Röyhelöhörhöilyä

Oikein säikähdin tänään, kun huomasin suunnittelevani röyhelöitä! En ole varsinaisesti ikinä ollut mikään erityisen suuri röyhelöiden ja muiden hörhellyksien ystävä, semmoiset selkeät linjat ovat aina miellyttäneet minua. Joten enpä olisi voinut olla enää yhtään yllättyneempi, kun löysin itseni ajattelemasta, että itse asiassa röyhelöt voisivatkin sopia vaikka mihin! Alennusmyynneistä löysin Hemtexiltä tummansiniset pussilakanasetit, joissa oli - mitäs muutakaan - RÖYHELÖITÄ! Gina Tricotista mukaan tarttui puuterin värinen pitkä tavistrikoopaita, joka on sellaisenaan melko tylsä, mutta RÖYHELÖTHÄN voisivat sitä sopivasti piristää ja antaa vähän naisellista vivahdetta. Kävinkin Eurokankaasta tonkimassa tismalleen samansävyisen satiinipalan, joka varmaan jossain vaiheessa päätyy paitaa säväyttämään. Pitäisi vain ensin saada toimiva ompelukone, omani kun kosahti rikki jo viime keväänä.

Syyllinen tähän kaikkeen röyhelöhullutukseen on eräs blogi, jonka löysin sattumalta etsiessäni ihan jotain muuta.  Tea Rose Home on täynnä toinen toistaan ihanampia röyhelötuunauksia, katsokaapa vaikka tätä ihanuutta:

Kuva: Tea Rose Home

Blogissa on myös useita tutoriaaleja suloisten röyhelöunelmien toteuttamiseen, käykääpä vaikka katsomassa. Oih. Voih.

Hörhöilypuuskassani törmäsin myös toiseen ihanaansuloiseensöpöön tutoriaaliin, joka - ylläripylläri - pitää sisällään myös röyhelöitä. Ja arvatkaas, tuijottelin sitä henki salpautuneena hetkisen ja tajusin että juuri tuollainen minulta vielä puuttuukin. Nimittäin röyhelöhuivi! ...love Maegan -blogista löytyy tällainen hattaraprinsessaunelma: 

Kuva: ...love Maegan

Voiko kauniimpaa olla? Minäkin. Haluan. Tuollaisen!

Röyhelöt ja tutoriaalit eivät suinkaan loppuneet vielä tähän.. Kellohameeni ohje on kerännyt runsaasti vierailijoita blogiini, joten senpä vuoksi haluan jakaa vielä yhden tutoriaalin, joka on varsin hyödyllinen moisia liehuvia hameita pidettäessä. Nimittäin alushame! (röyhelöinen tietysti) Sugardale on blogissaan antanut hirmuisen perusteellisen ohjeistuksen alushameen tekoon ja voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä ohjetta kaikille alushameongelmissa kieriskeleville. Tein myös oman alushameeni kyseisellä ohjeella ja lopputuloksia voitte nähdä alla olevissa kuvissa.

Alushameeni on Eurokankaan palalaarista löytynyttä organzaa ja kuten näkyy, siinä on kolme yksinkertaista röyhelökerrosta. Oma alushameeni ei siis ole kovinkaan *puff*, mutta omaan makuuni kohottaa kellohametta juuri sopivasti, jottei se vain roiku päällä ihonmyötäisesti.

Kellohameessani oleva trikoo ei kuitenkaan ole kovin painavaa kangasta, joten raskaampia kankaita käytettäessä voi olla tarpeen käyttää myös tuhdimpaa alushametta (ja jämäkämpää alushamekangasta), mikäli haluaa kohottavan vaikutelman säilyvän.

(Se siitä heviuskottavuudesta!)

Jälkitonttuilua

Joulu tuli ja meni. Joulumieltä ei tullut - eikä mennyt. Koko häslinki tuntui ensimmäistä kertaa ikinä vain niin käsittämättömän turhalta. Aivan kuin tavallinen viikonloppu, lukuunottamatta sitä, että omistamani tavaramäärä kasvoi taas ja ruokaa on syöty enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kyllä voinut syödä ihan vaikka hernekeittoakin...

