-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Oi Amalian riemua

Pihalla ei aurinko paista vieläkään, mutta omassa mielialassani se alkaa pikkuhiljaa varovasti pilkahdella. Enimmäkseen siksi, että se keltainen neule on nyt viimein valmis! Ja tämä on ihana ja karvainen ja niin KELTAINEN! Tämä väri saa jo itsessään minut hyvälle tuulelle, vaikka en yleensä niin keltaisesta välitäkään.

Kokonaisuudessaan tähän kului 5 kerää, eli 250g, Hjertegarn Play it-lankaa + muutama gramma kuudennelta kerältä saumojen ompeluun. Lisätään vielä muutama metri ohutta keltaista satiininauhaa strategisiin paikkoihin, niin tämä neule on ihan viimeistä piirtoaan myöden valmis. Tämähän on kulkenut työnimellä Amélie jo oikeastaan alustaan alkaen. Loppumetreillä päätin kuitenkin muuttaa nimeä hiukan enemmän suomalaiseksi, joten tämä neuleeni on nyt virallisesti ristitty Amaliaksi.

En tiedä kuinka monta ihmistä olen jo tappanut tylsyyteen näillä ainaisilla Amalia-jauhannoillani. Nyt en kuitenkaan jaksa välittää siitä. Enkä oikeastaan siitäkään, vaikka koko loppumaailma tyrmäisi neuleeni karmeimmaksi tekeleeksi, mitä maanpäällä on kuunaan pidetty päällä. Itkekööt toiset vaikka verta, minä tykkään Amaliasta silti.


Itselleni tällä neuleella on hirvittävän suuri psykologinen merkitys. Amaliasta on tullut minun lohtuneuleeni. Neule, joka lämmittää ja tuntuu pehmoiselta ja näyttää aivan auringonpaisteelta, vaikka taivaalta kaadettaisiin saavilla paskaa niskaan. Tämä on neule, joka on tavallaan auttanut minua tämän uupumukseni prosessoinnissa. On ollut todella lohdullista tarttua puikkoihin ja huomata, että vaikka mitään muuta ei enää jaksaisi, vaikka yhtään kouluasiaa ei saisi valmiiksi, tai edes aloitettua, minusta on silti vielä kutomaan. Ja saamaan asioita valmiiksi. Olen iloinnut joka ikisestä silmukasta, jonka olen tähän neuleeseen jaksanut kutoa. Olen kiitollinen niistä joka ainoasta. Kuten esikuvansa Amélie Poulain, tämä neule on auttanut minua riemuitsemaan ihan kaikista pienimmistäkin asioista, näistä kaikista silmukoista. Kun puen tämän neuleen viimeinkin valmiina päälleni, kaikki se ilo, jota tätä kutoessani olen tuntenut, on kuin varastoitunut tähän vaatteeseen ja toivon sen kantavan minua tulevinakin vaikeina päivinä.

Tiedän puhuvani pöhköjä, kun kerron neuleesta kuin toisesta ihmisestä. Mutta ehkä Amalia onkin ihminen, ehkä se on heijastuma jostain mielikuvaihmisestä, joka minä itse haluaisin olla. Ehkä kun puen Amalian päälleni, saan itseeni edes pienen ripauksen tuota ihmistä.

(Kuvia Amaliasta tulossa myöhemmin, toivottavasti tällä viikolla)

Toinen syy iloon on toki pienempi kuin ensimmäinen, mutta tärkeä silti. Nimittäin viikolla 16, eli 19.-24.4., ainejärjestöni tekee excun eli tutustumisretken Venäjälle sekä Viroon. Viikon alkupäivät seikkailemme Venäjällä erilaisilla maatiloilla sekä suomalaisfirmoissa, joilla on Venäjällä toimipisteitä. Loppuviikosta käväisemme Virossa, Tartossa, jossa on luvassa ainakin erilaisia tilakäyntejä. Eräs tuttavani on Tartossa vaihto-opiskelijana tällä hetkellä ja kysäisin häneltä vaivihkaa vinkkiä paikoista, joissa kannattaisi käydä, mikäli vapaa-aikaa meille suodaan. No, eihän minua ne museot niin paljoa kiinnosta, vaan ne käsityö/lanka/kangaskaupat.. ;)

Käsityöliikkeitä Tartossa on kuulemma paljon, mutta ne ovat ilmeisesti sijoittuneet aika tavalla ympäri kaupunkia. Keskusta on kuulemma onneksi pieni, joten mahdollisimman monessa liikkeessä käyminen saattaa sittenkin olla mahdollista. Ria-dulla on kuulemma ainakin yksi kangaskauppa, mutta tuttavani ei muistanut sen nimeä. Kaubamajassa on lankakauppa. Raatihuoneentorin reunoilla on matkamuistomyymälöitä, joissa on käsitöitä. Rüütli-kadulla on kuulemma myös jotakin, mutta ne ovat ilmeisesti vähän piilossa sisäpihoilla tai poikkikaduilla. Tuttavani lupasi vielä selvitellä hiukan tarkempia koordinaatteja ennen matkaani. Mutta jo näillä tiedoilla melkein hihkun innosta. Ulkomailla käsityöjuttujen metsästys on melkein vielä jännittävämpää kuin Suomessa!

Onko lukijoilla hyviä Viron käsityöliikevinkkejä? Ja kaikkien muidenkin maiden?
Ja käykääpä muuten kurkkaamassa tuttavani blogi: Aamiainen Põrgussa ja muita elämyksiä Eestissä

EDIT: En tiennytkään, että Leevi And The Leavingsilla on Amalia-niminen biisi. Löysin sen äsken YouTubesta ja en voi muuta kuin nauraa, biisi sopii täydellisesti minulle ja tälle neuletakille :D Tuossa videossa olevan naisen (VAI ONKO SE MIES?) takki jopa muistuttaa vähän minun Amaliaani.
Kuunnelkaapa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti