-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Henkilökohtainen 112-päivä

Muistattehan, että palohälytin täytyy testata vähintään kerran vuodessa? 11.2 taisi jo mennä, mutta eipä taida olla ensimmäinen kerta, kun olen myöhässä.. Joten tein työtä käskettyä ja kaivoin tulitikut esille. Hetkinen, näinkös se palohälyttimen testaus tapahtuukin? Kyllä vain, sillä sen testausnapin painaminen olisi ihan liian yksinkertaista, eikä sillä tavalla lopputuloksena synny yhtään mitään niin ihanaa, kuin tällä tulitikkutaktiikalla.

Joten tulitikut siis esille, ja kynttilä myös. Tämä on kerrassaan loistava tapa tuhlata kaapista ne kaikki tekokuitukankaiden loput, esimerkiksi organzat ja vuorikankaat. Kirjastossa jotakin tämän vuoden puolista Suurta Käsityölehteä selaillessani silmiini sattui ohje, jolla tehtiin tekokuitukankaista polttamalla kukkasia. Silloin en sen kummemmin ajatellut, miten minä voisin tuosta ohjeesta hyötyä ja unohdin koko jutun. Kuitenkin viime yönä nukkuessani tapahtui jotain jänniä asioita pääni sisällä ja aamulla herätessäni minulla oli valmis idea toteutettavana.

Nimittäin, minulla on tässä kämpässä sellainen 27cm x 27cm tuuletusikkuna, joka on aivan soluasuntomme parvekkeen vieressä. Jos parvekkeelta sattuu siis sopivassa kohtaa kurkkaamaan tuuletusikkunan kautta kämppääni, saattaa nähdä ihan liikaa paljastavia yksityiskohtia meikäläisen kropasta, jos satun juuri sopivasti olemaan esimerkiksi vaatteidenvaihtopuuhissa. Olen jo aikaisemmin viritellyt ikkunaan valkoisen harsokankaan peittelemään näkyvyyttä, auttoihan se vähän, mutta yksinään se on ihan onnettoman ohut ja tylsä.

Yöunissani pääni assosioima ratkaisu tähän oli seuraavanlainen: käytän hyväkseni valkoisen organzanpalasen, jota jäi kaappiini aimo palanen alushameen ompelusta. Leikkaan organzasta ikkunan kokoisen neliön ja asettelen sen jo ikkunassa ennestään olevan harsokankaan päälle. Tämän organza-harsokangashässäkän päälle taiteilen polttotekniikalla tästä valkoisesta organzasta kukkasen.

Joten eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Kyseistä lehteä, josta idean ensimmäisen kerran poimin, ei sattunut olemaan saatavilla juuri sillä hetkellä, joten ei auttanut muu kuin turvautua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Hetken googlettelun jälkeen onnistuin sihtaamaan itseni aivan napakymppiin: Hope Studios-blogista löytyi juuri sellainen kukanpoltto-ohje kuin kaipasinkin. Kukapa tietää, jos vaikka Suuren Käsityölehdenkin toimittajat olisivat poimineet idean alunperin tuolta.


Kukka oli täydellinen yksityiskohta ikkunaan! Olen jo pidemmän aikaa siis pohtinut, mitä ikkunalleni tekisin. Ensimmäinen idea oli virkata ikkunaan jonkin sortin pitsinen neliö, mutta ajatus lopulta kaatui omaan kärsimättömyyteeni ja tottumattomuuteeni virkkuukoukun kanssa. Polttokukan teko ajoi minut vain todella ikävään tilanteeseen: nyt en voi enää lopettaa kukkien tekemistä, vaan aion täyttää niillä koko huoneeni! Isomman ikkunan verhoihin tulee useampi, ja seinälläni oleviin aforismitauluihin aion viritellä myös ainakin yhden. Kukkamaniaa! Kukkamaniaa!

Löysin koneeltani yhden (!) kuvan kämpästäni, jossa kyseiset aforismitaulut näkyvät. Tähän kuvapuutteeseen tämä on suorastaan herkkumannaa. Kuvassa näette myös minut (nöräämässä, tottakai) ja nallekarhuni Plösön, elekääpä sääikähtäkö sitten.

Tuuletusikkuna, josta puhuin, on sänkyni päädyssä. Jos tarkkaan kyyläätte kuvaa, voitte itseasiassa nähdäkin kuvan vasemmassa yläreunassa vähän tuuletusikkunan kehyksiä. Niin, ja minulla ei siis ole ahterissa Supermies-tatuointia, vaan tuo on vain ihan jonkun kipeän paiseen päällä oleva laastari..

Nuista aforismitauluista tykkään hurjasti. Jostain syystä minulle tuli joskus DinersClubin jokin paksu vihkonen/kuvasto, josta nuo tekstit löysin. Ikinä en koko klubista muuten niin välittänyt, mutta noihin teksteihin rakastuin. Kirpparilta löysin kerran ison kasan eri värisiä taulunkehyksiä, ja nappasin niistä ne, jotka parhaiten kämppäni väreihin sopivat, eli tottakai valkoista, vaalean vihreää, tumman ja vaalean ruskeaa sekä sinistä. Taulut kiinnitin narulla ja nastoilla toisiinsa, samalla systeemillä koko taulurivistöt roikkuvat myös ylhäällä seinällä olevassa puulistassa. Näissä Hoasin soluissa kun ei saa lyödä nauloja/ruuveja/mitään seiniin!

Kuva on sen verran suttuinen, ettei siitä erota, mitä tauluissa lukee. Ajattelin kuitenkin olla kiltti ja tavata ne teille. Eli aloitetaan ylhäältä vasemmalta ja liikutaan vaakatasossa riveittäin oikealle:

  • Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista /J.L.
  • Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa /Ralph L. Woods
  • Kirja on klassikko, kun sitä ylistetään, mutta ei lueta / Mark Twain
  • Kaikki muut, paitsi ihmiset tietävät, että elämän perustarkoitus on nauttia siitä / Samuel Butler (tämä on oma lempparini)
  • Olla ilman jotain, mitä haluaa, on olennainen osa onnea / Bertrand Russel
  • Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen / Antoine Bret
  • Autuas se, jonka maailma on hänen talonsa sisässä /Goethe
  • Ruoka on yhteinen perustamme, universaali kokemuksemme / James Beart
  • Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto / Albert Einstein
Nyt jatkankin kukkien polttamista, käryisää päivän jatkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti