Elekää hyvät ihimiset päästäkö hullua Menitan outlettiin ilman holhoajaa!

Joo-o, jos eilen ei löytynyt mitään, niin tänään löytyi senkin edestä. Suoritin tänään henkilökohtaisen excursioni Menitan outlet-myymälään Espoon Soukkaan. Virallinen syy visiitille oli matonkuteiden hankinta virkattuja mattoja varten. Löysinkin luonnonvalkoista trikookudetta kilohintaan 5,50€. Ilman varsinaista oikeaa ohjetta en oikein osannut arvioida, kuinka paljon kudetta tarvitsisin, joten otin sitä sitten 3kg. Nyssäkät näyttivät niin pieniltä, että mietityttää, riittääkö tuollainenkaan määrä kahteen mattoon.

Poisto-osasto koitui turmiokseni. Hylly toisensa jälkeen lankakeriä yhden euron kappalehintaan! Kerät vain vilkkuivat silmissä kilpaa hulluuden kanssa. Puoli kiloa jäänsinistä Novitan Palmaa ja saman verran persikan/vaalean korallin väristä Gedifran Top Softia eksyi syleilyyni, eikä ote niistä irronnut ennen kassaa. Nyt tulee virallinen tekosyyosio: mutta kun tiedän mitä noista teen ja ne halusivat minut! Sitä paitsi, Top Soft oli juuri täydellisesti sitä samaa värisävyä, kuin mitä on aikaisemmin tänä keväänä Eurokankaasta ostamassani raidallisessa mekkokankaassakin. Katsokaa vaikka!

Tuota minä kutsun täydelliseksi avioliitoksi. Top Softista tulee siis neulejakku tulevan kesämekkoni pariksi. Kuvan malli on Moda 2/2006-lehdestä. Harmi vain, että kyseisen mallin neuletiheys on aavistuksen verran väärä minun langalleni. Pääsen siis soveltamaan, jipiii.

Niin, ja siitä jäänsinisestä Palmasta kudon kotilöhöaamutakin. Edeltäjänsä onkin jo hiukan nuhjaantunut...

Langanostelun inspiroimana päätin pistää lankavarastoni herran kuriin ja nuhteeseen. Aikaisemmin ne lojuivat lähinnä epämääräisissä muovipusseissa kämppäni nurkassa. Lojuvathan ne edelleenkin siinä samassa nurkassa, mutta tällä kertaa Tiimarin pahvisissa laatikoissa, jotka jo vilahtivatkin ensimmäisessä kuvassa. Ruskean ja vihreän yhdistelmä laatikoissa on niin kammottava, että taidampa ottaa asiakseni päällystää ne laatikot hiukan raikkaammilla väreillä..

Tässä koko lankakokoelmani. Taidan julistaa itseni langanostokieltoon siihen saakka, kunnes saan vähintään yhden laatikoista tyhjäksi. Tuleepahan sitten ainakin motivaatiota saada kutimia valmiiksi asti. Onneksi voin sentään lohduttaa itseäni sillä, että omat varastoni ovat vain murto-osa siitä, kuinka paljon äitini on hamsteroinut itselleen lankakeriä..  Ei vaan, täytyy olla kiitollinen siitä, että minusta on tullut samanlainen käsityöhullu kuin äidistäni. Äitini loppumattomista varastoista löytyy melkein aina juuri sitä kangasta tai lankaa, mitä kaipaankin. Tosin, ne kaikki 80-luvun hirviökimallushörhellysblingblig-langat ja päätä särkevät väriyhdistelmät eivät aina ihan nappaa.. Siksi täytyykin olla kokonaan oma kokoelma ihanaisia!

Pellavaa ja puuvillaa

Jei, sänkyröyhelösuunnitelmani pääsevät viimein todenteolla käyntiin, kun piipahdin Eurokankaassa ja tuliaisina toin huoneelleni 2m tuplaleveää luonnonvalkoista puuvillakangasta ja palakangaslaarista saman verran tumman suklaan väristä pellavakangasta. Oioi.

Muistatteko tämän sänkykuvan, joka on jo kerran aikaisemmin esiintynyt blogissani?

Kuva: Cottage Chic Store

Hommassa kävi niin, että ihastuin niin pahasti tähän sänkyyn, että päätin apinoida itselleni saman tyylisen vuoteen.

Joten tässä on toimintasuunnitelma:

(klikkaamalla suuremmaksi)

Viimeksi juuri tuumasin, etten välttämättä jaksaisi kirjoa mitään suurempaa, kun homma tuntuu sen verran kovatöiseltä. Mutta kas kummaa, mitäs siinä suunnitelmassa näkyykään? No kirjontaa! Suunnitelman kuviot ovat jälleen siitä vanhasta saksankielisestä kirjontakirjasta. Joku voisi väittää, että olen totaalisen rakastunut sen malleihin.. Kirjonnat aion tehdä luonnonvalkoisella, samansävyisellä kuin lakana itsekin, en sentään halua sängystäni mitään sirkusvuodetta..

Näistä pitäisi siis syntyä röyhelöitä ja kirjontaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta en silti malttaisi odotella enää hetkeäkään, että pääsen peuhaamaan näiden ihanaisten kanssa. Ruskean röyhelön kanssa pääsen aloittelemaan toimintaa jo tänä iltana, kirjailu saa odottaa myöhäisempään ajankohtaan, en nimittäin omista sopivaa kirjontalankaa vielä.

Ps. Kahdessa viimeisessä kuvassa viuhahtaa myös tekemäni työtuolin päällinen. Laitan jossain vaiheessa kokonaan ihan oman postauksensa tuon tuolinpäällyksen teosta, ehkäpä voisin koettaa saada aikaan jonkinlaisia ohjeitakin sen teosta. Jos jotakuta se kiinnostaa..

Pääsiäinen lantakuorrutteen alla

Päivää!

Pääsiäisen lomitushommat ovat nyt takana päin ja minulla on varsinaista lomaa vielä tämä yksi päivä. Aikaisemmin hiukan pelkäsin, kuinka jaksan uupumukseltani hoitaa eläimet ja ennen kaikkea sitä, kuinka jalkani kestää sen. Minä ja 17-vuotias pikkuveljeni siis hoidimme pääsiäisen ajan kototilamme karjaa, 15 lypsylehmää ja 12 hiehoa ja vasikkaa. Minä hoidin lypsyn ja autoin ruokinnassa ja pikkuveljeni hoiti sitten väki- ja karkearehut lemmujen eteen, loi sonnat ja turvetti eläinten aluset. Kotonavettamme ei siis ole mikään kaikkein modernein tuotantorakennus, lypsyt hoidetaan tottakai koneella ja osa lannanpoistosta on koneellistettu, mutta kaikki muu hoidetaan käsipelein, yksi rankimmista käsipelein tehtävistä hommista on ruokinta. Säilörehehun kärrääminen kottikärryllä 27 eläimen eteen ei ole ihan kaikista kevyintä hommaa.. Joten kuntoiltua tuli, nyt onkin sitten kaikki lihakset kipeinä.

Vastuu oli aika huima, kyseessä on kuitenkin  isäni koko elinkeino. Kaikki sujui kuitenkin onneksi hyvin, kaikki eläimet säilyivät terveinä, kukaan ei karannut, mitään ei särkynyt ja oma jalkanikaan ei mennyt ainakaan pahemmaksi. Itselleni tämä navettalomitus oli lähinnä terapiaa. Ehkä kaupunkilaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka joku voi nauttia siitä, kun pääsee navettaan hikoilemaan ja kierimään paskassa, saamaan naamalleen hännänhuiskaisuja ja väistelemään sorkkia ja sarvia. Minulle tuo kaikki on kuin toinen koti. Paikka, jossa voi täysin nollata ajatuksensa, lakata miettimästä niitä kaikkia tekemättömiä ryhmätöitä. Paikka, jossa ei edes voi ajatella mitään muuta, kuin sitä, mitä on juuri nyt tekemässä. Paikka, jossa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin elää vain nykyhetkessä ja kuunnella eläimiä.

Opintopsykologini kanssa keskustelimme viimeksi siitä, mistä minä saan arkielämässäni lisää energiaa ja virtaa. En osannut heti silloin vastata kysymykseen, en ollut ikinä aikaisemmin edes miettinyt asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että saan lisää voimaa onnistumisen kokemuksista. Tänä viikonloppuna koin todella onnistuneeni. Minä jaksoin! Minusta on tähän hommaan! :) Olen aika ylpeä itsestäni.

Sitten päivän toisiin uutisotsikoihin. Muistatteko, kun ennen pääsiäistä suunnittelin kaivelevani äitini virkkauslehtien arkistoista jotakin sopivia pitsiliinojen malleja, joita voisin soveltaa virkattuihin mattoihin? No, arkeologisia kaivauksia tuli todellakin tehtyä, ja tässä ovat ehdokkaat finaaliin:

(Kaikissa pitsiliinoissa on punaisella ympyröity se alue, jota suunnittelin mattoihini)

Ehdokas nro 1.

Diana virkkausmaailma nro. 5, malli 14

pal. vko 2009-45

Ehdokas nro 2.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 9

pal. vko 2007-11

Ehdokas nro 3.

(hups, tämä olikin väärinpäin..)

 Lea virkkausideoita nro. 3, malli 78

pal. vko 2008-50

Ehdokas nro 4.

Diana virkkausmaailma nro. 6, malli 1

pal. vko 2010-01

Ehdokas nro 5.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 14

pal. vko 2010-09

Vahvimmat suosikit itselleni näistä ovat numerot 2 ja 4. Tällä hetkellä voisin toteuttaa niistä vaikka molemmatkin. Ja toisaalta, mikä estää? Voihan tehdä molempiin Ikean mattoihin erilaiset päälliset, mallit muistuttavat kuitenkin sen verran toisiaan, että ne sopivat varmasti hyvin yhteen.

En muuten käsitä Diana virkkausmaailma-lehden numerointia. Lehtien kannessa siis ilmoitetaan ainoastaan lehden numero, ei edes lehden ilmestymisvuotta. En voi ymmärtää, kuinka toimitus kuvittelee ihmisten löytävän oikean lehden jonkin viittauksen perusteella, jossei lehtiä pysty edes kunnolla erottelemaan toisistaan. Ehdokkaat nro 2 ja 5 eivät siis ole samasta lehdestä, vaikka ne ovat molemmat lehden numerosta 1. Ilmeisesti ne ovat ilmestyneet eri vuosina, mutta koska lehdissä ei tosiaan ilmoiteta vuosinumeroita missään, on niitä täysin mahdoton eritellä. Pööh, eihän asia tosin minun ongelmani ole, mutta harmittaisi kyllä, jos pitäisi jotakin tiettyä mallia etsiä, eikä tietäisi edes minkä vuoden lehdestä puhutaan. Ainoa, josta itse keksin lehdet erottaa, on lehtien viivakoodissa oleva pal. vko, lieneekö palautusviikko, joka kertoo lehden myyjälle koska lehti pitää ottaa pois myynnistä? Sen kummemmin asiasta tietämättä ilmoitin kuitenkin pal. vko:t kuvien alla, mikäli joku tuntee tarvetta etsiä käsiinsä jotakin malleista..

Seuraava kuva ei liity mitenkään mattoihin, mutta virkkauksiin kyllä. Lehtiä selaillessani löysin nimittäin myös käsittämättömän kauniita reunapitsien malleja, joita luulen/kuvittelen vielä hyödyntäväni jossakin..

Lea virkkausideoita nro. 2, mallit 35 ja 36

pal. vko 2009-24

Entä jos sänkyyni tuleviin reunusröyhelöihin ei kirjoisikaan mitään, vaan sen sijaan virkkaisi tällaiset kauniit pitsit? Ideat jalostuvat..

Ps. pahoitteluni kuvanlaadusta, kämänen skanneri, nuhraantuneet lehdet ja paint (kotikoneella oleva ainoa kuvankäsittelyohjelma!) ei ole kovin kaunis yhdistelmä..

Kahjoilukihertelyä

Missä menee raja kun yliaktiivisuutta ja -innokkuutta pitää pyytää anteeksi? Tässä yhteydessä tarkoitan enimmäkseen blogipäivitysten maksimaalista päiväkohtaista määrää. No, ainakaan tämä blogi ei sitten ole kuolleena syntynyt.. :D

Syy siihen, miksi vielä näin myöhäänkin innostun tänne naputtelemaan, on se, että sain nimittäin äsken (omasta mielestäni) niin loistavan idean, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Minä teen aivot! Juu-u!

Siis aivoneulatyynyn ja alan harjoitella aivokirurgiaa. Tiedättehän sen aivotutkimuksen, jossa potilas on hereillä ja hänen päänsä aukaistaan ja sitten tökitään neuloilla (tai jollain?) aivoihin ja katsotaan mitä potilaalle tapahtuu? Ja miten niin olen katsonut liikaa Housea? :D Minun tuleva potilaani ei toivottavasti ole kovin elävä eikä pysty kertomaan miltä hänestä piikittelyni tuntuu, mutta ehkä voin sitten itse ääninäytellä teatraalisesti potilaani osan. "Tohtori, nyt näen sinisiä oksentavia perhosia, jotka laulavat Bachia."

Taidan olla aika tavalla väsy, kun tulee kaikkea tällaista hoopoa mieleen. Aamulla ehkä nämäkin tekstit sitten naurattavat..

Näistä kuvista ajattelin ottaa mallia:

Kuva: Scienceblogs.com

Kuva: Anatomy Research

Kuva: The Big Picture of Learning and Technology

Kuva: QL Professional Learning Community

Haluan siis tehdä kokonaiset aivot, ei vaan yksittäisiä puoliskoja tai näkymää aivojen yläosista. Kuinkahan osaisin selittää tämän vielä monimutkaisemmin? Eli siis neulatyyny olisi aivojen muotoinen möltti, jossa näkyisi aivot kokonaisina, ilman että niitä on jaettu eri tavoin palasiin. En vielä tiedä, laittaisinko tyynyyni eri aivojen osien nimityksiä tai tehtäviä. Hmm, tämä vaatii vielä runsaasti kehittelyä, koepiirroksia kaavapaperille tietokoneen näytöltä ja photoshoppausta. Toisaalta olisi aika jännittävää pistää sukupuolierottelun nimissä myös jotakin tällaista...

Kuvat: PageTutor

Näissä tunnelmissa voi olla hyvä mennä nukkumaan, ennen kuin saan jotakin peruuttamatonta vahinkoa aikaiseksi.. Hyvää yötä!

Onnahduksia ja lainattuja ideoita

Kävi kuulkaas nyt niin, että meikäläisen vasemmalla kintulla ei kävellä enää koko loppupäivänä, toivottavasti huomenna jo pystyy vähän laskemaan painoa jalalle. Kaikki oli suunnilleen siedettävää siihen asti, kunnes päivän päätteeksi kipusin lähijunaan matkustaakseni kämpille laiskottelemaan. Sillä samalla hetkellä kun laskin takalistoni kovalle penkille, alkoi pahaaenteilevä tykytys nilkassa. Kengän pois otto laukaisi lopunkin kivun ja tässähän sitä taas nilkutetaan. Jalassa ei ulkoisesti tälläkään kertaa näy yhtään mitään, on tämä kummallista.

Yliopiston vuosipäivät oli jotenkin hassu tapahtuma. Siis sellainen pönötysjuhla, jossa jokainen yritti viritellä naamalleen mahdollisimman intellektuellin ilmeen ja hymyillä koko ajan sillä tavalla kuin asia kiinnostaisi, mutta oikeasti miettii vain että kuka ihme tuo tyyppi olikaan ja miksi minun pitäisi viihtyä hänen seurassaan.

Ainiin, jos joudut joskus seisomaan kipeällä jalalla korkokengissä ovella virallisen näköisenä, kannattaa ainakin varmistaa se, että veressä on tarpeeksi sokeria. Meinasi ruveta vähän huojuttamaan..

Sivuhuomautuksena, mekko kesti hyvin tapahtuman. Mekon äärirajoja extrememmässä urheilussa (=vähemmän pappaisissa juhlissa??) täytynee testata joskus myöhemmin..

Mutta päätimpä repiä kaiken hyödyn noistakin kekkereistä irti, ja nyysin mukaan 2 kappaletta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2009-2010 -vihkosta. No tietenkin siksi, että asia kiinnostaa niin hirveästi! Höpöhöpö, ajattelin asiaa vähän kauaskantoisemmin. Vihkoset oli katsokaas sellaisia 70-sivuisia, noin A4-kokoisia laadukkaalle paperille painettuja läpysköjä, joissa oli välistä ihan kivojakin kuvia (nyt en puhu niistä pönötysnaamoista). Olen hetken aikaa tässä kaipaillut itselleni sellaista albumia/lehtiötä/kansiota, johon voisin koota erilaisia inspiraatiokuvia ja muita vastaantulleita juttuja. Lähinnä viittaan sänky-postauksessa puhumaani unelmatalon suunnitteluun. Alunperin törmäsin jossakin blogissa (muistini on hyvä mutta lyhyt) ideaan kerätä yksien kansien väliin kaikki ihanat sisustusideat ja sitten kun unelma omasta talosta joskus toteutuu, on jo valmiiksi ideat valmiina ja hiottuina. Röyhkeästi ajattelin varastaa tämän ajatuksen.

Ja nyt minulla on 140 sivua täytettävänä ainoastaan unelmillani, ihanaa! Minun tuntien noiden sivujen pinnoille tulee kyllä paljon muutakin kuin ainoastaan talon sisäisiä juttuja.. Haluaisin pihalle kylpyammeen, koivukujan, paljon huumaavasti tuoksuvia kukkia, ISON yrttitarhan, kukkivia puita ja tervatusta puusta rakennetun lampolan. Niin, siis haaveilen lammastilan perustamisesta. Sen kokoisesta, että voisin olla osa-aikaisena töissä tilan ulkopuolella, eli tuotot tulisi 50/50 tilalta ja sen ulkopuolelta. Olen minä ne lammasrodutkin suunnitellut jo etukäteen.. :D Ainakin mäyränvärisiä suomenlampaita.. Katsokaa nyt kuinka i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n värinen pikkukaritsa:

Kuva: mäyränväriset suomenlampaat.net

Iih! Nyt on tyttö taas ihan täpinöisään. Ei muuta kuin nettiä selailemaan ja ihania haavekuvia etsimään. Nyt on unelmille tilaa :)

Sänky kuin karkki

Joo, se siitä tenttiin lukemisesta. Vieressä puretaan vanhaa rötiskötaloa ja eihän tässä mekkalassa pysty mitenkään keskittymään naudan lihasten kasvuun. Ah, mikä ihana tekosyy puuhailla kaikkea mitä ei pitäisi..

Niinhän siinä sitten kävi, etten millään malttanut jättää edellisen postauksen pitsikuvagooglettelua kesken. Ja arvatkaas mitä löysin? Maailman ihanimman sivun täynnä sänkyjen kuvia!

Olisikohan tämä ehkä lempparini?

Vai ehkä sittenkin tämä? En osaa päättää! Etsi sinäkin oma suosikkisi TÄÄLTÄ.

Omistaisimpa ihan iki-ikioman makuuhuoneen, jonka voisi sisustaa ihan miten itse haluaa. Tänne 12 neliömetrin opiskelijakämppään kun ei ihan heti tuollaisia jyhkeitä unelmia raahata. Ainakaan muutoin kuin köyhän opiskelijan halpisbudjettiversioina minikoossa. Ah ja voi. Mutta ainahan voi onneksi haaveilla ja sisustaa omaa tulevaisuutensa unelmien taloa jo etukäteen. Ensimmäisestä, ruskeasävyisestä sänkykuvasta taidankin muuten ryöstää idean omaan sänkyni tuunaamiseen. Tuo sängyn alaosan pitsikaitale ja ruskea röyhelö ovat aivan ihastuttavia! Ja nuo väritkin sopisivat kuin nakutettuna tähän valko-vaaleanvihreä-ruskeasävyisesti sisustettuun kämppään. Tulisi jo ensi kuun opintotuki, niin pääsisin Eurokankaaseen :D

Niin, ja entä jos tuon valkoisen kaitaleosion kirjoisikin itse? Köh, tästähän piti tulla helppo ja nopea projekti, se taisi juuri kääntyä astetta haastavammaksi. Minulle tyypilliseen tapaan kun mitään ei voi ikinä tehdä sillä helpoimmalla tavalla. Eihän siinä tarvitsisi kuin kirjoa 1,90 metriä kangasta. Ainiin, enkä muuten ole ikinä edes kirjaillut yhtään mitään.. :D

Tämä kuvan poimin tähän blogiin tuon seinällä olevan pitsikankaan vuoksi. Aivan ihana idea! Yksivärinen seinä ja valkoinen pitsi on kaikki mitä tarvitaan. Yksinkertaisen henkeäsalpaavan kaunista. Tähän kämppääni tuollainen ei sopisi, mutta ehkä tuonkin idean voi sijoittaa jonnekin päin unelmieni taloa..

