Ilokseni voin todeta, että saan minä joskus jotain valmiiksikin.
Joskus vuosi sitten hurmaannuin ja huumaannuin hetkeksi aivan täysin virkatuista matoista. Ja pitihän sellainen sitten tietenkin päästä aloittamaan. Kovin tohkeissani raahasin kaksi säkillistä matonkudetta Menitan outlet-myymälästä ja aloin koukkuamaan. Syystä tai toisesta matontekele jäi kuitenkin pyörimään kaapinpohjalle keskeneräisenä melkein vuodeksi. Liekö muut kiireet jyränneet yli vaiko venyikö peukalon lepuutustauko hieman aiottua pidemmäksi... Minulla on hieman "paha" tapa tehdä käsityöasioita sen mukaan, kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan. Kaipaan vaihtelua ja toisinaan joku toisenlainen työ kiinnostaa enemmän kuin jokin muu. Siinäpä syy nurkissani lojuviin useisiin keskeneräisiin töihin..
Nyt kevään tullen alkoi virkkaaminen tuntua kuitenkin taas tuntua kivalta ajatukselta ja eipä siinä mennytkään kuin muutama hassu päivä, kun mattoseni sain valmiiksi. Tässäpä todistusaineistoa, olkaatten hyvät:
Maton halkaisija on n. 80cm ja käytin 9mm (muovista) virkkuukoukkua.
En osaa tarkalleen sanoa tähän mattoon kulunutta matonkudemäärää, puntarillahan se helposti selviäisi, jos vain moinen kapistus nurkista löytyisi.. Matto pitäisi vielä päätellä. Se voikin olla hieman haastavampi tehtävä. Ihan heti en ainakaan itse keksi, kuinka noinkin paksun kuteen saisi siististi pääteltyä. Olisikohan kenelläkään mitään hyviä ideoita?
Tämä matto saa kunnian päästä ikiomaan vessaani, sitten kun joskus pääsen muuttamaan ihan omaan kotiini, pois tästä opiskelijasoluasunnosta. Yksiössä asuminen tuntuu päivä päivältä autuaammalta asialta.. Varsinkin silloin, kun viikosta toiseen saa katsella kämppisten lepsua asennetta siivousvuorojen noudattamiseen...
Joulu tuli ja meni. Joulumieltä ei tullut - eikä mennyt. Koko häslinki tuntui ensimmäistä kertaa ikinä vain niin käsittämättömän turhalta. Aivan kuin tavallinen viikonloppu, lukuunottamatta sitä, että omistamani tavaramäärä kasvoi taas ja ruokaa on syöty enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kyllä voinut syödä ihan vaikka hernekeittoakin...
Hienoissa ja kimaltelevissa ja täydellisissä unelmissani suunnitelmissani oli kutoa kaikille perheenjäsenilleni ja eräälle ystävälleni jotakin, lapasia, sukkia, huiveja, pipoja ja muita sen sellaisia. Edellisessä postauksessa esittelemäni mohairhuivi (ja tentit) söivät kuitenkin kaiken aikani, ja havahduin viikkoa ennen jouluaattoa, että minulla ei ole toivoakaan saada lahjaideoitani valmiiksi ennen h-hetkeä. Lapaset sentään sain hanskattomalle ystävälleni, esittelen ne ohjeineen joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan vain saan jollakin valokuvauskoneella otettua kuvan niistä. Äidilleni ehdin paniikissa kutomaan pompulapannunalusen.
Tyydyin lopulta hätäkompromissiratkaisuun ja annoin perheenjäsenilleni (myös äidille) "lahjakortit", joissa lupaan tulevan vuoden aikana kutoa heille jotakin pientä, mitä nyt sitten tarvitsevatkaan. Mallin ja langan he saavat päättää itse. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ainakin antamani lahja on sitten takuulla sopiva ja saan lisäaikaa lahjojen tekoon. Yhdet lapaset ja villasukat minulta onkin jo tilattu, pääsenevät projektilistallani kärkipäähän.
Luojan kiitos veljen tyttöystävä palaa maisemiin vasta vuoden vaihtuessa, joten hänelle pikataiteilin virkaten aaton jälkeen villasaippuan. Enpä oikeasti todellakaan tiedä, toimiiko moinen hökötys tosielämässä, mutta kun tuota huopasta kerran oli ja netissä olen harrastanut törmäilyä vastaavanlaisiin toteutuksiin, niin ajattelin laittaa tyttörukan koekaniiniksi. Mitä, minäkö muka ilkeä?
Lanka: Novita Huopanen
Menekki: muutama hassu metri
Ohje: omasta päästä vapaasti soveltaen
Tulipa tässä näin tapaninpäivän kunniaksi muotoiltua blogin ulkoasuakin uusiksi. Tapanintanssit - pyh, sanon minä. Naama kiinni läppärin ruudussa istuttiin tämäkin ilta. Ja taas nukkumaanmenokin venyi näin myöhäksi, koskahan oikein opin?
