Tämä oli varmaan yksiä niistä päivistä, jolloin toivoisi, ettei tietäisi mitä haluaa. Kävi nimittäin niin, että palasin reissultani ihan tyhjin käsin, vaikka jokaisessa liikkeessä kävin hipelöimässä vähä sitä sun tätä. Mutta kun ei, mikään juttu ei inspiroinut, innostanut eikä sytyttänyt. Vastaan ei tullut mitään, mikä olisi huutanut päin naamaa SINÄ HALUAT MINUT! Onko sitten parempi lähteä ostosmatkoille ilman sen tarkempia suunnitelmia ja ostaa kassit täyteen vähän kaikkea ihan-kivaa vaiko nirsoilla ja kerrasta toiseen turhautua, kun kaupoista ei löydy mitään sellaista, mitä etsii?
Selma Palmulla ei muuten käy Visa Electron, sen takia minäkin jouduin jättämään pitsiasiat ihastelun tasolle, Matan Kankaassa oli kiva valikoima kaikenlaisia kankaita, mutta juuri silloin mikään niistä ei puhutellut. Nappitalo oli pimeänä ja sujettuna, ovessa olleen lapun mukaan sairastapauksen vuoksi. Kävin sitten vieressä olleessa Villisilkissä ihastelemassa ja kopeloimassa ylellisiä ja opiskelijabudjetille sopimattoman hintaisia kankaita. Niin, ja Menitassa ei ollut matonkuteita lainkaan, niitä on kuulemma vain Espoon Soukan myymälässä, joten täytynee huomenna tehdä ristiretki sinne. En ole aikaisemmin siellä käynytkään, joten tuleepahan laajennettua taas maailmankatsomusta. Matkustelu katsokaas avartaa.
Tänään on muutenkin ollut vähän vetelä ja laiska päivä. Päätäkin vähän särkee ja jotenkin ei oikein huvita mikään. Sänkyhörhelön kirjailuja sain sentään aloitettua. Kuvio ei onneksi olekaan niin kovatöinen mitä pelkäsin. Onhan siinäkin toki hommaa, ehkä siitä selvitään. Laskeskelin, että reunaan tulisi noin 19 kukkakolmiota, ja jos jaksaisin kirjoa yhdenkin kolmion päivässä, reunus voisi olla alle kuukauden päästä valmis. Vääh.
Jäljennyspaperin sininen tahraa inhottavasti valkoisen langankin sinisävyiseksi. Joutaahan tämä työ kyllä muutenkin valmistuttuaan pesuun, jotta kankaasta lähtisivät nuo merkinnät pois. Mutta kuitenkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti