Röyhelöhörhöilyä

Oikein säikähdin tänään, kun huomasin suunnittelevani röyhelöitä! En ole varsinaisesti ikinä ollut mikään erityisen suuri röyhelöiden ja muiden hörhellyksien ystävä, semmoiset selkeät linjat ovat aina miellyttäneet minua. Joten enpä olisi voinut olla enää yhtään yllättyneempi, kun löysin itseni ajattelemasta, että itse asiassa röyhelöt voisivatkin sopia vaikka mihin! Alennusmyynneistä löysin Hemtexiltä tummansiniset pussilakanasetit, joissa oli - mitäs muutakaan - RÖYHELÖITÄ! Gina Tricotista mukaan tarttui puuterin värinen pitkä tavistrikoopaita, joka on sellaisenaan melko tylsä, mutta RÖYHELÖTHÄN voisivat sitä sopivasti piristää ja antaa vähän naisellista vivahdetta. Kävinkin Eurokankaasta tonkimassa tismalleen samansävyisen satiinipalan, joka varmaan jossain vaiheessa päätyy paitaa säväyttämään. Pitäisi vain ensin saada toimiva ompelukone, omani kun kosahti rikki jo viime keväänä.

Syyllinen tähän kaikkeen röyhelöhullutukseen on eräs blogi, jonka löysin sattumalta etsiessäni ihan jotain muuta.  Tea Rose Home on täynnä toinen toistaan ihanampia röyhelötuunauksia, katsokaapa vaikka tätä ihanuutta:

Kuva: Tea Rose Home

Blogissa on myös useita tutoriaaleja suloisten röyhelöunelmien toteuttamiseen, käykääpä vaikka katsomassa. Oih. Voih.

Hörhöilypuuskassani törmäsin myös toiseen ihanaansuloiseensöpöön tutoriaaliin, joka - ylläripylläri - pitää sisällään myös röyhelöitä. Ja arvatkaas, tuijottelin sitä henki salpautuneena hetkisen ja tajusin että juuri tuollainen minulta vielä puuttuukin. Nimittäin röyhelöhuivi! ...love Maegan -blogista löytyy tällainen hattaraprinsessaunelma: 

Kuva: ...love Maegan

Voiko kauniimpaa olla? Minäkin. Haluan. Tuollaisen!

Röyhelöt ja tutoriaalit eivät suinkaan loppuneet vielä tähän.. Kellohameeni ohje on kerännyt runsaasti vierailijoita blogiini, joten senpä vuoksi haluan jakaa vielä yhden tutoriaalin, joka on varsin hyödyllinen moisia liehuvia hameita pidettäessä. Nimittäin alushame! (röyhelöinen tietysti) Sugardale on blogissaan antanut hirmuisen perusteellisen ohjeistuksen alushameen tekoon ja voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä ohjetta kaikille alushameongelmissa kieriskeleville. Tein myös oman alushameeni kyseisellä ohjeella ja lopputuloksia voitte nähdä alla olevissa kuvissa.

Alushameeni on Eurokankaan palalaarista löytynyttä organzaa ja kuten näkyy, siinä on kolme yksinkertaista röyhelökerrosta. Oma alushameeni ei siis ole kovinkaan *puff*, mutta omaan makuuni kohottaa kellohametta juuri sopivasti, jottei se vain roiku päällä ihonmyötäisesti.

Kellohameessani oleva trikoo ei kuitenkaan ole kovin painavaa kangasta, joten raskaampia kankaita käytettäessä voi olla tarpeen käyttää myös tuhdimpaa alushametta (ja jämäkämpää alushamekangasta), mikäli haluaa kohottavan vaikutelman säilyvän.

(Se siitä heviuskottavuudesta!)

Tuhkapäiväompelua

Parin päivän hiljaisuus särkyypi n-y-t nyt! Muutamaan päivään ei ole tullut sellaista tarvetta kirjoittaa, joten olen ajatellut, että on parempi pitää suunsa kiinni kokonaan kun harrastaa tyhjäpureksintaa, jossa ei ole mitään asiasisältöä ja joka ei kiinnosta ketään. Nytpä sitten tuli taas juteltavaa.

Olen nimittäin kaksi päivää tässä puuhaillut huoneeseeni uusia tyynyjä (ja vähän muutakin). Tyynykokoelmani lähestyy hiljalleen täyttymistään, vielä kokoelmasta kuitenkin puuttuu se yksi räväkämpi tyyny. Tällaisenaan värit ovat kuitenkin vähän turhan väsähtäneet, vaikka ne sinänsä kivoja värejä ovatkin. Työtuolini päällisestä jäi jäljelle pieni liru vihreänkirjavaa kangasta, kenties se voisi tuottaa ratkaisun ongelmaani?

 

Itäkeskuksen Eurokankaasta löysin jotakin löytö/poistokankaita halvalla, vedenvihreää ja roosaa raidallista puuvillakangasta ja vedenvihreällä kukkabrodeerattua tummanruskeaa pellava-puuvillasekoitekangasta.  Raidallisilla metrihinta taisi olla jotain 4€ paikkeilla ja ruskealla 6€ ja risat. Hassu juttu taas, en ollut koskaan edes ajatellut että lisäisin vedenvihreän huoneeni värikavalkaadiin, kankaan nähdessäni tiesin kuitenkin heti että juuri se täältä puuttuu.

Kämpille takaisin päästyäni vertasin vedenvihreää raitapuuvillaa työtuolini päällisessä oleviin väreihin ja kas kummaa, siitä löytyi juuri täsmälleen samaa vaaleaa sävyä. Ja hui, tummempi sininen natsaa täydellisesti ylimmässä kuvassa näkyvän sinisen taulunkehyksen kanssa. BINGO!

Aivot ovat sitten hassuja, kun ne säilöö muistiinsa kaikkia (epä)olennaisia yksityiskohtia, vaikka itse ei aina tiedostakaan, että siellä sellaisia on. En siis usko, että värien yhteensopiminen oli sattumaa, aivoni vain vähän harrastavat akrobatiaa joskus ;)

Tyynyjen teemana olivat siis tällä kertaa napit, ruskean tyynyn napit ovat Eurokankaasta ja vedenvihreän napit on hankittu Menitasta joskus vuosi sitten takkiani varten. Vedenvihreän rusetin idean pöllin erään kaupungilla näkemäni neidon takin selkämyksestä. Lopputulos ei ihan samanlainen ole, mutta toisaalta eipä ole tarkoituskaan. Molemmat tyynyt on toteutettu tyynynliinaperiaattella, eli niiden sisällä on erikseen irroitettava sisustustyyny. Kaikkein kätevin ratkaisu ihmiselle, joka tahtoo vaihtelua elämäänsä.

Samoista kankaista touhuilin myös ensi viikon matkaa varten jonkin sortin meikkilaukkuviritelmän ja kukkaropussin, joka mahtuu sopivasti takkini povariin suojaan. Eivätpähän sitten varkaat löydä laukustani ainakaan rahaa, häähää! Meikkilaukkuun oon ite vähän pettynyt, siitä tuli lässähtäneempi kun kuvittelin ja vuoraus meni vähän vituralleen. Olisi pitänyt käyttää kovikekangasta vieläkin enemmän... Mutta olkoon, ehkä se nyt tämän yhden reissun ainakin kestää.

Enkä ole vieläkään aloittanut pakkaamista.. Luojan kiitos teemme matkaa bussilla, joten vaikka taivaalla leijailisi ylipainoisia kameleita vulkaanisia kiviä selissään, se ei vaikuttaisi matkan etenemiseen. Matkasta tosin voisi tulla vieläkin mielenkiintoisempi, jos tuollaista silmänruokaa olisi pällisteltävänä...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kellohameen ohje

Postailempa ajankulukseni vanhoja juttuja, kun ei ole mitään uutta juteltavaa ja esiteltävää.

Tein siis viime kesänä poikaystäväni äidin 50-vuotisjuhliin, joissa oli teemana 50-luku, niskalenkkimekon, jossa oli 3/4 kellohelma. Eli helma ei siis ole aivan täysin pyöreä, enemmänkin kartio. Kankaana käytin puna-valkoista Eurokankaan pallotrikoota.

Mekkoa tehdessäni en ainakaan itse löytänyt mitään järkevää ja helposti sovellettavissa olevaa ohjetta kellottavan hameen tekoon, joten jouduin itse laskemaan ja suunnittelemaan hameen alusta loppuun. Jotta joku muu välttyisi tältä samalta operaatiolta, ajattelin jakaa omat muistiinpanoni teidän kanssanne. Koska mekon teosta on jo niin kauan, en ihan täysin muista kaikkia sen suunnittelu- ja tekovaiheita, mutta yritän parhaani mukaan selostaa asiaa muistiinpanojeni pohjalta.

Seuraavat ohjeet ovat hyvinkin matemaattisia, joten jos kammoat laskutoimituksia ja kaavoja, niin suosittelen jotakin muuta tapaa tehdä kellohame. Seuraava osio sisältää siis ohjeen ainoastaan hameosan tekoon. Yläosaan sovelsin vapaasti erilaisista Moda-lehdistä löytämiäni mekkojen kaavoja, enkä tässä ohjeessa käsittele lainkaan sen tekoa.

Tämä ohje soveltuu sellaisen kellohameen tekoon, joka tehdään palasissa. Tietyissä määrin siitä voi saada mallia myös yhdessä (tai kahdessa) osassa leikattaviin kellohameisiin. Ohje on siis tehty 3/4
kellohameelle, mutta se soveltuu myös 1/4, 2/4 ja täyskelloille (4/4).

Joten, pidemmittä puheitta varsinaiseen ohjeeseen:

Ensimmäiseksi täytyy tietää, kuinka pitkän hameen helman halutaan olevan. Itse käytin mekossani mittaa 55cm + 10cm saumanvara = 65cm.

Mittaa seuraavaksi vyötärön/lantion ympärys siltä kohdalta, josta haluat mekon kellohelman alkavan. Koska tein kolmessa osassa tehtävän 3/4 kellon, niin jaoin tämän jälkeen vyötärön ympärykseni 3:lla. Jos teet kahdessa osassa tehtävän 2/4 (eli 1/2..) kellon, jaa vyötärön ympärys 2:lla, jos taas neljässä osassa tehtävän täyskellon eli 4/4 kellon, jaa ympärys 4:llä. Tällä tavalla saat tietää yhteen palaseen leikattavan vyötärön pituuden. Käytin omana vyötärön ympäryksenäni mittaa 80cm, joten kun jaoin sen 3:lla, sain tulokseksi yhteen palaseen tulevan vyötärön mitaksi 27cm. Kun lisäsin vielä 5cm saumanvaran, sain lopulliseksi mitaksi 32cm. Yksi palanen näyttää siis suunnilleen tältä:

Seuraavaksi täytyy laskea vyötärön säde, kuvassa oleva r, jotta vyötäröaukko osataan leikata kankaaseen oikeaan kohtaan. Täysympyrän kehän pituus lasketaan kaavalla 2¤r (tässä tapauksessa ¤ siis esittää PIIN merkkiä, blogger ei näköjään tue sitä merkkiä lainkaan?). Kun laitetaan kaksi kuvan mukaista palaa yhteen, saadaan puoliympyrä. Puoliympyrän kehän pituus taas saadaan, kun täysympyrän kehän pituuden kaava jaetaan kahdella, eli 2¤r/2 = ¤r. Puoliympyrän sisäkehän pituus, eli siis puolikkaan vartalon ympärys, on 2 x 32cm = 64cm.
Eli ¤r = 64cm. Tästä yhtälöstä täytyy siis ratkaista r, ympyrän säde.

¤ = 3,141593...
r = ympyrän säde

r = 64cm/¤
r = 20,38cm

Joten vyötärön säde on siis 20cm. Summataan yhteen vyötärön säde ja helman pituus, 20cm + 65cm = 85cm. Yhden hameen osan voi siis asettaa 85cm x 85cm neliön sisään. Koska hameen osia tarvitaan kolme, tarvitaan kangasta vähintään 255cm (3 x 85cm = 255cm). Palasten asettelussa täytyy tietenkin ottaa huomioon kankaan langansuunta, joten aivan kuvan mukaisella tavalla palasia ei voi kankaalta leikkoa.

Piirrä seuraavaksi kaavapaperille 85cm x 85cm neliö. Mittaa yli 85cm mittainen langanpätkä, sido sen toiseen päähän kynä niin, että kynä on n. 85cm päässä langan toisesta päästä. Kiinnitä kynätön pää jollakin kaavapaperille (tai pyydä jotakuta muuta pitelemään sitä paikoillaan) ja käytä lanka-kynä-viritelmää ikään kuin harppina ja piirrä neliön sisälle kuvan mukaisella tavalla kaavapaperille 1/4 ympyrä, jonka säde on 85 cm. Seuraavaksi mittaa yli 20cm langanpätkä (tai käytä oikeaa harppia mikäli se on tarpeeksi iso) ja piirrä kaavapaperille kuvan mukaisella tavalla sisäkehä, eli vyötärön ympärys.

3/4 kellohameen kaava on nyt valmis ja leikkaa seuraavaksi kolme kaavan mukaista palasta. Mikäli haluat 2/4 kellon tai täyskellon (4/4), muista muuttaa vyötärönympärys sitä vastaavaksi. Eli 2/4 kellossa jaa vyötärön ympäryksesi kahdella ja leikkaa kaksi kaavan mukaista palasta. Täyskellossa jaa vyötärönympärys neljällä ja leikkaa neljä kaavan mukaista palasta.

Toivottavasti tästä ohjeesta on apua jollekin. Otan mielelläni kommentteja ja palautetta vastaan tästä ohjeesta, etenkin jos siinä on jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä.

Työtuolin päällinen ja sille ohje

Noniin! Olen koko illan värkkäillyt tämän jutun parissa ja nyt voin iloksenne ilmoittaa, että olen saanut aikaan jonkinsortin ohjeen tekemääni työtuolin päälliseen. Työtuolistani olen jo muutamaankin kertaan ehtinyt täällä mainitsemaan, mutta nyt seuraa tarkempaa raporttia kuvien, läpätyksen sekä ohjeen kera.

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä kävelin sisään Eurokankaaseen ihan vain sellaiselle huvikäynnille katselemaan, että mitä on tarjolla. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, kun kuljin ohi jämäpalalaarin ja silmiini osui eräs puuvillainen kukkakuvioinen verhokankaan palanen. Aikaisemmin minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että tarvitsisin jotakin sellaista kuin tuolinpäällinen, mutta saman tien kun näin tuon kankaan, tiesin että sellainen siitä tulee ja että en voisi elää enää päivääkään ilman sellaista. Hassua, kuinka jotkin kankaat vain puhuttelevat.

Pienen päänraavinnan jälkeen harrastin googlea jälleen ja löysin tällaisen kuvan:

Kuva: Cozy Cottage Slipcovers

Ja siitä se idea sitten lähti. Ja minun näkemyksestäni tuli sitten tällainen:

Pyydän, olkaa ystävällisiä ja keskittäkää vain kaikki huomionne sen tuolin katselemiseen, sotkuinen huone taustalla on sivuseikka..

Ohjeen tämän päällisen tekoon löydät ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Kaikki ohjeessa oleva materiaali on täysin minun omaani, ethän varasta niitä minulta, kiitos! Otan mielelläni palautetta vastaan ohjeesta ja sen selkokielisyydestä, etenkin jos sieltä löytyy jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä. Ilmoitattehan minulle myös, jos linkin toiminnassa on jotakin häikkää. Linkki tähän ohjeeseen löytyy myös oikealla olevasta sivupalkista.

Pellavaa ja puuvillaa

Jei, sänkyröyhelösuunnitelmani pääsevät viimein todenteolla käyntiin, kun piipahdin Eurokankaassa ja tuliaisina toin huoneelleni 2m tuplaleveää luonnonvalkoista puuvillakangasta ja palakangaslaarista saman verran tumman suklaan väristä pellavakangasta. Oioi.

Muistatteko tämän sänkykuvan, joka on jo kerran aikaisemmin esiintynyt blogissani?

Kuva: Cottage Chic Store

Hommassa kävi niin, että ihastuin niin pahasti tähän sänkyyn, että päätin apinoida itselleni saman tyylisen vuoteen.

Joten tässä on toimintasuunnitelma:

(klikkaamalla suuremmaksi)

Viimeksi juuri tuumasin, etten välttämättä jaksaisi kirjoa mitään suurempaa, kun homma tuntuu sen verran kovatöiseltä. Mutta kas kummaa, mitäs siinä suunnitelmassa näkyykään? No kirjontaa! Suunnitelman kuviot ovat jälleen siitä vanhasta saksankielisestä kirjontakirjasta. Joku voisi väittää, että olen totaalisen rakastunut sen malleihin.. Kirjonnat aion tehdä luonnonvalkoisella, samansävyisellä kuin lakana itsekin, en sentään halua sängystäni mitään sirkusvuodetta..

Näistä pitäisi siis syntyä röyhelöitä ja kirjontaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta en silti malttaisi odotella enää hetkeäkään, että pääsen peuhaamaan näiden ihanaisten kanssa. Ruskean röyhelön kanssa pääsen aloittelemaan toimintaa jo tänä iltana, kirjailu saa odottaa myöhäisempään ajankohtaan, en nimittäin omista sopivaa kirjontalankaa vielä.

Ps. Kahdessa viimeisessä kuvassa viuhahtaa myös tekemäni työtuolin päällinen. Laitan jossain vaiheessa kokonaan ihan oman postauksensa tuon tuolinpäällyksen teosta, ehkäpä voisin koettaa saada aikaan jonkinlaisia ohjeitakin sen teosta. Jos jotakuta se kiinnostaa..

Pengontaa

Tunnustettakoon heti alkuun, että unohdin Earth Hourin kokonaan. Hyi minua. Mutta minulla on kaksi hyvää tekosyytä tuolle kömmähdykselle. A) tein aivoja ja B) löysin kiinnostavan blogin. Eipä tämän postauksen yhteydessä voi muuta kuin todeta, että kylläpä netistä löytyykin kaikkea!

A niin kuin aivot. Olen tässä pitkin päivää touhuillut aivotyynyni kanssa. Sain aikaa kulumaan jo siihen, kun kaivelin netistä 3D-mallinnuksen aivoista, että saan tyynystäni mahdollisimman todenmukaisen. Lopulta löysin BrainMaps.orgista koneelle ladattavan pienen ilmaisohjelman jolla pääsi pyörittelemään aivoja ees taas ympäri ämpäri. Aivan täydellisesti kaikkia aivopoimuja ei ohjelmassa ollut, mutta oli valtava apu jo pelkästään nähdä kolmiulotteinen aivomalli edessään. Aluksi yritin saada poimuja jotenkin järkevästi mallinnettua paperille, kunnes tulin järkiini ja totesin, että kaikista fiksuinta on luonnostella poimut lyijykynällä suoraan tyynyyn.

Eh, kuinka vaikeaksi osaankaan tehdä niinkin yksinkertaisen asian kuin neulatyynyn teko? :D

Tässä vaiheessa tyyny on odottamassa vanua täytteekseen ja kangastussia, jolla voisin piirrustella poimut viimeisimpään muotoonsa. Tyynystä tulee sellainen näppärän kokoinen ranteeseen pujotettava malli, kooltaan n. 10cm x 8cm. Tässä tuumin, että taidan kangastusseilun jälkeen vielä purkaa tyynyn osiinsa ja tehdä toisenkin tyynyn samoilla kaavoilla ja aivopoimukuvioilla. Turhauttaa odotella maanantaihin asti, että pääsen kaupoille tekemään näitä hankintoja.

B niin kuin blogi. Yleensä itselläni ei ole ollut tapana mainostaa omissa blogiteksteissäni muiden ihmisten blogeja, mutta nyt on valitettavasti aivan pakko. Amerikkalaisessa Just Something I Made -blogissa esitellään nimittäin sen verran monta (itseäni) kiinnostavaa juttua, että haluan jakaa tämän asian teidänkin kanssanne. Vanhana swappailijana löysin blogista ihastuttavan monta paperiaskartelujuttua ja ilmaisten grafiikoiden etsijöille kyseinen blogi lienee taivas. Grafiikoita löytyy niin blogeihin, pieniin näpertelyjuttuihin kuin vaikkapa skräppäykseenkin.

Itseäni kiinnosti erityisesti tekniikka nimeltä embossing velvet (täällä ja täällä). Itselleni sametin "koristelu kohokuvioin" (mikä lienee embossauksen suomenkielinen versio?) on ihan uusi juttu, en ole törmännyt siihen missään muualla koskaan aikaisemmin.

Kuva: Just Something I Made

Kyseisessä blogissa oli vieläpä linkki tutoriaaliin, jossa ainakin nopean vilkaisun perusteella näytetään kertovan aika tavalla perusteellisesti miten sametin embossaus lopulta tapahtuu. Siis tarvitaan vain silitysrauta, puupintainen leimasin, vettä ja samettia?? Tämä juttu menee ehdottomasti kokeiluun!"You will need: Iron (with teflon iron shoe/cover, if possible)" Mistäköhän tuollaisia teflonsuojuksia sitten saisi? Varmaankin silitysraudan ja sametin väliin lykätty puuvillakangaskin suojelisi hieman, on sitten taas eri asia tuoko se samanlaista lopputulosta..

Kuva: Inklings and Imprintins

Tällä tekniikallahan voisi koettaa taituroida jonkin sortin tyynynpäällistä vaikkapa näin alkajaisiksi. Jälki on kuvien perusteella todella näyttävää ja vaikka en itse niin sametista välitäkään, uteliaisuus pakottaa kokeilemaan tätä juttua. Nopealla googlettelulla en löytänyt yhtäkkiseltään yhtä ainuttakaan suomenkielistä sivua tästä asiasta, onko tämä todella niin uusi juttu? Hakusananikin saattoivat toki olla viturallaan, mutta enpä englanninkielisellä termillä "embossing velvet" tullut suomenkielisten sivujen suhteen yhtään hullua hurskaammaksi..

Onko kukaan lukijoista törmännyt tähän tekniikkaan aikaisemmin? Entä tuleeko mieleen jotakin ideoita, joissa tätä tekniikkaa voisi hyödyntää?

Kahjoilukihertelyä

Missä menee raja kun yliaktiivisuutta ja -innokkuutta pitää pyytää anteeksi? Tässä yhteydessä tarkoitan enimmäkseen blogipäivitysten maksimaalista päiväkohtaista määrää. No, ainakaan tämä blogi ei sitten ole kuolleena syntynyt.. :D

Syy siihen, miksi vielä näin myöhäänkin innostun tänne naputtelemaan, on se, että sain nimittäin äsken (omasta mielestäni) niin loistavan idean, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Minä teen aivot! Juu-u!

Siis aivoneulatyynyn ja alan harjoitella aivokirurgiaa. Tiedättehän sen aivotutkimuksen, jossa potilas on hereillä ja hänen päänsä aukaistaan ja sitten tökitään neuloilla (tai jollain?) aivoihin ja katsotaan mitä potilaalle tapahtuu? Ja miten niin olen katsonut liikaa Housea? :D Minun tuleva potilaani ei toivottavasti ole kovin elävä eikä pysty kertomaan miltä hänestä piikittelyni tuntuu, mutta ehkä voin sitten itse ääninäytellä teatraalisesti potilaani osan. "Tohtori, nyt näen sinisiä oksentavia perhosia, jotka laulavat Bachia."

Taidan olla aika tavalla väsy, kun tulee kaikkea tällaista hoopoa mieleen. Aamulla ehkä nämäkin tekstit sitten naurattavat..

Näistä kuvista ajattelin ottaa mallia:

Kuva: Scienceblogs.com

Kuva: Anatomy Research

Kuva: The Big Picture of Learning and Technology

Kuva: QL Professional Learning Community

Haluan siis tehdä kokonaiset aivot, ei vaan yksittäisiä puoliskoja tai näkymää aivojen yläosista. Kuinkahan osaisin selittää tämän vielä monimutkaisemmin? Eli siis neulatyyny olisi aivojen muotoinen möltti, jossa näkyisi aivot kokonaisina, ilman että niitä on jaettu eri tavoin palasiin. En vielä tiedä, laittaisinko tyynyyni eri aivojen osien nimityksiä tai tehtäviä. Hmm, tämä vaatii vielä runsaasti kehittelyä, koepiirroksia kaavapaperille tietokoneen näytöltä ja photoshoppausta. Toisaalta olisi aika jännittävää pistää sukupuolierottelun nimissä myös jotakin tällaista...