Minä olen kuluneena syksynä ja jo alkaneena talvena hurahtanut ajatuksen tasolla liikuntaan. Siis sillä tavalla, tiedättekö, että liikunta olisi hyvä juttu ja siitä saisi virkistyneen ja piristyneen mielenkin. Tykkään siitä mielikuvasta, jossa kiidän kevein gasellinaskelin pitin lenkkipolkuja. Suunnitelmat ovat siis vain liikkumista vaille valmiit. Joululahjaksi sain uuden sykemittarin, jonka toivon siivittävän liikuntaharrastukseni uusiin sfääreihin. Alennusmyynneistä jos vielä sukset löytäisi, niin voisi reippailla nietoksissakin.
Viime yönä oli ihan samanlainen fiilis, kuin maratonreitin loppusuoralla. Tai ainakin kuvittelen niin, maratoniahan en ikinä ole edes juossut. Enkä juossut nytkään, vaan kudoin. Projektina on lokakuun puolesta välistä saakka ollut ohuenohuesta mohair-langasta kudottu virolaisten Haapsalun huivien innoittama ja inspiroima hartiahuivi, jonka siis sain viimein viime yönä klo 5 valmiiksi. Pingottaa ja päätellä vielä toki pitäisi, mutta.. mitäs mokomista pikkujutuista. Onhan tässä uuteenvuoteen vielä monta päivää. Ystäväni menee uudenvuoden aattona naimisiin ja tähän rakkaudenjuhlaan tarvitsin jotakin pehmoista lämmikettä harteilleni.
Mallina siis Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu Sall - kirjasta huivimalli nimeltä Greta Garbo. Pingottamattomana huivissa on mittaa 178cm ja leveyttä n. 80cm. Lankaa kului keittiövaa'an mukaan 150g, eli 1,32 kilometriä. Lankana turkoosi Menita Soft Dream. Puikot 3,5mm.
Malli ei ollut vaikea eikä monimutkainen, ainoastaan melko työläs (tosin ei varmastikaan työläin ko. kirjan malleista). Ihastuin mallissa sen yksinkertaiseen selkeyteen ja kauneuteen. Ja mikäpä sopisikaan paremmin häihin, kuin pehmoinen sydänhuivi. Jotain sinistä, juu nou..
Huivin kruunaisi vielä reunukset, mutta en tiedä onko tämän maratonin jälkeen enää energiaa kutoa semmoisia. Ehkä jos vielä muutaman suklaakonvehdin ottaisi..
Noniin! Olen koko illan värkkäillyt tämän jutun parissa ja nyt voin iloksenne ilmoittaa, että olen saanut aikaan jonkinsortin ohjeen tekemääni työtuolin päälliseen. Työtuolistani olen jo muutamaankin kertaan ehtinyt täällä mainitsemaan, mutta nyt seuraa tarkempaa raporttia kuvien, läpätyksen sekä ohjeen kera.
Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä kävelin sisään Eurokankaaseen ihan vain sellaiselle huvikäynnille katselemaan, että mitä on tarjolla. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, kun kuljin ohi jämäpalalaarin ja silmiini osui eräs puuvillainen kukkakuvioinen verhokankaan palanen. Aikaisemmin minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että tarvitsisin jotakin sellaista kuin tuolinpäällinen, mutta saman tien kun näin tuon kankaan, tiesin että sellainen siitä tulee ja että en voisi elää enää päivääkään ilman sellaista. Hassua, kuinka jotkin kankaat vain puhuttelevat.
Pienen päänraavinnan jälkeen harrastin googlea jälleen ja löysin tällaisen kuvan:
Ja siitä se idea sitten lähti. Ja minun näkemyksestäni tuli sitten tällainen:
Pyydän, olkaa ystävällisiä ja keskittäkää vain kaikki huomionne sen tuolin katselemiseen, sotkuinen huone taustalla on sivuseikka..
Ohjeen tämän päällisen tekoon löydät ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Kaikki ohjeessa oleva materiaali on täysin minun omaani, ethän varasta niitä minulta, kiitos! Otan mielelläni palautetta vastaan ohjeesta ja sen selkokielisyydestä, etenkin jos sieltä löytyy jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä. Ilmoitattehan minulle myös, jos linkin toiminnassa on jotakin häikkää. Linkki tähän ohjeeseen löytyy myös oikealla olevasta sivupalkista.
Pihalla ei aurinko paista vieläkään, mutta omassa mielialassani se alkaa pikkuhiljaa varovasti pilkahdella. Enimmäkseen siksi, että se keltainen neule on nyt viimein valmis! Ja tämä on ihana ja karvainen ja niin KELTAINEN! Tämä väri saa jo itsessään minut hyvälle tuulelle, vaikka en yleensä niin keltaisesta välitäkään.
