Aarrekirjontaa

Korjataanpa samantien muutaman päivän blogihiljaisuus ja postataan toiseen kertaan tälle päivää.

Viime syksynä satuin käymään eräänä sunnuntaipäivänä Vallilan makasiineilla Valtterissa, jota itse pidän yhtenä parhaimmista kirpputoreista mitä tiedän. Tyhjin käsin ei tarvinnut tuonakaan päivänä lähteä. Löysin äidilleni syntymäpäivälahjan, josta olin itsekin aivan tohkeissani.

Kirja on vuodelta 1924 ja siinä on n. 40 sivua täynnä toinen toistaan kauniimpia kirjontamalleja. Mallit ovat kaikki "reikäisiä", en tiedä miksi sellaista kirjontatyyppiä kutsutaan, koska kirjontamaailma on minulle täysin uutta. Haluan kuitenkin ehdottomasti toteuttaa jonkin kyseisen kirjan malleista, ihan jo sen vuoksi, että mielestäni se on paras tapa osoittaa arvostusta vanhoille käsityöperinteille. Tämänkin kirjan kirjoittaja on halunnut nämä mallit tehtäviksi, ei unohdettaviksi hyllyille ja laatikoihin. Kirjan mukana tuli kaksi kaksipuolista arkkia kirjontakuvioita, yksi silitysarkki, jossa oli myöskin muutamia kuvioita, sekä palanen sinistä jäljennyspaperia. Arkeista näkee, että yksi malli on ainakin jäljennetty arkeilta, muut ovat täysin koskemattomia.

En ymmärrä saksaa oikeastaan lainkaan, bitte, danke, und ja ich muodostavat oikeastaan kaiken saksan sanavarastoni. Ymmärrän kuitenkin kuvat, jotka ovat mielestäni kirjassa harvinaisen havainnollistavat, niistä saisivat jotkin nykyajan käsityökirjatkin ottaa mallia..

En tiedä kirjan oikeaa arvoa, itse ostin sen 20 eurolla naiselta, joka oli saanut tämän ja useita muita vastaavanlaisia käsityökirjoja joltakin vanhalta mummolta. Jälkeen päin harmittaa, etten ostanut mukaani muita kirjoja kuin tämän. Käteistä riitti kuitenkin vain tähän, joka vaikutti minusta silloin kaikkein parhaalta aarteelta. Ja sitä se on yhä, oli rahallinen arvo sitten mitä hyvänsä.

Ehkäpä tänään kokeilen jotakin kirjan kirjontamalleista, äitini avustamana.

Pääsiäinen lantakuorrutteen alla

Päivää!

Pääsiäisen lomitushommat ovat nyt takana päin ja minulla on varsinaista lomaa vielä tämä yksi päivä. Aikaisemmin hiukan pelkäsin, kuinka jaksan uupumukseltani hoitaa eläimet ja ennen kaikkea sitä, kuinka jalkani kestää sen. Minä ja 17-vuotias pikkuveljeni siis hoidimme pääsiäisen ajan kototilamme karjaa, 15 lypsylehmää ja 12 hiehoa ja vasikkaa. Minä hoidin lypsyn ja autoin ruokinnassa ja pikkuveljeni hoiti sitten väki- ja karkearehut lemmujen eteen, loi sonnat ja turvetti eläinten aluset. Kotonavettamme ei siis ole mikään kaikkein modernein tuotantorakennus, lypsyt hoidetaan tottakai koneella ja osa lannanpoistosta on koneellistettu, mutta kaikki muu hoidetaan käsipelein, yksi rankimmista käsipelein tehtävistä hommista on ruokinta. Säilörehehun kärrääminen kottikärryllä 27 eläimen eteen ei ole ihan kaikista kevyintä hommaa.. Joten kuntoiltua tuli, nyt onkin sitten kaikki lihakset kipeinä.

Vastuu oli aika huima, kyseessä on kuitenkin  isäni koko elinkeino. Kaikki sujui kuitenkin onneksi hyvin, kaikki eläimet säilyivät terveinä, kukaan ei karannut, mitään ei särkynyt ja oma jalkanikaan ei mennyt ainakaan pahemmaksi. Itselleni tämä navettalomitus oli lähinnä terapiaa. Ehkä kaupunkilaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka joku voi nauttia siitä, kun pääsee navettaan hikoilemaan ja kierimään paskassa, saamaan naamalleen hännänhuiskaisuja ja väistelemään sorkkia ja sarvia. Minulle tuo kaikki on kuin toinen koti. Paikka, jossa voi täysin nollata ajatuksensa, lakata miettimästä niitä kaikkia tekemättömiä ryhmätöitä. Paikka, jossa ei edes voi ajatella mitään muuta, kuin sitä, mitä on juuri nyt tekemässä. Paikka, jossa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin elää vain nykyhetkessä ja kuunnella eläimiä.

Opintopsykologini kanssa keskustelimme viimeksi siitä, mistä minä saan arkielämässäni lisää energiaa ja virtaa. En osannut heti silloin vastata kysymykseen, en ollut ikinä aikaisemmin edes miettinyt asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että saan lisää voimaa onnistumisen kokemuksista. Tänä viikonloppuna koin todella onnistuneeni. Minä jaksoin! Minusta on tähän hommaan! :) Olen aika ylpeä itsestäni.

Sitten päivän toisiin uutisotsikoihin. Muistatteko, kun ennen pääsiäistä suunnittelin kaivelevani äitini virkkauslehtien arkistoista jotakin sopivia pitsiliinojen malleja, joita voisin soveltaa virkattuihin mattoihin? No, arkeologisia kaivauksia tuli todellakin tehtyä, ja tässä ovat ehdokkaat finaaliin:

(Kaikissa pitsiliinoissa on punaisella ympyröity se alue, jota suunnittelin mattoihini)

Ehdokas nro 1.

Diana virkkausmaailma nro. 5, malli 14

pal. vko 2009-45

Ehdokas nro 2.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 9

pal. vko 2007-11

Ehdokas nro 3.

(hups, tämä olikin väärinpäin..)

 Lea virkkausideoita nro. 3, malli 78

pal. vko 2008-50

Ehdokas nro 4.

Diana virkkausmaailma nro. 6, malli 1

pal. vko 2010-01

Ehdokas nro 5.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 14

pal. vko 2010-09

Vahvimmat suosikit itselleni näistä ovat numerot 2 ja 4. Tällä hetkellä voisin toteuttaa niistä vaikka molemmatkin. Ja toisaalta, mikä estää? Voihan tehdä molempiin Ikean mattoihin erilaiset päälliset, mallit muistuttavat kuitenkin sen verran toisiaan, että ne sopivat varmasti hyvin yhteen.

En muuten käsitä Diana virkkausmaailma-lehden numerointia. Lehtien kannessa siis ilmoitetaan ainoastaan lehden numero, ei edes lehden ilmestymisvuotta. En voi ymmärtää, kuinka toimitus kuvittelee ihmisten löytävän oikean lehden jonkin viittauksen perusteella, jossei lehtiä pysty edes kunnolla erottelemaan toisistaan. Ehdokkaat nro 2 ja 5 eivät siis ole samasta lehdestä, vaikka ne ovat molemmat lehden numerosta 1. Ilmeisesti ne ovat ilmestyneet eri vuosina, mutta koska lehdissä ei tosiaan ilmoiteta vuosinumeroita missään, on niitä täysin mahdoton eritellä. Pööh, eihän asia tosin minun ongelmani ole, mutta harmittaisi kyllä, jos pitäisi jotakin tiettyä mallia etsiä, eikä tietäisi edes minkä vuoden lehdestä puhutaan. Ainoa, josta itse keksin lehdet erottaa, on lehtien viivakoodissa oleva pal. vko, lieneekö palautusviikko, joka kertoo lehden myyjälle koska lehti pitää ottaa pois myynnistä? Sen kummemmin asiasta tietämättä ilmoitin kuitenkin pal. vko:t kuvien alla, mikäli joku tuntee tarvetta etsiä käsiinsä jotakin malleista..

