Elekää hyvät ihimiset päästäkö hullua Menitan outlettiin ilman holhoajaa!

Joo-o, jos eilen ei löytynyt mitään, niin tänään löytyi senkin edestä. Suoritin tänään henkilökohtaisen excursioni Menitan outlet-myymälään Espoon Soukkaan. Virallinen syy visiitille oli matonkuteiden hankinta virkattuja mattoja varten. Löysinkin luonnonvalkoista trikookudetta kilohintaan 5,50€. Ilman varsinaista oikeaa ohjetta en oikein osannut arvioida, kuinka paljon kudetta tarvitsisin, joten otin sitä sitten 3kg. Nyssäkät näyttivät niin pieniltä, että mietityttää, riittääkö tuollainenkaan määrä kahteen mattoon.

Poisto-osasto koitui turmiokseni. Hylly toisensa jälkeen lankakeriä yhden euron kappalehintaan! Kerät vain vilkkuivat silmissä kilpaa hulluuden kanssa. Puoli kiloa jäänsinistä Novitan Palmaa ja saman verran persikan/vaalean korallin väristä Gedifran Top Softia eksyi syleilyyni, eikä ote niistä irronnut ennen kassaa. Nyt tulee virallinen tekosyyosio: mutta kun tiedän mitä noista teen ja ne halusivat minut! Sitä paitsi, Top Soft oli juuri täydellisesti sitä samaa värisävyä, kuin mitä on aikaisemmin tänä keväänä Eurokankaasta ostamassani raidallisessa mekkokankaassakin. Katsokaa vaikka!

Tuota minä kutsun täydelliseksi avioliitoksi. Top Softista tulee siis neulejakku tulevan kesämekkoni pariksi. Kuvan malli on Moda 2/2006-lehdestä. Harmi vain, että kyseisen mallin neuletiheys on aavistuksen verran väärä minun langalleni. Pääsen siis soveltamaan, jipiii.

Niin, ja siitä jäänsinisestä Palmasta kudon kotilöhöaamutakin. Edeltäjänsä onkin jo hiukan nuhjaantunut...

Langanostelun inspiroimana päätin pistää lankavarastoni herran kuriin ja nuhteeseen. Aikaisemmin ne lojuivat lähinnä epämääräisissä muovipusseissa kämppäni nurkassa. Lojuvathan ne edelleenkin siinä samassa nurkassa, mutta tällä kertaa Tiimarin pahvisissa laatikoissa, jotka jo vilahtivatkin ensimmäisessä kuvassa. Ruskean ja vihreän yhdistelmä laatikoissa on niin kammottava, että taidampa ottaa asiakseni päällystää ne laatikot hiukan raikkaammilla väreillä..

Tässä koko lankakokoelmani. Taidan julistaa itseni langanostokieltoon siihen saakka, kunnes saan vähintään yhden laatikoista tyhjäksi. Tuleepahan sitten ainakin motivaatiota saada kutimia valmiiksi asti. Onneksi voin sentään lohduttaa itseäni sillä, että omat varastoni ovat vain murto-osa siitä, kuinka paljon äitini on hamsteroinut itselleen lankakeriä..  Ei vaan, täytyy olla kiitollinen siitä, että minusta on tullut samanlainen käsityöhullu kuin äidistäni. Äitini loppumattomista varastoista löytyy melkein aina juuri sitä kangasta tai lankaa, mitä kaipaankin. Tosin, ne kaikki 80-luvun hirviökimallushörhellysblingblig-langat ja päätä särkevät väriyhdistelmät eivät aina ihan nappaa.. Siksi täytyykin olla kokonaan oma kokoelma ihanaisia!