Kuvat: PageTutor

Näissä tunnelmissa voi olla hyvä mennä nukkumaan, ennen kuin saan jotakin peruuttamatonta vahinkoa aikaiseksi.. Hyvää yötä!

Viimesilauksia

Tummansininen kotelomekkoni on nyt viimeisiäkin saumauksia ja viimeistelyitä myöden valmis. JES! Kokonaisuuteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka mekon kanssa niitä kömmähdyksiä sattuikin. Muutamaan kertaan tuli jotkin kappaleet ommeltua yhteen ihan hölmössä järjestyksessä, mikä taas aiheutti ongelmia seuraavien saumojen ompelussa. Olisihan tuosta voinut tehdä ihonmyötäisemmänkin, mutta empä jaksanut enää ruveta tappelemaan saumojen kanssa. Muokkailee sitten myöhemmin jos vielä siltä tuntuu. Ja onpahan ainakin hengittämis- ja tukevoitumisvaraa ;)

Tulinkin jo aikaisemmin maininneeksi, että inhoan koko sydämeni pohjasta vuoritusta ja vetoketjun ompelua. Laitan sormet ristiin, että tulevaisuudessakin minulla on yhtä hyvää tuuria näiden molempien kanssa, sillä molemmat inhokkini onnistuivat melkein ensimmäisellä kerralla, enkä vetoketjua joutunut kertaakaan edes purkamaan. Käsittämätöntä riemua!

Ja nyt vähän kuva-arvoituksia: mitä näet kuvassa?

Se on rikkinäisen kamerani näkemys kotelomekostani! Sattuneesta syystä en siis ole hirmuisesti (omia) kuva-asioita tänne blogiin kyennyt vielä tunkemaan..

Olen viikon kuluttua matkaamassa kotiinkotiin lomittamaan isääni, joten taidampa tehdä temput ja raahata mukaani kotikameralle hiukan kuvattavaa. Nimittäin valmiita projekteja on kertynyt sen verran, että haluan jakaa ne teidän kanssanne. Ja onhan se mukavampi kuvia katsella kun tylsää sopotusta jostain saumoista :D Mukaan taitavat tulla ainakin tuo tummansininen kotelomekko, valkoinen organze-alushame ja ehkäpä myös Amélie-neuletakki, mikäli saan sen valmiiksi siihen mennessä..

Mutta nyt täytyykin jo ruveta valmistautumaan. Yliopiston vuosipäiväjuhlat nimittäin alkavat tässä muutaman tunnin kuluttua iltapäivällä, enkä takuulla ole tervetullut sinne näissä rytkyisissä kolitsihousuissani ja tukka takussa. Laitetaan siis tukka ja kammataan naama.

Toivon vaan, että jalkani kestäisi sen muutaman tunnin verran korkokengillä kävelyä. Vasemman jalkani jalkapöytä on nimittäin ulkosyrjältään ollut jo viikon mystisesti kipeä. Minulla ei ole käryäkään siitä, miksi ja miten se on kipeytynyt, mitään turvotusta, mustelmia ja haavoja jalassa ei näy. Ilman kenkiä kävely sujuu lähes normaalisti, toki kivuliaasti, mutta kenkien kanssa kävely on yhtä helvettiä. Ontuen siis edetään.. En halua edes kuvitella minkälaista tuskaa korkkareilla tepsuttelu tulee sitten olemaan.. En takuulla pääsisi catwalkille sillä kävelytyylillä! :D Täytyy varmaankin nöyrtyä tänään ja valita kengät mukavuuden eikä ulkonäön perusteella, joten ihanat mustat avokärkiset avokkaani vaihtuvat ala-asteen kuusijuhla -tyyppisiin kömpelöihin remmareihin. Yyh..

Aurinkoista päivänjatkoa!

Lähes yökyöpelöintiä

Niin että tulin vain sanomaan, että mekko tuli valmiiksi! Eikä jäänyt edes mitenkään viime tinkaan :D Tai siis melkein valmiiksi, huomiseksi jää enää olkasaumojen ja helman huolittelu, niissä nyt menee ehkä vartti.

Mutta huhhuh, olipahan urakka. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vuoritus onnistui ehkä paremmin kuin ikinä ennen (tulkaa nyt joku nopeasti haukkumaan minua ettei nouse pissa päähän). Nyt on hyvä mennä tyytyväisenä tuhisemaan :)

Hyvää yötä!

Lohtusuklaata ja kilpa-ajo-ompelua

Tänään tuli sähköpostilistalle kutsu minun kandiseminaariini, jota en aio pitää. Taas tuntee itsensä jotenkin kulahtaneeksi, veteläksi ja vanhaksi rätiksi. Ei pitäisi vertailla itseään muihin, mutta tahtoisin silti vain ummistaa silmäni siltä, kuinka kaverini porskuttavat opinnoissaan eteenpäin. Ja minä vain nukun ja ompelen. Haluaisin poistaa sanavarastostani kokonaan sanan pitäisi. En halua listata enää yhtä ainuttakaan asiaa, joka minun täytyisi tehdä, mutta en jaksa. Se lista on muuten jo nyt aika pitkä. Oikeastaan haluaisin heittää koko listan jorpakkoon ja haudata metrisen turvekerroksen alle maatumaan. Haluaisin olla vain tässä hetkessä miettimättä ja suunnittelematta sen kummemmin mitä pakollista mikä pitäisi tehdä joskus kuukauden tai kahden kuluttua.

Kandiaiheeni on ihana, se kertoo märehtijöiden laiduntamisesta ja sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Jotain kai kertoo uupumuksestani sekin, että nyt kun minulla on ollut reilu puoli vuotta aikaa puuhailla kyseisen tekstin kanssa, olen valmista tekstiä saanut aikaan vaatimattomasti sivun verran. Haluaisin kyllä kirjoittaa ja tutkia aihetta, mutta.. No, arvaattekin varmasti jo syyn. Tämänpäiväisen seminaarikutsun lukiessani tuli aivan käsittämättömän surullinen olo, näinkö minustakin sitten tulee sellainen väliinputoaja, jotenkin huonompi. Pöhköähän se on jonkun typerän koulumenestyksen perusteella arvottaa itseään, mutta minkäs vanha hikari itselleen mahtaa. Tämä koko kevät on ollut itselleni tietynlaista armollisuuden opettelua. Minun täytyy, ei vaan.. minun on aivan pakko opetella antamaan itselleni helpotusta, menemään joskus siitä aidan matalimmastakin kohtaa.



