Stipendiaattipäivälliset ja kuinka kaikki loppujen lopuksi kävikään

Täällä kirjoittelee yksi väsynyt juhlija. Eilen illalla ja yöllä siis vietettiin Osakuntani 102. vuosijuhlia ja siellä minäkin pyörähtelin klo 2 asti yöllä. Juhlat olivat kerrassaan onnistuneet ja itsekin viihdyin hyvin, vaikka omalta osaltani kaikki katastrofin ainekset olivat kyllä ilmassa.. Vuosijuhlat tuovat mukavaa vaihtelua arkeen, kun edes kerran vuodessa saa pukeutua kuin prinsessa (ja myös käyttäytyä kuin sellainen.. ;) ). Kjäh, pieni sortaja minussa nauttii itsekeskeisen kakkapäämäisesti siitä, kun miehet aukovat leideille ovia, antavat tuolin alle, pitävät huolen että pöydässä leidien vesilasit ovat täynnä ja muutenkin näkevät vaivaa jotta pöydän naisseura viihtyisi.

Itsekin kävin kampaajalla ja meikkaajalla, ja lopputulokseen ei voi olla kuin täydellisen ihastunutviehättynytrakastunut. Taisin löytää samalla itselleni vakikampaamon, vihdoin!! Ensi kesänä tulee 3 vuotta Helsingissä asumista täyteen ja koko sen ajan olen kaipaillut kampaamoa, jossa olisi inhimillinen hintataso, hyvä asiakaspalvelu ja taitava kampaaja. Mahdoton yhtälökö? Siltä vaikutti aikaisemmin, mutta nyt löysin SEN! Voin todella lämmöllä suositella Hius- ja meikkistudio Flashia Töölössä. Juhlakampauksen ja -meikin tekoon meni reilu 2 tuntia, kampauksen hinnaksi tuli 55€ ja meikki 45€. Lopputulokseen nähden nuo hinnat ovat mielestäni kaiken väärti. Ihanan Kati-kampaajan kanssa tuli naurettua kuin olisimme aina tunteneet, lämmin kiitos hänelle! :)

Mutta asiaan eli siihen mistä piti puhuakin, siis viime perjantaisista stipendiaattipäivällisistä. Menu muotoutui lopulta seuraavanlaiseksi:

Alkuruoka
Vihreää tulivuorisalaattia eli minttua kurkun ja fetan kera

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

Kuten jo edellisessä postauksessa ehdin kujerrellakin, kaikkia raaka-aineita riitti eikä pulaa tullut mistään. Noin 3kg porsaan sisäfilettä oli juuri tarpeeksi, mitään ei jäänyt yli, mutta kaikille oli silti tarpeeksi syötävää. Reilu 100g (luutonta) lihaa on siis varmasti ihan tarpeeksi suuri määrä jokaiselle henkilölle. Sen sijaan kaikkia kasviksia oli aivan liikaa! Salaattia, kurkkua, sipulia, herkkusieniä, perunaa, porkkanaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa... jäi vielä vaikka kuinka paljon. Puolustuksena on toki sanottava, että alunperin tarkoituksenani oli tehdä nyyteistä paljon isompia. Folion koko leveyssuunnassa tuli kuitenkin rajoittamaan nyyttien kokoa, eikä niihin saatu mahtumaan niin paljon aineksia kuin olisin halunnut.

Hiukan silti hävettää tuollainen raaka-aineiden tuhlailu, kun budjettikin kuitenkin ylittyi noin 10 eurolla.. Ylimääräiset salaattiainekset käytettiin eilen vuosijuhlien jatkoilla yöpalana ja jos vielä jotakin jäi ylitse, niin loput tulee varmasti tänään käytettyä Osakunnan sillisaamiaisella/lounaalla/päivällisellä/illallisella. Ylimääräiset pilkotut sipulit, porkkanat, perunat, kurpitsat ja munakoisot pistettiin pussiin ja jääkaappiin, ne voin sitten käyttää jossain Osakunnan kokouksen ruuan materiaalina. Laitan kokonaan oman postauksensa raaka-aineiden lopullisesta määrästä ja siitä, kuinka paljon kaikkea lopulta meni.

Tässä reseptit ohjeisiin ja kommentit niihin:

Alkuruoka
Minttuista vihreää salaattia kurkun ja fetan kera

jäävuorisalaattia
kurkkua
tuoretta minttua
avokadoa
fetaa
punasipulia

Salaatti pestään ja revitään pieniksi palasiksi, asetellaan tasaisesti koko lautaselle. Kurkut pestään ja pilkotaan neljään yhtäsuureen osaan. Leikataan juustohöylällä pituussuuntaan ohuita siivuja. Asetellaan salaatin päälle niin että muodostelma muistuttaa ikään kuin tulivuorta. Punasipulit kuoritaan, leikataan ohuita siivuja ja asetellaan renkaita 4-5 kpl "tulivuoren rinteille" kukan muotoon. Feta valutetaan ja asetellaan sopiva määrä kuutioita punasipulikukkien sisäpuolelle kehäksi. Avokadot kuoritaan, pilkotaan ja voidellaan sitruunamehulla tummumisen estämiseksi. Avokadokuutiot laitetaan fetakehän sisäpuolelle "tulivuoren huipuksi". Minttupuskista nypitään lehdet irti ja lehtiä laitetaan kourallinen jokaisen salaattiannoksen huipulle "vihreäksi laavaksi".

Salaatin ohjeen koostin useammasta minttusalaattireseptistä, joita löysin netistä. Sen tarkemmin en osaa eritellä, mistä kaikkialta otin tähän vaikutteita. Salaattiin olen itse erittäin tyytyväinen, niinkin outo makuyhdistelmä kuin feta-minttu-avokado oli yllättävän harmoninen ja suolaiset, kirpakat ja neutraalit maut tasapainottivat toisiaan hyvin. Salaattiin olisi valutettu päälle vielä hiukan oliiviöljyä ja ripoteltu mustapippuria, mikäli emäntä olisi muistanut asian ennen kuin salaatit olivat jo pöydässä.. Salaatin tarjolleasetteluun meni toki aikaa, rakensin salaatit yksinäni ja taisin kuluttaa 29 salaattiannoksen rakentamiseen aikaa puoli tuntia. Lopputulos oli kuintenkin kaiken vaivan arvoista ja ulkoasua kehuttiin myös ruokailijoiden puolelta kauniiksi, mikä tietysti lämmitti emännän mieltä erityisesti :)

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

perunaa
porkkanaa
sipulia
herkkusieniä
rosmariinia
valkosipulivoita
porsaan sisäfilettä/munakoisoa ja kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
foliota
leivinpaperia

Porsaan sisäfile laitetaan pakastimeen muutamaksi tunniksi, kohmeinen liha on helpompi leikata raakana viipaleiksi tällaisilla neitovoimilla. Sisäfile leikataan n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi. Juurekset pestään, kuoritaan ja kuutioidaan pieniksi palasiksi. Sipuli kuoritaan ja kuutioidaan, herkkusienet kuutioidaan. Munakoiso ja kesäkurpitsa pestään, halkaistaan ja leikataan viipaleiksi. Foliosta revitään sopivan kokoisia palasia, meillä taisi olla n. 50cm x 25 cm. Leivinpaperista revitään n. 20-25cm levyisiä palasia, jotka halkaistaan kahtia. Leivinpaperipala asetetaan foliopalan päälle suunnilleen keskelle. Leivinpaperi tuo nyytin pohjaan hiukan kestävyyttä ja tukea. Peruna-, porkkana-, sipuli- ja herkkusienikuutiot asetellaan leivinpaperin päälle. Kasviskeon päälle ripotellaan suolaa, jonka jälkeen asetellaan sisäfile/munakoiso-kurpitsa viipaleet keon päälle. Sisäfileen päälle ripotellaan suolaa ja mustapippuria. Nyytin päälle laitetaan reilu nokare valkosipulivoita ja muutama rosmariinin oksa. Suljetaan nyytit ja paistetaan uunissa 200 asteessa 45 minuuttia tai kunnes kasvikset ja liha ovat sopivan kypsiä.

Myös tähän reseptiin otin mallia useammasta nyyttireseptistä. Pääasiallisena ohjenuorana taisi kuitenkin toimia Kotimaiset kasvikset Ry:n kala-kasvisnyyttien ohje. Nyytit olivat yllättävän kovatöisiä ja sen vuoksi pääruuan tarjoilukin venyi niin, että se tarjoiltiin 45 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Tämä ei onneksi haitannut pöytäjuhlijoita, vaan he näyttivät viihtyvän pöydässä loistavasti leikkien ja laulaen (kuulostaa enemmän 6-vuotiaiden kerholta kuin keski-iältään n. 23-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pöytäjuhlilta, eikös? :D). Lopputulokseen olin kuitenkin itse hyvin tyytyväinen, suolaa (ja pippuria) olisi saanut varmasti olla enemmänkin ja senpä vuoksi laitoimmekin suolakipot kiertämään pöydissä, jotta halukkaat voisivat säädellä itse omaa suolapitoisuuttaan. Lihasta oli tullut folionyytin höyryissä aivan käsittämättömän mureaa, sen sai halki pelkästään tökkäämällä sen keskustaan yhden cocktailtikun ja vetämällä reunoja kohti! Valkosipulivoi ja rosmariinin oksa kruunasivat koko komeuden, nyytteihin olisi voinut laittaa vielä rohkeamminkin valkosipulivoita, se maustoi lihan ihanaksi. Jälkiviisaus kunniaan, mutta ehkäpä kasvisten päälle (siis lihan alle) olisi voinut laittaa vielä nokareen hunajaakin. Valkosipulivoi ja rosmariini tosiaan maustoivat lähinnä lihan ja kasvikset saivat makua ainoastaan lihasta valuneista nesteistä. Ensi kerralla sitten :)

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

(tästä tuli ehkä 5-6 litraa keittoa)
n. 12kg vesimelonia
4dl vettä
4,5dl sokeria
3x vaniljatanko 3g
4 limeä
maun mukaan chilijauhetta (itse taisin laittaa 4-5tl)
2,5dl tequilaa
2l vaniljajäätelöä
n.1-1,5dl sitruunamehua
paprikajauhetta

Meloneista koverretaan hedelmäliha pois (tyyli vapaa), poistetaan siemenet ja laitetaan tarpeeksi isoon astiaan. Soseutetaan tehosekoittimella. Vesi ja sokeri mitataan kattilaan, vaniljatanko leikataan pitkittäin halki ja siemenet raaputetaan irti veitsen terällä vetämällä. Siemenet ja tanko lisätään kattilaan ja seosta keitellään hetken aikaa niin että vaniljasta irtoaa makua ja sokeri liukenee. Itse keittelin ehkä 15 minuuttia, olisi voinut keitellä vieläkin kauemmin, että vanilja olisi maistunut enemmän.. Seoksesta otetaan vaniljatanko pois ja liemi kaadetaan vesimelonisoseen joukkoon. Halkaise limet ja purista niistä mehu ulos, ei haittaa vaikka hedelmälihaakin tulisi runsaasti joukkoon. Lisää limemehu keittoon ja mausta sopivasti chilillä. Sekoita ja maista. Itse lisäsin vielä 1-1,5dl sitruunamehua, kun keitto tuntui kaipaavan vielä vähän happamuutta. Ennen tequilan lisäämistä kahdelle alkoholittomalle otettiin keittoa syrjään yhteensä n. 5dl. Loppukeittoon lisätään tequila ja sekoitetaan. Tarjoillaan keittolautasilta (niihin mahtuu enemmän keittoa kuin jälkiruokamaljoihin!), keittoa meni ehkä 2dl/lautanen. Määrää on vaikea arvioida, koska sitä ei mitenkään erityisemmin mittailtu. Keiton keskelle laitettiin vielä jonkinsortin keko vaniljajäätelöä, ehkä n. 0,5-0,75dl/lautanen. Vaniljajäätelökeon reunoille ripotellaan paprikajauhetta sopivasti. Ohje on mukailtu Santamarian melonikeiton ohjeesta.

Jälkiruuan tarjoilu venyi melkein puoli tuntia sen vuoksi, että pöytäjuhlijoilla oli jotakin ohjelmaa menossa niin, että emme aikaisemmin päässeet keräämään pääruoka-astioita pois ja tarjoilemaan jälkiruokaa. Tarjoiltaessa jäätelö oli jo täysin sulanut. Tarjoilu itsessään oli jo melkoinen akrobatiasuoritus, täpötäysien lautasten kanssa sai kävellä kuin nuoralla peläten joka askeleella koska keittoa roiskahtaa joko itsen ja ruokailijoiden päälle. Onneksi vahinkoja ei sattunut! *puun koputus* Paprikajauhe oli ihan täysin oma keksintöni. Mielestäni keitto kaipasi vielä säväyksen jotain, joten kävin penkoen läpi kaikki osakunnan ruokakaapit ja myös jääkaapin etsien sitä yhtä puuttuvaa ainesosaa. Ensimmäisenä mielessä kävi jokin makea chilikastike, mitään sellaista ei kuitenkaan kaapista löytynyt, joten se idea täytyi hylätä. Kaikki nomparellitkin olivat niin kaamean värisiä, että toivotin niille hyvää päivänjatkoa kaapinperukoilla. Chilijauhettakin keitossa jo oli, ja se olisi voinut paljaaltaan olla ihan liian tujakkaa. Mutta sitten, kas, käteeni osuikin paprikajauhepussukka ja kaikki valonheittimet syttyivät päässäni *BLINK!* tämä se on! Sitten ei muuta kuin pienellä koe-erällä kokeilemaan melonin, vaniljajäätelön ja paprikajauheen kaunista triplaliittoa. Sain apuemänniltä kohtalaisen kummastuneita katseita, kun paprikajauhepussin kanssa jälkkäreiden luo astelin :D Syystäkin epäileväisinä he kuitenkin suostuivat maistamaan kummallista yhdistelmää ja kun se sai heidän siunauksensa, niin eipä sitten muuta kuin paprikoittamaan keittoa ja jäätelöitä! Jälkkäristä en saanut pöytäjuhlijoilta mitään palautetta, mutta kyllä se itselleni hyvin maittoi. Olisi ollut kiva kuulla ruokailijoilta jotain kommenttia paprika-jäätelöyhdistelmästä. Toisaalta, pitää kai ottaa positiivisena asiana se, ettei kukaan tullut ainakaan haukkumaankaan..