Seuraava kuva ei liity mitenkään mattoihin, mutta virkkauksiin kyllä. Lehtiä selaillessani löysin nimittäin myös käsittämättömän kauniita reunapitsien malleja, joita luulen/kuvittelen vielä hyödyntäväni jossakin..

Lea virkkausideoita nro. 2, mallit 35 ja 36

pal. vko 2009-24

Entä jos sänkyyni tuleviin reunusröyhelöihin ei kirjoisikaan mitään, vaan sen sijaan virkkaisi tällaiset kauniit pitsit? Ideat jalostuvat..

Ps. pahoitteluni kuvanlaadusta, kämänen skanneri, nuhraantuneet lehdet ja paint (kotikoneella oleva ainoa kuvankäsittelyohjelma!) ei ole kovin kaunis yhdistelmä..

Oi Amalian riemua

Pihalla ei aurinko paista vieläkään, mutta omassa mielialassani se alkaa pikkuhiljaa varovasti pilkahdella. Enimmäkseen siksi, että se keltainen neule on nyt viimein valmis! Ja tämä on ihana ja karvainen ja niin KELTAINEN! Tämä väri saa jo itsessään minut hyvälle tuulelle, vaikka en yleensä niin keltaisesta välitäkään.

Kokonaisuudessaan tähän kului 5 kerää, eli 250g, Hjertegarn Play it-lankaa + muutama gramma kuudennelta kerältä saumojen ompeluun. Lisätään vielä muutama metri ohutta keltaista satiininauhaa strategisiin paikkoihin, niin tämä neule on ihan viimeistä piirtoaan myöden valmis. Tämähän on kulkenut työnimellä Amélie jo oikeastaan alustaan alkaen. Loppumetreillä päätin kuitenkin muuttaa nimeä hiukan enemmän suomalaiseksi, joten tämä neuleeni on nyt virallisesti ristitty Amaliaksi.

En tiedä kuinka monta ihmistä olen jo tappanut tylsyyteen näillä ainaisilla Amalia-jauhannoillani. Nyt en kuitenkaan jaksa välittää siitä. Enkä oikeastaan siitäkään, vaikka koko loppumaailma tyrmäisi neuleeni karmeimmaksi tekeleeksi, mitä maanpäällä on kuunaan pidetty päällä. Itkekööt toiset vaikka verta, minä tykkään Amaliasta silti.

Kuva: Zazzle.com

Itselleni tällä neuleella on hirvittävän suuri psykologinen merkitys. Amaliasta on tullut minun lohtuneuleeni. Neule, joka lämmittää ja tuntuu pehmoiselta ja näyttää aivan auringonpaisteelta, vaikka taivaalta kaadettaisiin saavilla paskaa niskaan. Tämä on neule, joka on tavallaan auttanut minua tämän uupumukseni prosessoinnissa. On ollut todella lohdullista tarttua puikkoihin ja huomata, että vaikka mitään muuta ei enää jaksaisi, vaikka yhtään kouluasiaa ei saisi valmiiksi, tai edes aloitettua, minusta on silti vielä kutomaan. Ja saamaan asioita valmiiksi. Olen iloinnut joka ikisestä silmukasta, jonka olen tähän neuleeseen jaksanut kutoa. Olen kiitollinen niistä joka ainoasta. Kuten esikuvansa Amélie Poulain, tämä neule on auttanut minua riemuitsemaan ihan kaikista pienimmistäkin asioista, näistä kaikista silmukoista. Kun puen tämän neuleen viimeinkin valmiina päälleni, kaikki se ilo, jota tätä kutoessani olen tuntenut, on kuin varastoitunut tähän vaatteeseen ja toivon sen kantavan minua tulevinakin vaikeina päivinä.

Tiedän puhuvani pöhköjä, kun kerron neuleesta kuin toisesta ihmisestä. Mutta ehkä Amalia onkin ihminen, ehkä se on heijastuma jostain mielikuvaihmisestä, joka minä itse haluaisin olla. Ehkä kun puen Amalian päälleni, saan itseeni edes pienen ripauksen tuota ihmistä.

(Kuvia Amaliasta tulossa myöhemmin, toivottavasti tällä viikolla)

Toinen syy iloon on toki pienempi kuin ensimmäinen, mutta tärkeä silti. Nimittäin viikolla 16, eli 19.-24.4., ainejärjestöni tekee excun eli tutustumisretken Venäjälle sekä Viroon. Viikon alkupäivät seikkailemme Venäjällä erilaisilla maatiloilla sekä suomalaisfirmoissa, joilla on Venäjällä toimipisteitä. Loppuviikosta käväisemme Virossa, Tartossa, jossa on luvassa ainakin erilaisia tilakäyntejä. Eräs tuttavani on Tartossa vaihto-opiskelijana tällä hetkellä ja kysäisin häneltä vaivihkaa vinkkiä paikoista, joissa kannattaisi käydä, mikäli vapaa-aikaa meille suodaan. No, eihän minua ne museot niin paljoa kiinnosta, vaan ne käsityö/lanka/kangaskaupat.. ;)

Käsityöliikkeitä Tartossa on kuulemma paljon, mutta ne ovat ilmeisesti sijoittuneet aika tavalla ympäri kaupunkia. Keskusta on kuulemma onneksi pieni, joten mahdollisimman monessa liikkeessä käyminen saattaa sittenkin olla mahdollista. Ria-dulla on kuulemma ainakin yksi kangaskauppa, mutta tuttavani ei muistanut sen nimeä. Kaubamajassa on lankakauppa. Raatihuoneentorin reunoilla on matkamuistomyymälöitä, joissa on käsitöitä. Rüütli-kadulla on kuulemma myös jotakin, mutta ne ovat ilmeisesti vähän piilossa sisäpihoilla tai poikkikaduilla. Tuttavani lupasi vielä selvitellä hiukan tarkempia koordinaatteja ennen matkaani. Mutta jo näillä tiedoilla melkein hihkun innosta. Ulkomailla käsityöjuttujen metsästys on melkein vielä jännittävämpää kuin Suomessa!

Onko lukijoilla hyviä Viron käsityöliikevinkkejä? Ja kaikkien muidenkin maiden?

Ja käykääpä muuten kurkkaamassa tuttavani blogi: Aamiainen Põrgussa ja muita elämyksiä Eestissä

EDIT: En tiennytkään, että Leevi And The Leavingsilla on Amalia-niminen biisi. Löysin sen äsken YouTubesta ja en voi muuta kuin nauraa, biisi sopii täydellisesti minulle ja tälle neuletakille :D Tuossa videossa olevan naisen (VAI ONKO SE MIES?) takki jopa muistuttaa vähän minun Amaliaani.

Kuunnelkaapa:

Väriterapiaa ms. Inha Räntäpäivälle

Tänään on ihan möh-päivä. Täällä Helsingissä sataa räntää ja alakuloista vettä. Yliopistollakin oli liput puolitangossa, joku on varmaankin kuollut. Itse voisin kulkea puolitangossa ihan vain tällaisen sään vuoksi. Kandiseminaarinikin on nyt virallisesti siirretty jonnekin syksyyn, muutenhan se olisi ollut minulla kahden viikon kuluttua. Ja nyt tuntuu, että tein aivan oikean päätöksen, en olisi mitenkään jaksanut tapella kanditutkielmaani loppuun tänä keväänä. Nyt voin keskittyä vain siihen, että jaksaisin raahata takapuoleni luennoille edes muutaman kerran viikossa.

Kuva: ~Undress/DeviantART

Ihmisten kanssa oleminen on jotenkin hirveän väsyttävää. Kaverit ovat tänä keväänä jääneet puolihuomiolle, toisinaan tuntuu, että pelkkä silmiin katsominen vaatii aivan liikaa energiaa. Palan säästöliekillä ja tuntuu että olen tippumassa kärryiltä kaikesta, menettämässä otteen.Ystävät, jaksaisittepa pitää minusta kiinni, vaikka oma otteeni on jo herpaantunut. Soittaisittepa tai lähettäisittepä viestin ja kysyisitte, miten minulla menee. Poikaystäväni tuntuu ainoalta ihmiseltä, jonka kanssa uskallan olla väsynyt. Hänelle minun ei tarvitse esittää mitään ja olen siitä syvästi kiitollinen. Moni ihminen tietää kyllä uupumuksestani, mutta he eivät ole koskaan nähneet sitä. Pingottaja yrittää yhä pitää yllä rooliaan..

Opintopsykologin kanssa budjetoimme minulle 40 tunnin viikon, josta 10h käyttäisin opiskeluun ja loput 30h voisin käyttää kuten haluan, läheisten kanssa ja harrastuksiin.Opiskeluasioihin olen jaksanut panostaa viikossa ehkä 5-6h verran. Loppuaika on tullut lähinnä puuhailtua käsitöitä, miten yllättävää.

Onneksi tuo masentava sade tuo kuitenkin päivä päivältä lähemmäksi sen ihanan kevään, jota rakastan niin suunnattomasti. Sitä ennen tämän kaiken harmaan loskan keskellä saan kuitenkin pieniä ilon hetkiä kirkkaanpunaisista kumisaappaistani, jotka pitävät jalkani kuivina ja saavat ihmisten päät kääntymään. Ehkä jonain päivänä jaksan taas hyppiä kuralätäköissäkin.. Kaivaisinkohan vielä auringonkeltaisen Amélie-villatakkinikin jemmapussistaan esille ja kiinnittäisin viimeisetkin kappaleet yhteen. Ehkä sen kissanpentumainen pehmeys lohduttaisi vähän ja saisi minut taas jaksamaan iltaan asti.

Lisäkeksintöjä

Oi, oi. Mihinkähän tämä netin maailmassa seikkailu minut vielä heittää. Löysin nimittäin taas yhden uuden sisustusprojektin, jonka voisin toteuttaa. Kämpässäni on kaksi rumaa Ikean pyöreää Ringum-mattoa, joita periaatteessa inhoan paljon.

 toinen on vihreä..

Kuva: Ikea

Ne keräävät itseensä kaiken mahdollisen muun pölyn, hiukset, karvat, langat ja muut höytyvät, mitä täällä kämpässä milloinkin seikkailee ja sitten ne levittävät omia mattokarvojaan näiden tilalle ympäri kämppää. Aaaaargh. Siivouspäivinä tapahtuu aina pieniä hajoamisia noiden kahden yksilön kanssa. En voi kuitenkaan kuvitella kämppääni ilmankaan noita kahta hirvitystä (tai ainakin tilalle tarvittaisiin jotain muuta).

..ja toinen on oranssi

Kuva: Ikea

Koin tänään melkoisen ahaa-elämyksen löytäessäni tänään Blogilistalta Minä itte!-nimisestä blogista virkattujen mattojen kuvia. Ratkaisu ongelmiini on keksitty ja jonotuslistalla on yksi projekti lisää! Aion nimittäin virkata jossain vaiheessa noiden kahden rumiluksen päälle maton. Vai mitä sanoisitte tällaisesta ihastuksesta hirviöiden peitteeksi?

Kuva: Ladies & Gentlemen

Netin ihmemaasta löytyi myös muunlaisia virkattuja mattoja, kuten tämä:

Kuva: The Blue Dragonfly

Myös kotimainen Virkkuukoukussa-firma näyttää valmistavan virkattuja mattoja.Omaa silmääni viehättää kuitenkin yhä eniten ensimmäisessä kuvassa ollut ihastuttava kukkamatto. Omista matoistani haluaisin kuitenkin sen verran reikäiset (hienommin ilmaistuna ehkä pitsimäiset), että niiden alla oleva Ikea-mattokin näkyisi ja toisi hiukan väriä lattialle. 

Eipä sitten muuta kuin pääsiäisenä kotonakotona äidin virkkauslehtikokoelmaa selailemaan ja etsimään sopivaa pitsiliinan mallia, jonka voisi pyöräyttää vähän isompaan kokoluokkaan. Ehkä samalla kotireissulla pääsen käymään Kauhavalla Kauhavan kangas-aitan myymälässäkin, samoilla seuduilla kuitenkin liikutaan :)

Oi,oi. Nyt tekisi mieli jotakin hyvää. Taidampa pyöräyttää köyhän opiskelijan herkkujälkkärin ja harrastaa sen jälkeen jotakin sivistävää perehtymällä Suomen valkuaiskasviomavaraisuuteen. Ja minuakin kiinnostaa aihe näin paljon..

Köyhän opiskelijan herkkujälkkäri koostuu seuraavista asioista:

(tästä tulee siis yksi annos)

- Uuninkestävä pikkukuppi

- Yksi digestive-keksi

- Nokare voita

- Pakkasesta mitä tahansa marjoja tai hedelmiä

- Mitä tahansa makeaa, itse olen käyttänyt tavallista sokeria, muscovado-sokeria tai appelsiinisiirappia. Oman maun mukaan siis :)

- Päälle jäätelöä, tällä kertaa ajattelin kokeilla vaniljakastiketta

Lämmitä uuni n. 200 asteeseen. Murskaa digestive-keksi kupin pohjalle ja laita murujen päälle nokare voita, laita uuniin siksi aikaa että voi sulaa. Sekoita voi tasaisesti murumössön joukkoon. Laita kuppi täyteen jäisiä marjoja/hedelmiä ja laita uuniin niin kauaksi aikaa, että marjoista/hedelmistä on tullut hillomaista massaa. Itse en ole ikinä sen kummemmin uunissaoloaikaa katsellut, se riippuu niin paljon siitä, mitä marjoja/hedelmiä annokseen laittaa ja mikä on niiden kokoluokka. Aina välillä olen nostanut kipon pois uunista ja vähän lusikalla muusannut marjoja/hedelmiä pienemmiksi. Haluan niiden siis olevan mahdollisimman hillomaisia. Tämän voi tietysti jättää tekemättä, jossei ole yhtä nirso kuin minä.. Kun marjat/hedelmät on omasta mielestä sopivankypsiä, pehmeitä ja hillomaisia, kippo pois uunista, ripotellaan marjojen/hedelmien päälle jotakin sokeripitoista ja laitetaan jäätelöä päälle. Sitten voikin siirtyä parhaaseen osioon, eli SYÖMISEEN.

Itse en ole koskaan sekoittanut sokeriasiaa marjojen/hedelmien joukkoon. Koko jälkkärin idea omasta mielestäni on juuri sen kerroksellisuus. Pohjalla rapeaa keksiä, keskellä kuumia ja kirpeitä marjoja/hedelmiä, joiden päällä makeaa sokeriasiaa ja päällä jääkylmää jäätelöä. NAM!

Herkullista illan jatkoa!

Embossauskokeiluja velourilla

Tänään siivoillessani kämppääni löysin laatikonpohjalta täysin unohdetun valkoisen velour-kankaan. Sitä hypistellessäni kekkasin, että hei, tämän pintahan on samettimaista. Ja PIM! ei muuta kuin silitysrauta ja leimasimet esiin ja embossaamista kokeilemaan. Sametin embossausohjeessa kiellettiin ehdottomasti nylonin, polyesterin ja akryylikuitujen käyttö. No hupsista, eihän minulla ole harmaintakaan aavistusta mitä velourini sisältää. Äitini on ostanut kankaan varmaan jo ennen minun syntymääni, eikä siinä mitään koostumuslappuja ole koskaan ollutkaan.

Wikipedia sanoo velourista seuraavaa:

"Velour or velours is a plush, knitted fabric or textile. It is usually made from cotton but can also be made from synthetic materials such as polyester."

Eli puuvillaa ja polyesteriä siis, tai sitten jotakin muuta, ehkä. Velourini alkaa näyttää aika hyvältä ensimmäisen kerran kokeilumateriaalilta, sillä molemmat, sekä puuvilla että polyesteri, on listattu ohjeessa e-suositeltavien materiaalien listalle.

 "I say NOT cotton - not great results, but it might suit your project. I have read of good results with a cotton/acetate blend in one online forum, but have no personal experience."

No hupsista.. Halusin silti väen vängällä yrittää, joten sanoin huihai moisille ohjeistuksille ja laitoin silitysraudan töpselin seinään. Suihkin leimasimen päälle ihan reilusti kosteutta ja tasoitin vielä sormella sen tasaiseksi. Asettelin velourin palasen päälle sopivasti ja leimasimen kohdalle laitoin vielä puuvillaisen tilkun velourin suojaksi. Silitysrauta ensin kahdelle pisteelle ja 20-30s painamista leimasimen päällä. Lopputulos ei ollut järin kehuttava. Leimasimesta jäi vain vaivoin näkyvä kuvio kankaaseen. Toisaalta kangaskaan ei kärsinyt kovin suuria vahinkoja.

Seuraavaksi kovennettiin hiukan paukkuja. Silitysrauta kolmelle pisteelle, jätin puuvillaisen tilkun kokonaan pois ja painamista jälleen 20-30s. Tällä kertaa kuvioista tuli huomattavasti tarkempi, velourin nurja puoli sai kyllä vähän rusehtavaa sävyä itseensä, mutta oikealle puolelle ei tullut mitään vahinkoja kankaaseen. Kuitenkaan tässäkään tapauksessa kuvioista ei tullut erityisen pysyvä. Sekä alemmalla että korkeammalla lämpötilalla kuvio lähti pois, kun kangasta hiukan raaputteli sormenkynnellä. Joten näin ollen voinen todeta, että ainakaan tämä kyseinen velour ei sopinut embossaukseen. Tämän pienen kokeellisen tutkimuksen yleistettävyys muihin velour-kankaisiin on kuitenkin melkolailla heikkoa, sillä en siis tiedä koekankaan laadullista koostumusta. Tämä työtapa siis vaatii lisää käytännön tutkimusta ja saatte olla varmoja, että niitä tutkimustuloksia tulen tännekin julistamaan vielä monta kertaa!

(kiroan taas rikkinäistä kameraani, näistä tutkimuksista olisin nimittäin halunnut saada todistusaineistoa!)

Itse asiassa taidankin julistaa samantien uuden tutkimuksen alkaneeksi. Tein nimittäin arkistoistani toisenkin löydön. Tällä kertaa se on ihan oikeaa samettia nauhan muodossa!

EDIT: Ja arvatkaas mitä? Oikealla samettinauhalla lopputulos on täydellinen! Eikä kuvio lähde edes raaputtelemalla pois.

Ja tosiaan, missään kokeilussa ei leimasimille tapahtunut mitään vahinkoa. Ne olivat kyllä selkeästi lämpimiä, mutta mitään sulamista tms. ei ollut tapahtunut.

Pengontaa

Tunnustettakoon heti alkuun, että unohdin Earth Hourin kokonaan. Hyi minua. Mutta minulla on kaksi hyvää tekosyytä tuolle kömmähdykselle. A) tein aivoja ja B) löysin kiinnostavan blogin. Eipä tämän postauksen yhteydessä voi muuta kuin todeta, että kylläpä netistä löytyykin kaikkea!