Oikeastaan koko tämän uupumuksen takana on varmaankin se, että olen aikaisemmin kasannut itselleni niin suuret työtaakat kurssimäärien suhteen, että kauhistuttaa. Ihan hyvillä arvosanoillahan niistä silloin selvisin, mutta hinta näin jälkikäteen on karmaisevan korkea. Olen kohta 4 kuukautta ottanut löysemmin rantein, eikä silti valoisampaa ja pirteämpää tulevaisuutta ole havaittavissa lähimaillakaan. En jaksaisi enää olla voimaton..

Joten enköhän ole ansainnut levyllisen (tai kaksi) lohtusuklaata, näin tentin jälkeisissä harmaissa tunnelmissa. Tenttiin osasin vastata toivottavasti sen verran, että pääsen siitä läpi. Enempää en kykene itseltäni näillä lukemisilla ja voimavaroilla edes vaatimaankaan.

Kieltämättä ahdistaa ajatus siitäkin, että minun täytyisi tänäiltana saada mekko huomiselle valmiiksi. Melkoista ralliompelua tulee olemaan siis luvassa. Toivon, että kaapistani löytyy edes jotain suunnilleen kelvollista, mikäli mekko ei valmistukaan tänään. Pelkän yläosan ompeluun sain kulumaan yhden päivän. Loppuosa mekosta pitäisi kuitenkin olla suunnilleen pala kakkua (piis of keik), yksinkertaista saumojen ompelua. Paitsi piilovetoketjun ompelu, arg. Vuoritus ja vetskarit eivät todellakaan pääse lempilistoilleni, ei vähiten siitä syystä, että en hallitse niitä asioita mitenkään täydellisesti..

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin
kaiken todellisen kadotin
myöhässä viikon on tuo kalenterikin

Hukuta mut unihiekkaan
älä herätä koskaan
Anna mun vajota pohjaan

Tulevia projekteja

Ajattelin jo tässä vaiheessa vakuuttaa itseni ja muut siitä, että tulevaisuudessakaan minulle ei tule tekemisen puutetta. Aivan kuin keskeneräisiä töitä ei olisi jo nyt tarpeeksi, mutta kun on niin kiva aina suunnitella ja tehdä kaikkea uutta.. Sitä paitsi, nämä on todella tarpeellisia juttuja!

Tai ainakin tämä ensimmäinen on..

Lapset, silmät kiinni. Nyt tulee kirosana. Olen nimittäin todella vittuuntunut silityslautaani. Luulin ostavani hyvän laudan, kun kaupasta valikoin itselleni kahdesta eri valmistajan silityslaudasta sen kalliimman. Sellaisen tavallisen hopea-harmaapintaisen ison möhkäleen. Hymyni kuitenkin hyytyi jo ensimmäisellä kerralla lautaa silitysasentoon viritellessäni, lautani keikkaa! Jokin jaloista oli ilmeisesti jo valmiiksi vähän vääntynyt kieroon, tai ehkä se oli vain lyhyempi. Pienen ärrinmurinan jälkeen päätin tulla toimeen sen asian kanssa ja siirryin silittelyvaiheeseen. Räpyttelin silmiäni kuin sokea pöllö ja totesin, että minun täytyy nähdä harhoja. Laudan pinnoitteena oleva hopea-harmaapintaisesta kankaasta ei vain voi irrota tuollaista pientä "hilettä"! Hilepä ei ollut edes mitään eilisen teeren poikia, vaan se takertui vaatteisiin sellaisella ärrrsyttävällä vimmalla, josta takiaisetkin voisivat olla kateellisia. ARGH! Epätoivoissani koetin silitellä lautaa kuumimmalla asteella mihin silitysrautani vain kykenee, jos vaikka se olisi ehkäissyt hileiden irtoamisen. Ja kas kummaa, toimihan se! Ainakin siihen asti, kunnes eilen silittelin tummansinisen kotelomekkoni saumoja ja mekkokangas kähmääntyi hileeseen jo ennen kuin se oli edes puoliksi valmis. ARGH! Toivottavasti hileet irtoavat pesussa, turhauttaa vain kun pesu-operaatio lyhentää entisestään aikaa, joka minulla on käytettävissä mekon ompeluun.

Löysin sattumalta Whip-up.netistä linkin silityslaudan päällisen ohjeeseen ja näistä sattumuksista viisastuneena päätin, että heti seuraava projektini on ommella uusi päällinen, josta EI irtoa yhtään mitään.

Kuva: Maika Creations

Luulempa, että Eurokankaan palalaari kutsuu taas tämänkin projektin yhteydessä..

Entäs se toinen projekti? No sekään ei mikään kovin iso juttu ole. Ostin nimittäin Citymarketin mammuttimarkkinoilta alennuksessa Pirtan valkoisen peruslakanan ja kaksi tyynynliinaa. Tavoitteena olisi tuunata niistä romanttiset pitsihörhellykset sänkyyn. Lakanasta luultavasti teen aluslakanan ja sen toiseen reunaan ompelen pitkän, lattiaan asti yltävän röyhelön, johon sitten näitä pitsejä ompelisin. Hiukan siis tähän tyyliin:

Kuva: Rustic Vanity

Kuvassa nro. 5 edustaa siis sitä osuutta, jollaisen omastakin lakanastani ajattelin tehdä. Pitsiä laittaisin vain paaaaaaaaljon enemmän :) Tässä vielä muutamia muita ideakuvia:

Kuva: Horchow



Kuva: Eras of Elegance


Kuva: Speak Design


Kuva: Nanalulu's linen closet

Näiden pitsiunelmien jälkeen onkin hyvä siirtyä vähän maallisempiin aiheisiin: ohjelmassa seuraavaksi ruisleivän syöntiä ja naudanlihantuotannon tenttiin lukemista. Jee!