Viimeinkin hiljaista. Ehkä yritän nyt aloittaa/jatkaa sitä tenttiin lukemista..

Tulevia projekteja

Ajattelin jo tässä vaiheessa vakuuttaa itseni ja muut siitä, että tulevaisuudessakaan minulle ei tule tekemisen puutetta. Aivan kuin keskeneräisiä töitä ei olisi jo nyt tarpeeksi, mutta kun on niin kiva aina suunnitella ja tehdä kaikkea uutta.. Sitä paitsi, nämä on todella tarpeellisia juttuja!

Tai ainakin tämä ensimmäinen on..

Lapset, silmät kiinni. Nyt tulee kirosana. Olen nimittäin todella vittuuntunut silityslautaani. Luulin ostavani hyvän laudan, kun kaupasta valikoin itselleni kahdesta eri valmistajan silityslaudasta sen kalliimman. Sellaisen tavallisen hopea-harmaapintaisen ison möhkäleen. Hymyni kuitenkin hyytyi jo ensimmäisellä kerralla lautaa silitysasentoon viritellessäni, lautani keikkaa! Jokin jaloista oli ilmeisesti jo valmiiksi vähän vääntynyt kieroon, tai ehkä se oli vain lyhyempi. Pienen ärrinmurinan jälkeen päätin tulla toimeen sen asian kanssa ja siirryin silittelyvaiheeseen. Räpyttelin silmiäni kuin sokea pöllö ja totesin, että minun täytyy nähdä harhoja. Laudan pinnoitteena oleva hopea-harmaapintaisesta kankaasta ei vain voi irrota tuollaista pientä "hilettä"! Hilepä ei ollut edes mitään eilisen teeren poikia, vaan se takertui vaatteisiin sellaisella ärrrsyttävällä vimmalla, josta takiaisetkin voisivat olla kateellisia. ARGH! Epätoivoissani koetin silitellä lautaa kuumimmalla asteella mihin silitysrautani vain kykenee, jos vaikka se olisi ehkäissyt hileiden irtoamisen. Ja kas kummaa, toimihan se! Ainakin siihen asti, kunnes eilen silittelin tummansinisen kotelomekkoni saumoja ja mekkokangas kähmääntyi hileeseen jo ennen kuin se oli edes puoliksi valmis. ARGH! Toivottavasti hileet irtoavat pesussa, turhauttaa vain kun pesu-operaatio lyhentää entisestään aikaa, joka minulla on käytettävissä mekon ompeluun.

Löysin sattumalta Whip-up.netistä linkin silityslaudan päällisen ohjeeseen ja näistä sattumuksista viisastuneena päätin, että heti seuraava projektini on ommella uusi päällinen, josta EI irtoa yhtään mitään.

Kuva: Maika Creations

Luulempa, että Eurokankaan palalaari kutsuu taas tämänkin projektin yhteydessä..

Entäs se toinen projekti? No sekään ei mikään kovin iso juttu ole. Ostin nimittäin Citymarketin mammuttimarkkinoilta alennuksessa Pirtan valkoisen peruslakanan ja kaksi tyynynliinaa. Tavoitteena olisi tuunata niistä romanttiset pitsihörhellykset sänkyyn. Lakanasta luultavasti teen aluslakanan ja sen toiseen reunaan ompelen pitkän, lattiaan asti yltävän röyhelön, johon sitten näitä pitsejä ompelisin. Hiukan siis tähän tyyliin:

Kuva: Rustic Vanity

Kuvassa nro. 5 edustaa siis sitä osuutta, jollaisen omastakin lakanastani ajattelin tehdä. Pitsiä laittaisin vain paaaaaaaaljon enemmän :) Tässä vielä muutamia muita ideakuvia:

Kuva: Horchow



Kuva: Eras of Elegance


Kuva: Speak Design


Kuva: Nanalulu's linen closet

Näiden pitsiunelmien jälkeen onkin hyvä siirtyä vähän maallisempiin aiheisiin: ohjelmassa seuraavaksi ruisleivän syöntiä ja naudanlihantuotannon tenttiin lukemista. Jee!

Avaruuspäivällisten suunnittelua

En malta olla postaamatta toista kirjoitusta tälle aamua. Samalla tulee itsellekin vähän selkeytettyä tätä juttua.

Ohjelmassa on seuraavaksi perjantaina olevien avaruus-teemallisten pöytäjuhlien suunnittelua. Toimin siis tänä vuonna Osakunnassani emäntänä ja minun tehtävänäni on suunnitella ja valmistaa milloin minkäkinlaisia ruokia erilaisiin tapahtumiin. Enimmäkseen tapatumat ovat erilaisia kahvitustilaisuuksia ja pöytäjuhlia, eli sitsejä, joille valmistetaan kolmen ruokalajin kattaus: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Osakunnassa toimii myös isäntä, joka vastaa juomapuolesta, minun ei tarvitse onneksi sitä tehdä.

Sitseille on siis tällä tietoa tulossa 28 henkeä, joista 2 kasvisruokavaliota, 1 lakto-ovo-kasvisruokavalio, 1 hyla-ihminen ja 1 onneton, joka on allerginen vähän kaikelle: pähkinä, banaani, kala, raaka porkkana, kiivi ja raaka mango. Ainiin, ja 2 alkoholitonta. Ruokabudjettiin on varattu 5€/hlö, mikä ei ole ihan hirveän paljoa, kun miettii että sillä summalla pitäisi saada 3 ruokalajia.. Tästä siis lähdetään liikkeelle.

Avaruus-teema on ihan häikäisevän haastava teema, googlettelemalla lyösin lähinnä lastenkutsuille tarkoitettuja ohjeita kaikille "pikkujutuille", enkä varsinaisesti mitään sellaista, jota voisi soveltaa valmiille päivällisille. Noh, yritetään sitten saada edes esillepanosta jotenkin ufomaista tunnelmaa.

Haluaisin tehdä jotain melonista, koska siitä olen itse harvemmin laittanut mitään varsinaista ruokaa. Paljaaltaan on kyllä tullut syötyä. Googlettelulla löytyy jälleen kaikkea mielenkiintoista ja tuumin päätyväni melonikeittoon, mutta alkuruuaksi vaiko jälkiruuaksi?
Tässä kandidaatit:

Melonikeitto vaniljajäätelön kera (Noin 1 litra)

½ (noin 2 kg) vesimeloni
1½ dl vettä
1 dl sokeria
1 Vaniljatanko 3 g
2 tl more chili & lime -mausteseos 52 g
½ dl tequilaa
Tarjoiluun: Vaniljajäätelöä

VALMISTUS

Soseuta hedelmäliha monitoimikoneessa. Jätä melonisose koneeseen. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin halki ja raaputa siemenet. Lisää siemenet ja jäljelle jääänyt vaniljatanko kattilaan ja kiehauta hetken aikaa. Ota vaniljatanko pois. Kaada liemi melonisoseen joukkoon ja jatka soseuttamista. Kaada sose siivilän läpi kulhoon. Mausta chili & lime -mausteseoksella ja tequilalla. Jäähdytä hyvin. Vatkaa melonikeitto kuohkeaksi. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kera.

