Onnahduksia ja lainattuja ideoita

Kävi kuulkaas nyt niin, että meikäläisen vasemmalla kintulla ei kävellä enää koko loppupäivänä, toivottavasti huomenna jo pystyy vähän laskemaan painoa jalalle. Kaikki oli suunnilleen siedettävää siihen asti, kunnes päivän päätteeksi kipusin lähijunaan matkustaakseni kämpille laiskottelemaan. Sillä samalla hetkellä kun laskin takalistoni kovalle penkille, alkoi pahaaenteilevä tykytys nilkassa. Kengän pois otto laukaisi lopunkin kivun ja tässähän sitä taas nilkutetaan. Jalassa ei ulkoisesti tälläkään kertaa näy yhtään mitään, on tämä kummallista.

Yliopiston vuosipäivät oli jotenkin hassu tapahtuma. Siis sellainen pönötysjuhla, jossa jokainen yritti viritellä naamalleen mahdollisimman intellektuellin ilmeen ja hymyillä koko ajan sillä tavalla kuin asia kiinnostaisi, mutta oikeasti miettii vain että kuka ihme tuo tyyppi olikaan ja miksi minun pitäisi viihtyä hänen seurassaan.

Ainiin, jos joudut joskus seisomaan kipeällä jalalla korkokengissä ovella virallisen näköisenä, kannattaa ainakin varmistaa se, että veressä on tarpeeksi sokeria. Meinasi ruveta vähän huojuttamaan..

Sivuhuomautuksena, mekko kesti hyvin tapahtuman. Mekon äärirajoja extrememmässä urheilussa (=vähemmän pappaisissa juhlissa??) täytynee testata joskus myöhemmin..

Mutta päätimpä repiä kaiken hyödyn noistakin kekkereistä irti, ja nyysin mukaan 2 kappaletta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2009-2010 -vihkosta. No tietenkin siksi, että asia kiinnostaa niin hirveästi! Höpöhöpö, ajattelin asiaa vähän kauaskantoisemmin. Vihkoset oli katsokaas sellaisia 70-sivuisia, noin A4-kokoisia laadukkaalle paperille painettuja läpysköjä, joissa oli välistä ihan kivojakin kuvia (nyt en puhu niistä pönötysnaamoista). Olen hetken aikaa tässä kaipaillut itselleni sellaista albumia/lehtiötä/kansiota, johon voisin koota erilaisia inspiraatiokuvia ja muita vastaantulleita juttuja. Lähinnä viittaan sänky-postauksessa puhumaani unelmatalon suunnitteluun. Alunperin törmäsin jossakin blogissa (muistini on hyvä mutta lyhyt) ideaan kerätä yksien kansien väliin kaikki ihanat sisustusideat ja sitten kun unelma omasta talosta joskus toteutuu, on jo valmiiksi ideat valmiina ja hiottuina. Röyhkeästi ajattelin varastaa tämän ajatuksen.

Ja nyt minulla on 140 sivua täytettävänä ainoastaan unelmillani, ihanaa! Minun tuntien noiden sivujen pinnoille tulee kyllä paljon muutakin kuin ainoastaan talon sisäisiä juttuja.. Haluaisin pihalle kylpyammeen, koivukujan, paljon huumaavasti tuoksuvia kukkia, ISON yrttitarhan, kukkivia puita ja tervatusta puusta rakennetun lampolan. Niin, siis haaveilen lammastilan perustamisesta. Sen kokoisesta, että voisin olla osa-aikaisena töissä tilan ulkopuolella, eli tuotot tulisi 50/50 tilalta ja sen ulkopuolelta. Olen minä ne lammasrodutkin suunnitellut jo etukäteen.. :D Ainakin mäyränvärisiä suomenlampaita.. Katsokaa nyt kuinka i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n värinen pikkukaritsa:

Kuva: mäyränväriset suomenlampaat.net

Iih! Nyt on tyttö taas ihan täpinöisään. Ei muuta kuin nettiä selailemaan ja ihania haavekuvia etsimään. Nyt on unelmille tilaa :)

Viimesilauksia

Tummansininen kotelomekkoni on nyt viimeisiäkin saumauksia ja viimeistelyitä myöden valmis. JES! Kokonaisuuteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka mekon kanssa niitä kömmähdyksiä sattuikin. Muutamaan kertaan tuli jotkin kappaleet ommeltua yhteen ihan hölmössä järjestyksessä, mikä taas aiheutti ongelmia seuraavien saumojen ompelussa. Olisihan tuosta voinut tehdä ihonmyötäisemmänkin, mutta empä jaksanut enää ruveta tappelemaan saumojen kanssa. Muokkailee sitten myöhemmin jos vielä siltä tuntuu. Ja onpahan ainakin hengittämis- ja tukevoitumisvaraa ;)

Tulinkin jo aikaisemmin maininneeksi, että inhoan koko sydämeni pohjasta vuoritusta ja vetoketjun ompelua. Laitan sormet ristiin, että tulevaisuudessakin minulla on yhtä hyvää tuuria näiden molempien kanssa, sillä molemmat inhokkini onnistuivat melkein ensimmäisellä kerralla, enkä vetoketjua joutunut kertaakaan edes purkamaan. Käsittämätöntä riemua!

Ja nyt vähän kuva-arvoituksia: mitä näet kuvassa?

Se on rikkinäisen kamerani näkemys kotelomekostani! Sattuneesta syystä en siis ole hirmuisesti (omia) kuva-asioita tänne blogiin kyennyt vielä tunkemaan..

Olen viikon kuluttua matkaamassa kotiinkotiin lomittamaan isääni, joten taidampa tehdä temput ja raahata mukaani kotikameralle hiukan kuvattavaa. Nimittäin valmiita projekteja on kertynyt sen verran, että haluan jakaa ne teidän kanssanne. Ja onhan se mukavampi kuvia katsella kun tylsää sopotusta jostain saumoista :D Mukaan taitavat tulla ainakin tuo tummansininen kotelomekko, valkoinen organze-alushame ja ehkäpä myös Amélie-neuletakki, mikäli saan sen valmiiksi siihen mennessä..

Mutta nyt täytyykin jo ruveta valmistautumaan. Yliopiston vuosipäiväjuhlat nimittäin alkavat tässä muutaman tunnin kuluttua iltapäivällä, enkä takuulla ole tervetullut sinne näissä rytkyisissä kolitsihousuissani ja tukka takussa. Laitetaan siis tukka ja kammataan naama.

Toivon vaan, että jalkani kestäisi sen muutaman tunnin verran korkokengillä kävelyä. Vasemman jalkani jalkapöytä on nimittäin ulkosyrjältään ollut jo viikon mystisesti kipeä. Minulla ei ole käryäkään siitä, miksi ja miten se on kipeytynyt, mitään turvotusta, mustelmia ja haavoja jalassa ei näy. Ilman kenkiä kävely sujuu lähes normaalisti, toki kivuliaasti, mutta kenkien kanssa kävely on yhtä helvettiä. Ontuen siis edetään.. En halua edes kuvitella minkälaista tuskaa korkkareilla tepsuttelu tulee sitten olemaan.. En takuulla pääsisi catwalkille sillä kävelytyylillä! :D Täytyy varmaankin nöyrtyä tänään ja valita kengät mukavuuden eikä ulkonäön perusteella, joten ihanat mustat avokärkiset avokkaani vaihtuvat ala-asteen kuusijuhla -tyyppisiin kömpelöihin remmareihin. Yyh..

Aurinkoista päivänjatkoa!