Vessahaaveilua

Ilokseni voin todeta, että saan minä joskus jotain valmiiksikin.

Joskus vuosi sitten hurmaannuin ja huumaannuin hetkeksi aivan täysin virkatuista matoista. Ja pitihän sellainen sitten tietenkin päästä aloittamaan. Kovin tohkeissani raahasin kaksi säkillistä matonkudetta Menitan outlet-myymälästä ja aloin koukkuamaan. Syystä tai toisesta matontekele jäi kuitenkin pyörimään kaapinpohjalle keskeneräisenä melkein vuodeksi. Liekö muut kiireet jyränneet yli vaiko venyikö peukalon lepuutustauko hieman aiottua pidemmäksi... Minulla on hieman "paha" tapa tehdä käsityöasioita sen mukaan, kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan. Kaipaan vaihtelua ja toisinaan joku toisenlainen työ kiinnostaa enemmän kuin jokin muu. Siinäpä syy nurkissani lojuviin useisiin keskeneräisiin töihin..

Nyt kevään tullen alkoi virkkaaminen tuntua kuitenkin taas tuntua kivalta ajatukselta ja eipä siinä mennytkään kuin muutama hassu päivä, kun mattoseni sain valmiiksi. Tässäpä todistusaineistoa, olkaatten hyvät:

Maton halkaisija on n. 80cm ja käytin 9mm (muovista) virkkuukoukkua.

En osaa tarkalleen sanoa tähän mattoon kulunutta matonkudemäärää, puntarillahan se helposti selviäisi, jos vain moinen kapistus nurkista löytyisi.. Matto pitäisi vielä päätellä. Se voikin olla hieman haastavampi tehtävä. Ihan heti en ainakaan itse keksi, kuinka noinkin paksun kuteen saisi siististi pääteltyä. Olisikohan kenelläkään mitään hyviä ideoita?

Tämä matto saa kunnian päästä ikiomaan vessaani, sitten kun joskus pääsen muuttamaan ihan omaan kotiini, pois tästä opiskelijasoluasunnosta. Yksiössä asuminen tuntuu päivä päivältä autuaammalta asialta.. Varsinkin silloin, kun viikosta toiseen saa katsella kämppisten lepsua asennetta siivousvuorojen noudattamiseen...

Jälkitonttuilua

Joulu tuli ja meni. Joulumieltä ei tullut - eikä mennyt. Koko häslinki tuntui ensimmäistä kertaa ikinä vain niin käsittämättömän turhalta. Aivan kuin tavallinen viikonloppu, lukuunottamatta sitä, että omistamani tavaramäärä kasvoi taas ja ruokaa on syöty enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kyllä voinut syödä ihan vaikka hernekeittoakin...

Hienoissa ja kimaltelevissa ja täydellisissä unelmissani suunnitelmissani oli kutoa kaikille perheenjäsenilleni ja eräälle ystävälleni jotakin, lapasia, sukkia, huiveja, pipoja ja muita sen sellaisia. Edellisessä postauksessa esittelemäni mohairhuivi (ja tentit) söivät kuitenkin kaiken aikani, ja havahduin viikkoa ennen jouluaattoa, että minulla ei ole toivoakaan saada lahjaideoitani valmiiksi ennen h-hetkeä. Lapaset sentään sain hanskattomalle ystävälleni, esittelen ne ohjeineen joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan vain saan jollakin valokuvauskoneella otettua kuvan niistä. Äidilleni ehdin paniikissa kutomaan pompulapannunalusen.

Lanka: Novita Huopanen, turkoosi

Menekki: 100g

Ohje: Drops Design

Tyydyin lopulta hätäkompromissiratkaisuun ja annoin perheenjäsenilleni (myös äidille) "lahjakortit", joissa lupaan tulevan vuoden aikana kutoa heille jotakin pientä, mitä nyt sitten tarvitsevatkaan. Mallin ja langan he saavat päättää itse. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ainakin antamani lahja on sitten takuulla sopiva ja saan lisäaikaa lahjojen tekoon. Yhdet lapaset ja villasukat minulta onkin jo tilattu, pääsenevät projektilistallani kärkipäähän.

Luojan kiitos veljen tyttöystävä palaa maisemiin vasta vuoden vaihtuessa, joten hänelle pikataiteilin virkaten aaton jälkeen villasaippuan. Enpä oikeasti todellakaan tiedä, toimiiko moinen hökötys tosielämässä, mutta kun tuota huopasta kerran oli ja netissä olen harrastanut törmäilyä vastaavanlaisiin toteutuksiin, niin ajattelin laittaa tyttörukan koekaniiniksi. Mitä, minäkö muka ilkeä?

Lanka: Novita Huopanen

Menekki: muutama hassu metri

Ohje: omasta päästä vapaasti soveltaen

Tulipa tässä näin tapaninpäivän kunniaksi muotoiltua blogin ulkoasuakin uusiksi. Tapanintanssit - pyh, sanon minä. Naama kiinni läppärin ruudussa istuttiin tämäkin ilta. Ja taas nukkumaanmenokin venyi näin myöhäksi, koskahan oikein opin?

Pääsiäinen lantakuorrutteen alla

Päivää!

Pääsiäisen lomitushommat ovat nyt takana päin ja minulla on varsinaista lomaa vielä tämä yksi päivä. Aikaisemmin hiukan pelkäsin, kuinka jaksan uupumukseltani hoitaa eläimet ja ennen kaikkea sitä, kuinka jalkani kestää sen. Minä ja 17-vuotias pikkuveljeni siis hoidimme pääsiäisen ajan kototilamme karjaa, 15 lypsylehmää ja 12 hiehoa ja vasikkaa. Minä hoidin lypsyn ja autoin ruokinnassa ja pikkuveljeni hoiti sitten väki- ja karkearehut lemmujen eteen, loi sonnat ja turvetti eläinten aluset. Kotonavettamme ei siis ole mikään kaikkein modernein tuotantorakennus, lypsyt hoidetaan tottakai koneella ja osa lannanpoistosta on koneellistettu, mutta kaikki muu hoidetaan käsipelein, yksi rankimmista käsipelein tehtävistä hommista on ruokinta. Säilörehehun kärrääminen kottikärryllä 27 eläimen eteen ei ole ihan kaikista kevyintä hommaa.. Joten kuntoiltua tuli, nyt onkin sitten kaikki lihakset kipeinä.

Vastuu oli aika huima, kyseessä on kuitenkin  isäni koko elinkeino. Kaikki sujui kuitenkin onneksi hyvin, kaikki eläimet säilyivät terveinä, kukaan ei karannut, mitään ei särkynyt ja oma jalkanikaan ei mennyt ainakaan pahemmaksi. Itselleni tämä navettalomitus oli lähinnä terapiaa. Ehkä kaupunkilaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka joku voi nauttia siitä, kun pääsee navettaan hikoilemaan ja kierimään paskassa, saamaan naamalleen hännänhuiskaisuja ja väistelemään sorkkia ja sarvia. Minulle tuo kaikki on kuin toinen koti. Paikka, jossa voi täysin nollata ajatuksensa, lakata miettimästä niitä kaikkia tekemättömiä ryhmätöitä. Paikka, jossa ei edes voi ajatella mitään muuta, kuin sitä, mitä on juuri nyt tekemässä. Paikka, jossa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin elää vain nykyhetkessä ja kuunnella eläimiä.

Opintopsykologini kanssa keskustelimme viimeksi siitä, mistä minä saan arkielämässäni lisää energiaa ja virtaa. En osannut heti silloin vastata kysymykseen, en ollut ikinä aikaisemmin edes miettinyt asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että saan lisää voimaa onnistumisen kokemuksista. Tänä viikonloppuna koin todella onnistuneeni. Minä jaksoin! Minusta on tähän hommaan! :) Olen aika ylpeä itsestäni.

Sitten päivän toisiin uutisotsikoihin. Muistatteko, kun ennen pääsiäistä suunnittelin kaivelevani äitini virkkauslehtien arkistoista jotakin sopivia pitsiliinojen malleja, joita voisin soveltaa virkattuihin mattoihin? No, arkeologisia kaivauksia tuli todellakin tehtyä, ja tässä ovat ehdokkaat finaaliin:

(Kaikissa pitsiliinoissa on punaisella ympyröity se alue, jota suunnittelin mattoihini)

Ehdokas nro 1.

Diana virkkausmaailma nro. 5, malli 14

pal. vko 2009-45

Ehdokas nro 2.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 9

pal. vko 2007-11

Ehdokas nro 3.

(hups, tämä olikin väärinpäin..)

 Lea virkkausideoita nro. 3, malli 78

pal. vko 2008-50

Ehdokas nro 4.

Diana virkkausmaailma nro. 6, malli 1

pal. vko 2010-01

Ehdokas nro 5.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 14

pal. vko 2010-09

Vahvimmat suosikit itselleni näistä ovat numerot 2 ja 4. Tällä hetkellä voisin toteuttaa niistä vaikka molemmatkin. Ja toisaalta, mikä estää? Voihan tehdä molempiin Ikean mattoihin erilaiset päälliset, mallit muistuttavat kuitenkin sen verran toisiaan, että ne sopivat varmasti hyvin yhteen.

En muuten käsitä Diana virkkausmaailma-lehden numerointia. Lehtien kannessa siis ilmoitetaan ainoastaan lehden numero, ei edes lehden ilmestymisvuotta. En voi ymmärtää, kuinka toimitus kuvittelee ihmisten löytävän oikean lehden jonkin viittauksen perusteella, jossei lehtiä pysty edes kunnolla erottelemaan toisistaan. Ehdokkaat nro 2 ja 5 eivät siis ole samasta lehdestä, vaikka ne ovat molemmat lehden numerosta 1. Ilmeisesti ne ovat ilmestyneet eri vuosina, mutta koska lehdissä ei tosiaan ilmoiteta vuosinumeroita missään, on niitä täysin mahdoton eritellä. Pööh, eihän asia tosin minun ongelmani ole, mutta harmittaisi kyllä, jos pitäisi jotakin tiettyä mallia etsiä, eikä tietäisi edes minkä vuoden lehdestä puhutaan. Ainoa, josta itse keksin lehdet erottaa, on lehtien viivakoodissa oleva pal. vko, lieneekö palautusviikko, joka kertoo lehden myyjälle koska lehti pitää ottaa pois myynnistä? Sen kummemmin asiasta tietämättä ilmoitin kuitenkin pal. vko:t kuvien alla, mikäli joku tuntee tarvetta etsiä käsiinsä jotakin malleista..

Seuraava kuva ei liity mitenkään mattoihin, mutta virkkauksiin kyllä. Lehtiä selaillessani löysin nimittäin myös käsittämättömän kauniita reunapitsien malleja, joita luulen/kuvittelen vielä hyödyntäväni jossakin..

Lea virkkausideoita nro. 2, mallit 35 ja 36

pal. vko 2009-24

Entä jos sänkyyni tuleviin reunusröyhelöihin ei kirjoisikaan mitään, vaan sen sijaan virkkaisi tällaiset kauniit pitsit? Ideat jalostuvat..

Ps. pahoitteluni kuvanlaadusta, kämänen skanneri, nuhraantuneet lehdet ja paint (kotikoneella oleva ainoa kuvankäsittelyohjelma!) ei ole kovin kaunis yhdistelmä..

Lisäkeksintöjä

Oi, oi. Mihinkähän tämä netin maailmassa seikkailu minut vielä heittää. Löysin nimittäin taas yhden uuden sisustusprojektin, jonka voisin toteuttaa. Kämpässäni on kaksi rumaa Ikean pyöreää Ringum-mattoa, joita periaatteessa inhoan paljon.

 toinen on vihreä..

Kuva: Ikea

Ne keräävät itseensä kaiken mahdollisen muun pölyn, hiukset, karvat, langat ja muut höytyvät, mitä täällä kämpässä milloinkin seikkailee ja sitten ne levittävät omia mattokarvojaan näiden tilalle ympäri kämppää. Aaaaargh. Siivouspäivinä tapahtuu aina pieniä hajoamisia noiden kahden yksilön kanssa. En voi kuitenkaan kuvitella kämppääni ilmankaan noita kahta hirvitystä (tai ainakin tilalle tarvittaisiin jotain muuta).

..ja toinen on oranssi

Kuva: Ikea

Koin tänään melkoisen ahaa-elämyksen löytäessäni tänään Blogilistalta Minä itte!-nimisestä blogista virkattujen mattojen kuvia. Ratkaisu ongelmiini on keksitty ja jonotuslistalla on yksi projekti lisää! Aion nimittäin virkata jossain vaiheessa noiden kahden rumiluksen päälle maton. Vai mitä sanoisitte tällaisesta ihastuksesta hirviöiden peitteeksi?

Kuva: Ladies & Gentlemen

Netin ihmemaasta löytyi myös muunlaisia virkattuja mattoja, kuten tämä:

Kuva: The Blue Dragonfly

Myös kotimainen Virkkuukoukussa-firma näyttää valmistavan virkattuja mattoja.Omaa silmääni viehättää kuitenkin yhä eniten ensimmäisessä kuvassa ollut ihastuttava kukkamatto. Omista matoistani haluaisin kuitenkin sen verran reikäiset (hienommin ilmaistuna ehkä pitsimäiset), että niiden alla oleva Ikea-mattokin näkyisi ja toisi hiukan väriä lattialle. 

Eipä sitten muuta kuin pääsiäisenä kotonakotona äidin virkkauslehtikokoelmaa selailemaan ja etsimään sopivaa pitsiliinan mallia, jonka voisi pyöräyttää vähän isompaan kokoluokkaan. Ehkä samalla kotireissulla pääsen käymään Kauhavalla Kauhavan kangas-aitan myymälässäkin, samoilla seuduilla kuitenkin liikutaan :)

Oi,oi. Nyt tekisi mieli jotakin hyvää. Taidampa pyöräyttää köyhän opiskelijan herkkujälkkärin ja harrastaa sen jälkeen jotakin sivistävää perehtymällä Suomen valkuaiskasviomavaraisuuteen. Ja minuakin kiinnostaa aihe näin paljon..

Köyhän opiskelijan herkkujälkkäri koostuu seuraavista asioista:

(tästä tulee siis yksi annos)

- Uuninkestävä pikkukuppi

- Yksi digestive-keksi

- Nokare voita

- Pakkasesta mitä tahansa marjoja tai hedelmiä

- Mitä tahansa makeaa, itse olen käyttänyt tavallista sokeria, muscovado-sokeria tai appelsiinisiirappia. Oman maun mukaan siis :)

- Päälle jäätelöä, tällä kertaa ajattelin kokeilla vaniljakastiketta

Lämmitä uuni n. 200 asteeseen. Murskaa digestive-keksi kupin pohjalle ja laita murujen päälle nokare voita, laita uuniin siksi aikaa että voi sulaa. Sekoita voi tasaisesti murumössön joukkoon. Laita kuppi täyteen jäisiä marjoja/hedelmiä ja laita uuniin niin kauaksi aikaa, että marjoista/hedelmistä on tullut hillomaista massaa. Itse en ole ikinä sen kummemmin uunissaoloaikaa katsellut, se riippuu niin paljon siitä, mitä marjoja/hedelmiä annokseen laittaa ja mikä on niiden kokoluokka. Aina välillä olen nostanut kipon pois uunista ja vähän lusikalla muusannut marjoja/hedelmiä pienemmiksi. Haluan niiden siis olevan mahdollisimman hillomaisia. Tämän voi tietysti jättää tekemättä, jossei ole yhtä nirso kuin minä.. Kun marjat/hedelmät on omasta mielestä sopivankypsiä, pehmeitä ja hillomaisia, kippo pois uunista, ripotellaan marjojen/hedelmien päälle jotakin sokeripitoista ja laitetaan jäätelöä päälle. Sitten voikin siirtyä parhaaseen osioon, eli SYÖMISEEN.

Itse en ole koskaan sekoittanut sokeriasiaa marjojen/hedelmien joukkoon. Koko jälkkärin idea omasta mielestäni on juuri sen kerroksellisuus. Pohjalla rapeaa keksiä, keskellä kuumia ja kirpeitä marjoja/hedelmiä, joiden päällä makeaa sokeriasiaa ja päällä jääkylmää jäätelöä. NAM!

Herkullista illan jatkoa!