Kokonaisuudessaan tähän kului 5 kerää, eli 250g, Hjertegarn Play it-lankaa + muutama gramma kuudennelta kerältä saumojen ompeluun. Lisätään vielä muutama metri ohutta keltaista satiininauhaa strategisiin paikkoihin, niin tämä neule on ihan viimeistä piirtoaan myöden valmis. Tämähän on kulkenut työnimellä Amélie jo oikeastaan alustaan alkaen. Loppumetreillä päätin kuitenkin muuttaa nimeä hiukan enemmän suomalaiseksi, joten tämä neuleeni on nyt virallisesti ristitty Amaliaksi.
En tiedä kuinka monta ihmistä olen jo tappanut tylsyyteen näillä ainaisilla Amalia-jauhannoillani. Nyt en kuitenkaan jaksa välittää siitä. Enkä oikeastaan siitäkään, vaikka koko loppumaailma tyrmäisi neuleeni karmeimmaksi tekeleeksi, mitä maanpäällä on kuunaan pidetty päällä. Itkekööt toiset vaikka verta, minä tykkään Amaliasta silti.
Itselleni tällä neuleella on hirvittävän suuri psykologinen merkitys. Amaliasta on tullut minun lohtuneuleeni. Neule, joka lämmittää ja tuntuu pehmoiselta ja näyttää aivan auringonpaisteelta, vaikka taivaalta kaadettaisiin saavilla paskaa niskaan. Tämä on neule, joka on tavallaan auttanut minua tämän uupumukseni prosessoinnissa. On ollut todella lohdullista tarttua puikkoihin ja huomata, että vaikka mitään muuta ei enää jaksaisi, vaikka yhtään kouluasiaa ei saisi valmiiksi, tai edes aloitettua, minusta on silti vielä kutomaan. Ja saamaan asioita valmiiksi. Olen iloinnut joka ikisestä silmukasta, jonka olen tähän neuleeseen jaksanut kutoa. Olen kiitollinen niistä joka ainoasta. Kuten esikuvansa Amélie Poulain, tämä neule on auttanut minua riemuitsemaan ihan kaikista pienimmistäkin asioista, näistä kaikista silmukoista. Kun puen tämän neuleen viimeinkin valmiina päälleni, kaikki se ilo, jota tätä kutoessani olen tuntenut, on kuin varastoitunut tähän vaatteeseen ja toivon sen kantavan minua tulevinakin vaikeina päivinä.
Tiedän puhuvani pöhköjä, kun kerron neuleesta kuin toisesta ihmisestä. Mutta ehkä Amalia onkin ihminen, ehkä se on heijastuma jostain mielikuvaihmisestä, joka minä itse haluaisin olla. Ehkä kun puen Amalian päälleni, saan itseeni edes pienen ripauksen tuota ihmistä.
(Kuvia Amaliasta tulossa myöhemmin, toivottavasti tällä viikolla)
Toinen syy iloon on toki pienempi kuin ensimmäinen, mutta tärkeä silti. Nimittäin viikolla 16, eli 19.-24.4., ainejärjestöni tekee excun eli tutustumisretken Venäjälle sekä Viroon. Viikon alkupäivät seikkailemme Venäjällä erilaisilla maatiloilla sekä suomalaisfirmoissa, joilla on Venäjällä toimipisteitä. Loppuviikosta käväisemme Virossa, Tartossa, jossa on luvassa ainakin erilaisia tilakäyntejä. Eräs tuttavani on Tartossa vaihto-opiskelijana tällä hetkellä ja kysäisin häneltä vaivihkaa vinkkiä paikoista, joissa kannattaisi käydä, mikäli vapaa-aikaa meille suodaan. No, eihän minua ne museot niin paljoa kiinnosta, vaan ne käsityö/lanka/kangaskaupat.. ;)
Käsityöliikkeitä Tartossa on kuulemma paljon, mutta ne ovat ilmeisesti sijoittuneet aika tavalla ympäri kaupunkia. Keskusta on kuulemma onneksi pieni, joten mahdollisimman monessa liikkeessä käyminen saattaa sittenkin olla mahdollista. Ria-dulla on kuulemma ainakin yksi kangaskauppa, mutta tuttavani ei muistanut sen nimeä. Kaubamajassa on lankakauppa. Raatihuoneentorin reunoilla on matkamuistomyymälöitä, joissa on käsitöitä. Rüütli-kadulla on kuulemma myös jotakin, mutta ne ovat ilmeisesti vähän piilossa sisäpihoilla tai poikkikaduilla. Tuttavani lupasi vielä selvitellä hiukan tarkempia koordinaatteja ennen matkaani. Mutta jo näillä tiedoilla melkein hihkun innosta. Ulkomailla käsityöjuttujen metsästys on melkein vielä jännittävämpää kuin Suomessa!
Onko lukijoilla hyviä Viron käsityöliikevinkkejä? Ja kaikkien muidenkin maiden?
EDIT: En tiennytkään, että Leevi And The Leavingsilla on Amalia-niminen biisi. Löysin sen äsken YouTubesta ja en voi muuta kuin nauraa, biisi sopii täydellisesti minulle ja tälle neuletakille :D Tuossa videossa olevan naisen (VAI ONKO SE MIES?) takki jopa muistuttaa vähän minun Amaliaani.