A niin kuin aivot. Olen tässä pitkin päivää touhuillut aivotyynyni kanssa. Sain aikaa kulumaan jo siihen, kun kaivelin netistä 3D-mallinnuksen aivoista, että saan tyynystäni mahdollisimman todenmukaisen. Lopulta löysin BrainMaps.orgista koneelle ladattavan pienen ilmaisohjelman jolla pääsi pyörittelemään aivoja ees taas ympäri ämpäri. Aivan täydellisesti kaikkia aivopoimuja ei ohjelmassa ollut, mutta oli valtava apu jo pelkästään nähdä kolmiulotteinen aivomalli edessään. Aluksi yritin saada poimuja jotenkin järkevästi mallinnettua paperille, kunnes tulin järkiini ja totesin, että kaikista fiksuinta on luonnostella poimut lyijykynällä suoraan tyynyyn.

Eh, kuinka vaikeaksi osaankaan tehdä niinkin yksinkertaisen asian kuin neulatyynyn teko? :D

Tässä vaiheessa tyyny on odottamassa vanua täytteekseen ja kangastussia, jolla voisin piirrustella poimut viimeisimpään muotoonsa. Tyynystä tulee sellainen näppärän kokoinen ranteeseen pujotettava malli, kooltaan n. 10cm x 8cm. Tässä tuumin, että taidan kangastusseilun jälkeen vielä purkaa tyynyn osiinsa ja tehdä toisenkin tyynyn samoilla kaavoilla ja aivopoimukuvioilla. Turhauttaa odotella maanantaihin asti, että pääsen kaupoille tekemään näitä hankintoja.

B niin kuin blogi. Yleensä itselläni ei ole ollut tapana mainostaa omissa blogiteksteissäni muiden ihmisten blogeja, mutta nyt on valitettavasti aivan pakko. Amerikkalaisessa Just Something I Made -blogissa esitellään nimittäin sen verran monta (itseäni) kiinnostavaa juttua, että haluan jakaa tämän asian teidänkin kanssanne. Vanhana swappailijana löysin blogista ihastuttavan monta paperiaskartelujuttua ja ilmaisten grafiikoiden etsijöille kyseinen blogi lienee taivas. Grafiikoita löytyy niin blogeihin, pieniin näpertelyjuttuihin kuin vaikkapa skräppäykseenkin.

Itseäni kiinnosti erityisesti tekniikka nimeltä embossing velvet (täällä ja täällä). Itselleni sametin "koristelu kohokuvioin" (mikä lienee embossauksen suomenkielinen versio?) on ihan uusi juttu, en ole törmännyt siihen missään muualla koskaan aikaisemmin.

Kuva: Just Something I Made

Kyseisessä blogissa oli vieläpä linkki tutoriaaliin, jossa ainakin nopean vilkaisun perusteella näytetään kertovan aika tavalla perusteellisesti miten sametin embossaus lopulta tapahtuu. Siis tarvitaan vain silitysrauta, puupintainen leimasin, vettä ja samettia?? Tämä juttu menee ehdottomasti kokeiluun!"You will need: Iron (with teflon iron shoe/cover, if possible)" Mistäköhän tuollaisia teflonsuojuksia sitten saisi? Varmaankin silitysraudan ja sametin väliin lykätty puuvillakangaskin suojelisi hieman, on sitten taas eri asia tuoko se samanlaista lopputulosta..

Kuva: Inklings and Imprintins

Tällä tekniikallahan voisi koettaa taituroida jonkin sortin tyynynpäällistä vaikkapa näin alkajaisiksi. Jälki on kuvien perusteella todella näyttävää ja vaikka en itse niin sametista välitäkään, uteliaisuus pakottaa kokeilemaan tätä juttua. Nopealla googlettelulla en löytänyt yhtäkkiseltään yhtä ainuttakaan suomenkielistä sivua tästä asiasta, onko tämä todella niin uusi juttu? Hakusananikin saattoivat toki olla viturallaan, mutta enpä englanninkielisellä termillä "embossing velvet" tullut suomenkielisten sivujen suhteen yhtään hullua hurskaammaksi..

Onko kukaan lukijoista törmännyt tähän tekniikkaan aikaisemmin? Entä tuleeko mieleen jotakin ideoita, joissa tätä tekniikkaa voisi hyödyntää?