Inspiraatiomuusia

En ole mitenkään erityisen musikaalinen ihminen, ainakaan sillä tavalla, että osaisin tehdä jotain jollakin soittimella. Musiikki on silti minulle todella tärkeä asia, erityisesti inspiraationlähteenä. Tämä korostuu varsinkin piirtämisen/maalaamisen kohdalla, en edes muista koska viimeksi olisin osallistunut johonkin swappiin, lähinnä decoihin siis, ilman musiikkikappaletta, joka olisi liittynyt kulloiseenkin teokseen hyvin kiinteästi. Korostettuna esimerkkinä tulee mieleen taannoinen osallistumiseni Kaaos-teemaiseen decoon.

Tämä on lopputulos, kun yhdistetään brutaaleista brutaaleinta grindcoreilua ja discomusiikkihöpöpeppuilua. Tämä osallistuminen on jo 1,5 vuoden takaa ja lisää tästä osallistumisesta (ja myös muista decoiluista) pääsee lukemaan Flickr-profiilini kautta.

Muissa kädentaitojutuissa musiikilla on vähän pienempi rooli, inspiraatio tulee neuleissa ja ompeluksissa yleensä enemmän visuaalisena. Näen jonkun kivannäköisen jutun, vaikka toisen neuleen, tai sitten vaikkapa puuveistoksen tai kuvan, ja haluan ottaa siitä jonkin idean omaankin työhöni. Kuitenkin jokaisella työllä on minun pääni sisällä jokin tietty "tunnelma", jota kuvastaa yleensä kaikista parhaiten jokin musiikkikappale. En osaa oikein tarkkaan edes määritellä, mistä tuo kulloinenkin tunnelma syntyy. Ehkä siihen vaikuttaa tehtävän työn materiaali, malli, väri ja varmasti myös oma fiilistaso.

Muistatteko ensimmäisessä postauksessani olleen salaperäisen keltaisen neuleen? Tämä kappale kertoo tuosta keltaisesta neuleesta:



Tämän jälkeen kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että olen ristinyt tuon keltaisen neuletakkini Amélieksi :) Takki on muuten ihan pianpian valmis, enää pitäisi viimeiset palaset kiinnitellä yhteen ja päätellä langanpätkät.

Tällä hetkellä puuhailen kovalla tohinalla tulevaksi perjantaiksi jonkinsortin kotelomekkoa. Aiemminhan suunnittelin tekeväni sen jostakin mustasta kankaasta, kuitenkin löysin omista kangasvarastoistani Eurokankaan palalaarista aikoinaan hankitun tummansinisen paitakankaan, jota sattui sopivasti olemaan juuri tarpeeksi. Eihän se kangas hirvittävästi kiiltele eikä muutenkaan ole erityisen syberjuhlava, mutta enpä sellaista välttämättä kaipaakaan. Ja jos juhlavuutta sattuu kaipaamaan, niin asusteillahan sitä sitten saa. Minulla on ihan oma kappaleensa myös tälle kotelomekolle, kuunnelkaapa tästä:



Kappaleessa puhutaan sinisestä, mutta eniten tämän valintaan varmasti vaikutti oma, hieman painuksissa ollut mielialani.. Johtunee tästä uupumuksesta :/

antaa virran kuljettaa
kaksi tahdotonta vie pois turvaan
öinen meri meidät saa
näkymättömiin me kadotaan

Mammuttiostoksia

Melkein olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka nätisti kassaneidit Prismassa hymyilevätkään, kun kassalle raahaa ostoskärryn, joka on tupatentäynnä ruokaa. Niin ja sen, kuinka paljon sitä ruokaa saakaan pöytäjuhlabudjettiin varatulla summalla.

Mitäs sitä nyt sitten tulikaan ostettua? Tässä vähän määriä, jos ne vaikka auttaisivat jotain muuta suurempia päivällisiä/juhlia suunnittelevia ruokahankinnoissa..

KASVIKSET:
- 2,293kg jäävuorisalaattia (6 kerää)
- 1 munakoiso
- 1 kesäkurpitsa
- 8 minttupuskaa
- 3 rosmariinipuskaa
- 4 vesimelonia, yht. n. 12kg
- 3kg porkkanoita (6x500g)
- 1 pkt chilipaprikoita, jossa n. 4-5 chiliä
- 1,6kg herkkusieniä
- 8 kurkkua, yht. n. 3kg
- n. 4kg yleisperunoita
- 1kg punasipulia
- 2,4 kg sipulia
- 1,7kg avokadoja

LIHA
- n. 3kg porsaan sisäfilettä, maustamaton

MAITOTUOTTEET
- 3kpl valkosipulivoi
- 3l vaniljajäätelö
- 3kpl salaattijuustokuutioita, 500g tötsiä?

MUUTA
- 50m alumiinifoliota

Näillä ostoksilla hinnaksi tuli 136,69€. Tällä kauppareissulla en kuitenkaan saanut kaikkea mitä halusin, osan ihan vain unohdin pois kauppalistalta, osaa taas ei löytynyt hyllyistä. Alunperin suunnitelmissa oli myös ostaa purjoa ja paprikaa, paprikat olivat kuitenkin niin surkealaatuisia, että jätin ne suosiolla pois. Eivät ne olisi budjettiin muutenkaan mahtuneet, samasta syystä jätin myös purjot pois, onhan ruuassa jo kuitenkin sipulia..

Huomiselle jäi kuitenkin vielä ostettavaa:
- iso paketti teetä
- pieni paketti hyla-jäätelöä, unohdin kokonaan varata sille yhdelle hyla-ihmiselle jäätelön!
- Chili-lime -mausteseos jälkkäriin
- Kokkaajille keittiöön karkkia naposteltavaksi

Päivällisille ilmoittautuikin viime tingassa vielä yksi ihminen lisää, joten kokonaisbudjetti nousi 145 euroon. Joten huomisenkin ostokset mahtuvat ihan hyvin vielä budjettiin, jee :) Osakunnan kaapista löytyy siis jo ennestään kahvimaidot, kahvit, sitruunamehut, oliiviöljyt ym. Raportoin huomenna juhlien jälkeen sitten lisää siitä, kuinka ohjeet toimivat, kokkailu onnistui ja kuinka kaikki raaka-aineet riittivät. Toivottavasti juhliin tulee myös kuvaaja kameransa kanssa, jotta saisin nyhdittyä vähän kuviakin ruuista (oma kamerani siis tosiaan on rikki). Siispä pysykääpä taajuudella!