Vinkki! Tequilan voit korvata alkoholittomalla vaihtoehdolla.
Santamaria

Kylmä melonikeitto

Paloittele ja soseuta meloni. Säilytä viileässä.
Kuivaa kuumassa uunissa muutama ilmakuivatun kinkun viipale, kunnes ne ovat rapeita. Paloittele pieniksi palasasiksi.
Juuri ennen tarjoilua lisää melonisoseeseen hieman ruokakermaa, muskottipähkinää (vähän, sillä maku on voimakas), valkopippuria, hyppysellinen suolaa sekä loraus neitsytoliiviöljyä sekä kylmää vettä n. lasillinen. Sekoita.
Tarjoiluvaiheessa ripottele joka annoksen päälle ilmakuivatun kinkun muruja sekä silputtua ruohosipulia.
Plazan foorumi

Toinen jälkiruokavaihtoehto olisi jäätelöappelsiinit, jossa yksinkertaisesti kaiveltaisiin appelsiinin hedelmäliha pois, sekoitettaisiin se vaniljajäätelöön ja laitettaisiin takaisin appelsiinin sisään. Toista alkuruokavaihtoehtoa minulla ei oikeastaan vielä ole, jokin salaatti kuulostaa niin tylsältä.. Toisaalta tuo meloni&jäätelö-yhdistelmä kyllä kiehtoisi kovasti, tuo chilijuttu kuulostaa niin jännittävältä. Alkoholittomille ei tietenkään voisi laittaa tequilaa.. Vaniljajäätelön voisi pyöräyttää palloksi ja laittaa "planeetaksi" tarjoiluastian keskelle, ja sen ympärille vielä jollain "kehä" siihen ympärille.. Sitten pitäisi vain alkuruoka enää keksiä.

Juhlien valmistelijoiden taholta tuli toivomus, että pääruuaksi olisi jotain folioon käärittyä, joten minäpä tuumasin että miksipä ei ja kovalla tohinalla yritin etsiä jotakin uunissa valmistettavien kasvisnyyttien ohjetta. Ohjeita löytyikin, mutta niistä mikään ei oikein tunnu sellaiselta, jonka voisin ihan sellaisenaan toteuttaa.
Jotain tämän tapaista siis, mutta haluan monipuolisemman kasvisosuuden ja kalan korvaan jollain lihalla:

Kala-kasvisnyytit

400 g silakka- tai muita kalafileitä
2 porkkanaa
2 sipulia
200 - 250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 tl suolaa
1 rkl sitruunan mehua
tilliä, basilikaa tai timjamia, muutama oksa per nyytti
1 rasia (100 g) maustettua tuorejuustoa
1 rkl hunajaa
mustapippuria myllystä

* Paloittele kalafileet annospaloiksi. Suikaloi kasvikset.
* Jaa kasvikset ja kalapalat kerroksittain neljälle alumiinifolioarkille. Ripottele kaloille hieman suolaa ja sitruunamehua. Lisää hienonnetut yrtit.
* Notkista hunaja esimerkiksi mikroaaltouunissa ja yhdistä tuorejuustoon. Lusikoi seos kalojen ja kasvisten päälle, lisää pippuria myllystä ja ummista foliot nyyteiksi.
* Kypsennä grillissä tai 200-asteisessa uunissa noin 20 - 30 minuuttia. Kotimaiset kasvikset

Mitenkähän olisi porsaan filee, kypsentyyköhän se uunissa 30 minuutissa ja 200-asteessa syömäkelpoiseksi? Tietysti voisi paistinpannulla kevyesti ruskistaa tms, ennenkuin lykkäisi viipaleita folionyytteihin samalla tapaa kuin tuossa kalaohjeessakin. Haluaisin kuitenkin, että lihat laitettaisiin nyytteihin jo ennen uunia, että liha ja kasvikset antaisvat uunissa makua toisilleen. Nyytteihin voisi lisätä ehkäpä myös perunoita, paprikaa ja vielä kasvisihmisille munakoisoa, kurpitsaa? Mitenkähän olisi chili? Päälle voisi laittaa nokareen valkosipulivoita ja jotain tuoretta yrttiä, rosmariinia ehkäpä? ;)

Vähän ehkä hävettääkin, kun näiden ruokien suunnittelu on jäänyt näin myöhäiselle, huomenna pitäisi käydä jo kaupassa ostamassa raaka-aineet ja perjantaina on jo itse tilaisuus. Enkä ole vielä saanut edes apulaisia keittiölle.. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo väsymyksestäni, välillä tekisi mieli vaihtaa päätä jonkun virkeämmän kanssa. EN MINÄ HALUA OLLA VÄSYNYT!

Mutta kun vain olen, joten ei kai auta muu kuin yrittää sopeutua siihen..