Tämä matto saa kunnian päästä ikiomaan vessaani, sitten kun joskus pääsen muuttamaan ihan omaan kotiini, pois tästä opiskelijasoluasunnosta. Yksiössä asuminen tuntuu päivä päivältä autuaammalta asialta.. Varsinkin silloin, kun viikosta toiseen saa katsella kämppisten lepsua asennetta siivousvuorojen noudattamiseen...

Suuria uutisia

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viimeisimmästä.

Kevät etenee niin tohinalla, ettei tahdo oikein itsekään perässä pysyä. Vaikka eihän ulkona nyt niin keväiseltä vielä näytä.. Mutta ihan hirvittää ajatellakin, että kuukauden päästä on toukokuu jo aivan ovella ja sitten onkin kohta jo kesäkuu ja sitä ennen pitäisi saada hirmuiset määrät hommia tehtyä. No mitäs niin ihmeellistä siinä kesäkuussa sitten on?

Kuva: Trail Canada

Tämä lähtee silloin Kanadaan kesäksi töihin! :)
Tai oikeasti se on kyllä opiskeluihini liittyvä harjoittelu, mutta töitähän sekin on. Lähden kolmeksi kuukaudeksi kanadalaiselle luomumaatilalle töihin lypsämään lehmiä ja tekemään peltotöitä. Jepajee, ei ehkä kaikkein trendikkäin ja muodikkain matkailutarkoitus, mutta mitäs siitä: minä olen ihan innoissani ja milläs muulla onkaan väliä! Palkkaa ei hirveästi tule, mutta isäntäperhe lupasi ottaa minut mukaansa lomamatkoilleen, esitellä minulle maata ja opettaa kädestä pitäen ihan kaiken, mitä luomusta ja kanadan maataloudesta on vain opittavaa. Aivan mahtavan ikimuistoinen kesä siis tiedossa! En malttaisi odottaa!

Sitä ennen täytyy kuitenkin laittaa vielä työlupa- ja viisumihakemukset vetämään ja toivoa, että lupa-asiat napsahtaisivat kohdalleen, eikä mitään ongelmia siltä taholta tulisi. Harjoittelupaikan etsintä oli jo itsessään oma sirkuksensa. Koulun taholta sanottiin tylysti, ettei mitään maatilakontakteja Kanadaan ole ja eipä siinä sitten auttanut muu, kuin ruveta itse tonkimaan internetin syövereitä ja pommittelemaan Kanadan maatilallisia sähköpostilla. 50 lähetettyä hakemusta ja reilu 2kk hermostunutta odottelua myöhemmin, sähköpostilaatikkoon kilahti viesti jonka olennaisin sisältö oli: KYLLÄ, me otetaan sut!

Hassua, kuinka kesän odotus motivoi tekemään kaikkea muutakin ihan täysin uudella tarmokkuudella ja energialla. Kandidaatin tutkielma pitäisi saada ennen matkailua niin pitkälle kuin vain mahdollista ja töitäkin pitäisi saada Suomesta kevääksi, että olisi vähän taskurahaa matkallekin.

PS. Omistan kameran nyt, joten hyvästit kuvattomille kirjoituksille!