Samalla osakunnalla käydessäni tuli osakunnan kuraattorin kanssa suunniteltua toukokuun alussa olevan kuraattorinvaihtokaronkan menua. Kyseisistä kekkereistä tulee ensimmäiset isommat päivälliset, joita olen järjestämässä, jännittää vähän jo nyt! Päivällisille tulee vain kutsuvieraita ja heitä arvioidaan tulevan noin 70. Tarkoituksena olisi myös tarjota jotain todella hienoa ruokaa, alustavasti ruokaan on budjetoitu n. 10€/hlö! Haluaisin tarjota vieraille suomalaista lampaanlihaa, joka on ostettu eräältä tilalta suoraan, ja myös kuraattori innostui kovasti ajatuksesta. Nyt vain toivon, että tuolta tilalta järjestyy lampaanlihaa sen verran että suunnitelmani onnistuvat. Pidetään peukkuja :)

Kotimatkalla käväisin Kampin Anttilasta nappaamassa ruotsinkielisen Burdan mukaani ja TADAA! Sieltä löytyi täydellinen kaava pikkumustalleni! Tai, voiko sanoa täydelliseksi, jos mallin pienin koko on kokoa 44? Itse kun olen vaatimattomasti 36, niin kyseinen kaava vaatii "hiukan" kursimista. Jos jollakin kyseinen lehti on, niin puhun siitä sinisestä Plus-mallin mekosta nro 132. Yksinkertaisesti ihana!

EDIT: Löysin netistä samalla mekon kaavalla tehdyn pidemmän mekon kuvan, kas tässä.

Mekko josta puhuin ja jonka aion toteuttaa, on siis tätä huomattavasti lyhyempi, n. polvipituinen. Yläosan malli on kuitenkin aivan sama. Tämä on varmaan yksi niitä harvoja kertoja kun toivon olevani isompi :D Toisaalta vähän mietityttää, kuinka tuon mallinen kaula-aukko toimiinee meikäläisen pikkuisilla ujotisukoilla :>

Nyt vielä iltapalaa ja sänkyyn huomista jännittelemään!

Varhainen aamukoi, töttöröö!

Joku voisi kirota itseään, kun muutaman tunnin yöpyörimisen jälkeen viimeinenkin unimaan haituva karkaa nenästä jonnekkin pellolle, ja joku armoton virvaliekki tulee hyppimään tilipitappitaata pään sisälle ennen kuin koko aurinko on edes jaksanut haukotella itsensä taivaalle. Eipä sitten klo 02:57 jälkeen nukuttu, kun minulla on tällainen kiva stressipää, josta unet haihtuu taivaan tuuliin heti kun päällä on vähääkään enemmän mietittävää ja suunniteltavaa.

Siinä sitten istuttiin sängyllä peitto korvissa ja selailtiin kaikki omistamani ompelulehdet läpi. Joku nimittäin oli saanut yöllä unissaan miettiessään päähänsä, että tarvitsee juuri nyt sen täydellisen pikkumustan, joka onnettomasti kaapistani vielä uupuu. Ainiin, ja sen pitäisi jo 1,5 viikon päästä olla kovasti päällä pidettävää mallia. Tämä kun pääsee/joutuu johonkin yliopiston kekkerijuhliin airueeksi, kaikenlaisiin nakkeihin sitä joutuukin kun ajautui jotenkin hassusti osakunnan emännän virkaan. Luulin tässä virassa joutuvani vain kokkaamaan, mutta kuinkas kävikään!

Lehdet loppui aikanaan, ilman mitään järkevää mallilöydöstä, jonka jälkeen tein sen klassisimman kömmähdyksen ja täräytin ahterini tuolille tietokoneen eteen. Hyvästi loputkin yöunet! Tulipa kahlattua läpi puolet internetin blogi-taustakuvavalikoimasta, noin niinkun ajankuluksi. Kun nirsolle mikään ei kelvannut, eikä varsinkaan sellaisenaan, niin ei auttanut muu kuin itse ruveta tuhertelemaan muokkauksia valmiisiin taustakuvapohjiin. Hommaahan siinä oli, helpolla tavallahan asioita ei ikinä voi tehdä, mutta ainakin sain sitä mitä halusin. On niin hienoa olla ihminen, jolla on jalostunut maku..

Tässä sitä sitten kummastellaan ihan höperönä (vähäisillä yöunillahan ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa?), että mitäs nyt sitten tehtäis. Ehkäpä tässä ajankulukseni postailen muutamaisia kuvia neuleista, jotka on vielä kovasti kesken, kun kiinnostus on katkolla..



Lanka: Novita Anni, sininen
Ohje: Novita 2/2009, malli 17



Lanka: Hjertegarn Play It, keltainen

Tämä puolestaan on jotain ihan omaani. Olen ihan huisin ihastunut tähän kaikkeen keltaiseen pehmeyteen ja pörröiseen karvaisuuteen. En ole "ikinä" omistanut mitään keltaista vaatetta, enkä ole koskaan tuntenut suurempaa vetoa kyseistä väriä kohtaan. Kuitenkin kun näin tämän lankakerän Helsingin kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa Lankamaailma Nordian myyntikopilla, sydämeni alkoi kummasti jojotella ja halusin vain ottaa tuon suoloisen luomuksen syleilyyni. Tää on mun kevätmohairkissanpentu! Samoilla messuilla oli erään toisen lankakaupan myyntiosastolla esillä mohairista neulottu villatakki ja simsalabim! täydellinen pari oli löytynyt. Hataran muistin perusteella sitten kotona apinoitiin tätä keltaista unelmaa vähän samaan suuntaan. Tämä takkini on jo miltei valmis, vyötä vain vailla, mutta pidettäköön tarkemmat yksityiskohdat vielä toistaiseksi salassa ;>

(Sitäpaitsi kamerani on muutenkin rikki, joten niitä uusia kuvia ei muutenkaan olisi ihan heti saanut)

Ehkäpä tässä vaiheessa voisi pikkuhiljaa harkita mahan ruokintaa ja kiskoa viimein yövaatteet pois niskasta. Saas nähdä, tuleeko hairahduttua Eurokankaaseen jotain mustaa kangasta hipelöimään.