Hienoissa ja kimaltelevissa ja täydellisissä unelmissani suunnitelmissani oli kutoa kaikille perheenjäsenilleni ja eräälle ystävälleni jotakin, lapasia, sukkia, huiveja, pipoja ja muita sen sellaisia. Edellisessä postauksessa esittelemäni mohairhuivi (ja tentit) söivät kuitenkin kaiken aikani, ja havahduin viikkoa ennen jouluaattoa, että minulla ei ole toivoakaan saada lahjaideoitani valmiiksi ennen h-hetkeä. Lapaset sentään sain hanskattomalle ystävälleni, esittelen ne ohjeineen joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan vain saan jollakin valokuvauskoneella otettua kuvan niistä. Äidilleni ehdin paniikissa kutomaan pompulapannunalusen.

Lanka: Novita Huopanen, turkoosi

Menekki: 100g

Ohje: Drops Design

Tyydyin lopulta hätäkompromissiratkaisuun ja annoin perheenjäsenilleni (myös äidille) "lahjakortit", joissa lupaan tulevan vuoden aikana kutoa heille jotakin pientä, mitä nyt sitten tarvitsevatkaan. Mallin ja langan he saavat päättää itse. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ainakin antamani lahja on sitten takuulla sopiva ja saan lisäaikaa lahjojen tekoon. Yhdet lapaset ja villasukat minulta onkin jo tilattu, pääsenevät projektilistallani kärkipäähän.

Luojan kiitos veljen tyttöystävä palaa maisemiin vasta vuoden vaihtuessa, joten hänelle pikataiteilin virkaten aaton jälkeen villasaippuan. Enpä oikeasti todellakaan tiedä, toimiiko moinen hökötys tosielämässä, mutta kun tuota huopasta kerran oli ja netissä olen harrastanut törmäilyä vastaavanlaisiin toteutuksiin, niin ajattelin laittaa tyttörukan koekaniiniksi. Mitä, minäkö muka ilkeä?

Lanka: Novita Huopanen

Menekki: muutama hassu metri

Ohje: omasta päästä vapaasti soveltaen

Tulipa tässä näin tapaninpäivän kunniaksi muotoiltua blogin ulkoasuakin uusiksi. Tapanintanssit - pyh, sanon minä. Naama kiinni läppärin ruudussa istuttiin tämäkin ilta. Ja taas nukkumaanmenokin venyi näin myöhäksi, koskahan oikein opin?

Aherruksia

Minä olen kuluneena syksynä ja jo alkaneena talvena hurahtanut ajatuksen tasolla liikuntaan. Siis sillä tavalla, tiedättekö, että liikunta olisi hyvä juttu ja siitä saisi virkistyneen ja piristyneen mielenkin. Tykkään siitä mielikuvasta, jossa kiidän kevein gasellinaskelin pitin lenkkipolkuja. Suunnitelmat ovat siis vain liikkumista vaille valmiit. Joululahjaksi sain uuden sykemittarin, jonka toivon siivittävän liikuntaharrastukseni uusiin sfääreihin. Alennusmyynneistä jos vielä sukset löytäisi, niin voisi reippailla nietoksissakin.

Viime yönä oli ihan samanlainen fiilis, kuin maratonreitin loppusuoralla. Tai ainakin kuvittelen niin, maratoniahan en ikinä ole edes juossut. Enkä juossut nytkään, vaan kudoin. Projektina on lokakuun puolesta välistä saakka ollut ohuenohuesta mohair-langasta kudottu virolaisten Haapsalun huivien innoittama ja inspiroima hartiahuivi, jonka siis sain viimein viime yönä klo 5 valmiiksi. Pingottaa ja päätellä vielä toki pitäisi, mutta.. mitäs mokomista pikkujutuista. Onhan tässä uuteenvuoteen vielä monta päivää. Ystäväni menee uudenvuoden aattona naimisiin ja tähän rakkaudenjuhlaan tarvitsin jotakin pehmoista lämmikettä harteilleni.

Mallina siis Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu Sall - kirjasta huivimalli nimeltä Greta Garbo. Pingottamattomana huivissa on mittaa 178cm ja leveyttä n. 80cm. Lankaa kului keittiövaa'an mukaan 150g, eli 1,32 kilometriä. Lankana turkoosi Menita Soft Dream. Puikot 3,5mm.
 

Malli ei ollut vaikea eikä monimutkainen, ainoastaan melko työläs (tosin ei varmastikaan työläin ko. kirjan malleista). Ihastuin mallissa sen yksinkertaiseen selkeyteen ja kauneuteen. Ja mikäpä sopisikaan paremmin häihin, kuin pehmoinen sydänhuivi. Jotain sinistä, juu nou..

Huivin kruunaisi vielä reunukset, mutta en tiedä onko tämän maratonin jälkeen enää energiaa kutoa semmoisia. Ehkä jos vielä muutaman suklaakonvehdin ottaisi..