Hukkareissuja pilvisessä säässä

Päätin kuluttaa tämän perjantaipäivän seikkailemalla ympäri Helsinkiä erilaisissa käsityöliikkeissä. Minulla oli selvät suunnitelmat, missä käyn ja mitä mistäkin katselen. Selma Palmulta Kalliosta pitsiä tyynynliinoihin, Matan Kankaasta Hakaniemestä kangasta silityslaudan päälliseen, Kaartinkaupungista Nappitalosta keltaista satiininauhaa Amalia-villatakkiin ja ruskeaa kanttinauhaa sänkyhörhelöihin ja Menitasta matonkudetta virkattuihin mattoihin.

Tämä oli varmaan yksiä niistä päivistä, jolloin toivoisi, ettei tietäisi mitä haluaa. Kävi nimittäin niin, että palasin reissultani ihan tyhjin käsin, vaikka jokaisessa liikkeessä kävin hipelöimässä vähä sitä sun tätä. Mutta kun ei, mikään juttu ei inspiroinut, innostanut eikä sytyttänyt. Vastaan ei tullut mitään, mikä olisi huutanut päin naamaa SINÄ HALUAT MINUT! Onko sitten parempi lähteä ostosmatkoille ilman sen tarkempia suunnitelmia ja ostaa kassit täyteen vähän kaikkea ihan-kivaa vaiko nirsoilla ja kerrasta toiseen turhautua, kun kaupoista ei löydy mitään sellaista, mitä etsii?

Selma Palmulla ei muuten käy Visa Electron, sen takia minäkin jouduin jättämään pitsiasiat ihastelun tasolle, Matan Kankaassa oli kiva valikoima kaikenlaisia kankaita, mutta juuri silloin mikään niistä ei puhutellut. Nappitalo oli pimeänä ja sujettuna, ovessa olleen lapun mukaan sairastapauksen vuoksi. Kävin sitten vieressä olleessa Villisilkissä ihastelemassa ja kopeloimassa ylellisiä ja opiskelijabudjetille sopimattoman hintaisia kankaita. Niin, ja Menitassa ei ollut matonkuteita lainkaan, niitä on kuulemma vain Espoon Soukan myymälässä, joten täytynee huomenna tehdä ristiretki sinne. En ole aikaisemmin siellä käynytkään, joten tuleepahan laajennettua taas maailmankatsomusta. Matkustelu katsokaas avartaa.

Tänään on muutenkin ollut vähän vetelä ja laiska päivä. Päätäkin vähän särkee ja jotenkin ei oikein huvita mikään. Sänkyhörhelön kirjailuja sain sentään aloitettua. Kuvio ei onneksi olekaan niin kovatöinen mitä pelkäsin. Onhan siinäkin toki hommaa, ehkä siitä selvitään. Laskeskelin, että reunaan tulisi noin 19 kukkakolmiota, ja jos jaksaisin kirjoa yhdenkin kolmion päivässä, reunus voisi olla alle kuukauden päästä valmis. Vääh.

Jäljennyspaperin sininen tahraa inhottavasti valkoisen langankin sinisävyiseksi. Joutaahan tämä työ kyllä muutenkin valmistuttuaan pesuun, jotta kankaasta lähtisivät nuo merkinnät pois. Mutta kuitenkin..

Työtuolin päällinen ja sille ohje

Noniin! Olen koko illan värkkäillyt tämän jutun parissa ja nyt voin iloksenne ilmoittaa, että olen saanut aikaan jonkinsortin ohjeen tekemääni työtuolin päälliseen. Työtuolistani olen jo muutamaankin kertaan ehtinyt täällä mainitsemaan, mutta nyt seuraa tarkempaa raporttia kuvien, läpätyksen sekä ohjeen kera.

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä kävelin sisään Eurokankaaseen ihan vain sellaiselle huvikäynnille katselemaan, että mitä on tarjolla. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, kun kuljin ohi jämäpalalaarin ja silmiini osui eräs puuvillainen kukkakuvioinen verhokankaan palanen. Aikaisemmin minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että tarvitsisin jotakin sellaista kuin tuolinpäällinen, mutta saman tien kun näin tuon kankaan, tiesin että sellainen siitä tulee ja että en voisi elää enää päivääkään ilman sellaista. Hassua, kuinka jotkin kankaat vain puhuttelevat.

Pienen päänraavinnan jälkeen harrastin googlea jälleen ja löysin tällaisen kuvan:

Kuva: Cozy Cottage Slipcovers

Ja siitä se idea sitten lähti. Ja minun näkemyksestäni tuli sitten tällainen:

Pyydän, olkaa ystävällisiä ja keskittäkää vain kaikki huomionne sen tuolin katselemiseen, sotkuinen huone taustalla on sivuseikka..

Ohjeen tämän päällisen tekoon löydät ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Kaikki ohjeessa oleva materiaali on täysin minun omaani, ethän varasta niitä minulta, kiitos! Otan mielelläni palautetta vastaan ohjeesta ja sen selkokielisyydestä, etenkin jos sieltä löytyy jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä. Ilmoitattehan minulle myös, jos linkin toiminnassa on jotakin häikkää. Linkki tähän ohjeeseen löytyy myös oikealla olevasta sivupalkista.

Vakuutus lahopäälle

Koska minulla on hyvä muisti, mutta niin harmittavan lyhyt, lisäsin tähän blogiini uuden sivun, ikään kuin muistiinpanoksi itselleni. Sivulle pääsee yläpalkin Paikkoja-linkin kautta ja sinne pyrin listaamaan erilaisia kangas-, lanka-, askartelu- ja kirpputoripaikkoja. Koska kyseessä on siis lähinnä muistiinpano, se sisältää myös paikkoja, joissa en ole vielä ehtinyt käymään, olen vain poiminut liikkeen tiedot ylös että joskus muistaisin myös käydä siellä.

Listaus ei ole millään tavalla täydellinen enkä ole näin alkuun edes jaotellut liikkeitä mitenkään järkevästi kategorioihin, enkä edes sen mukaan olenko käynyt siellä vai en. Tällä hetkellä lista sisältää vain paikkoja, jotka sijaitsevat Helsingissä. Tulevaisuudessa aion kuitenkin laajentaa listaa myös Helsingin ulkopuolelle ja voisin ottaa tavoitteeksi kertoa lyhyesti jotain käymistäni liikkeistä. Otan myös enemmän kuin mielelläni vastaan suosituksia ja ehdotuksia käymisen arvoisista liikkeistä :)

Pellavaa ja puuvillaa

Jei, sänkyröyhelösuunnitelmani pääsevät viimein todenteolla käyntiin, kun piipahdin Eurokankaassa ja tuliaisina toin huoneelleni 2m tuplaleveää luonnonvalkoista puuvillakangasta ja palakangaslaarista saman verran tumman suklaan väristä pellavakangasta. Oioi.

Muistatteko tämän sänkykuvan, joka on jo kerran aikaisemmin esiintynyt blogissani?

Kuva: Cottage Chic Store

Hommassa kävi niin, että ihastuin niin pahasti tähän sänkyyn, että päätin apinoida itselleni saman tyylisen vuoteen.

Joten tässä on toimintasuunnitelma:

(klikkaamalla suuremmaksi)

Viimeksi juuri tuumasin, etten välttämättä jaksaisi kirjoa mitään suurempaa, kun homma tuntuu sen verran kovatöiseltä. Mutta kas kummaa, mitäs siinä suunnitelmassa näkyykään? No kirjontaa! Suunnitelman kuviot ovat jälleen siitä vanhasta saksankielisestä kirjontakirjasta. Joku voisi väittää, että olen totaalisen rakastunut sen malleihin.. Kirjonnat aion tehdä luonnonvalkoisella, samansävyisellä kuin lakana itsekin, en sentään halua sängystäni mitään sirkusvuodetta..

Näistä pitäisi siis syntyä röyhelöitä ja kirjontaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta en silti malttaisi odotella enää hetkeäkään, että pääsen peuhaamaan näiden ihanaisten kanssa. Ruskean röyhelön kanssa pääsen aloittelemaan toimintaa jo tänä iltana, kirjailu saa odottaa myöhäisempään ajankohtaan, en nimittäin omista sopivaa kirjontalankaa vielä.

Ps. Kahdessa viimeisessä kuvassa viuhahtaa myös tekemäni työtuolin päällinen. Laitan jossain vaiheessa kokonaan ihan oman postauksensa tuon tuolinpäällyksen teosta, ehkäpä voisin koettaa saada aikaan jonkinlaisia ohjeitakin sen teosta. Jos jotakuta se kiinnostaa..

Ohdaketestiä

Eilen sitten pistelin elämäni ensimmäiset kirjailuni. Uusiin maailmoihin on aina mukava sukeltaa ja kokeilla tietyllä tapaa omia rajojaan käsitöiden parissa. Ensikokemukset kirjailun parissa olivat vallan positiiviset, en kuitenkaan usko, että tulen hurahtamaan siihen samalla intensiteetillä kuin ompeluun ja kutomiseen. Kirjailu tuntuu niihin verrattuna niin kovin kovatöiseltä, vaikkakaan ei vaikealta, ainakin jos pinta-alallisesti ruvetaan vertailemaan. Samassa ajassa kutomalla saa määrällisesti aikaan niin paljon enemmän ja se tuntuu sitä kautta paljon palkitsevammalta.

No mutta, se jahkailusta ja jaarittelusta. Pöllin (lainasin) kotoa kameran mukaani (että saan sitten Venäjän reissulla napsittua kuvia) joten tästä lähtien tulette saamaan paljon todistusaineistoa siitä, että oikeasti myös teen jotain tämän kaiken hölöttelyn lisäksi.

Joten, tatatatadaa, saanko esitellä: ihka ensimmäiset kirjailuni ikunakikuna.

Tämäkin malli on peräisin siis siitä 86 vuotta vanhasta kirjasta, jota edellisessä postauksessa jo esittelinkin. Esittäneekö sitten pelto-ohdaketta, vaiko mitä. Malli on kuitenkin mielestäni kaunis. Ympyräiset kukan keskellä ovat siis reikiä. Pistelyni ovat vielä vähän hataria, mikä näkyy kyllä jäljestäkin. Kirjoin tätä tänään junassakin ja junan tärinä aiheutti varmasti omat mutkansa kuvioihin.

Tämän kirjailun tarkoitus oli toimia lähinnä harjoitustyönä. Aion kuitenkin hyödyntää tätä kirjailua jollain tapaa, tietäisinpä vain miten. Ehkäpä jonkinlainen pussukka käsitöille tai vaikka kuljetuspussi korkokengille? Muovipussit ovat niin ikäviä..

Aarrekirjontaa

Korjataanpa samantien muutaman päivän blogihiljaisuus ja postataan toiseen kertaan tälle päivää.

Viime syksynä satuin käymään eräänä sunnuntaipäivänä Vallilan makasiineilla Valtterissa, jota itse pidän yhtenä parhaimmista kirpputoreista mitä tiedän. Tyhjin käsin ei tarvinnut tuonakaan päivänä lähteä. Löysin äidilleni syntymäpäivälahjan, josta olin itsekin aivan tohkeissani.

Kirja on vuodelta 1924 ja siinä on n. 40 sivua täynnä toinen toistaan kauniimpia kirjontamalleja. Mallit ovat kaikki "reikäisiä", en tiedä miksi sellaista kirjontatyyppiä kutsutaan, koska kirjontamaailma on minulle täysin uutta. Haluan kuitenkin ehdottomasti toteuttaa jonkin kyseisen kirjan malleista, ihan jo sen vuoksi, että mielestäni se on paras tapa osoittaa arvostusta vanhoille käsityöperinteille. Tämänkin kirjan kirjoittaja on halunnut nämä mallit tehtäviksi, ei unohdettaviksi hyllyille ja laatikoihin. Kirjan mukana tuli kaksi kaksipuolista arkkia kirjontakuvioita, yksi silitysarkki, jossa oli myöskin muutamia kuvioita, sekä palanen sinistä jäljennyspaperia. Arkeista näkee, että yksi malli on ainakin jäljennetty arkeilta, muut ovat täysin koskemattomia.

En ymmärrä saksaa oikeastaan lainkaan, bitte, danke, und ja ich muodostavat oikeastaan kaiken saksan sanavarastoni. Ymmärrän kuitenkin kuvat, jotka ovat mielestäni kirjassa harvinaisen havainnollistavat, niistä saisivat jotkin nykyajan käsityökirjatkin ottaa mallia..

En tiedä kirjan oikeaa arvoa, itse ostin sen 20 eurolla naiselta, joka oli saanut tämän ja useita muita vastaavanlaisia käsityökirjoja joltakin vanhalta mummolta. Jälkeen päin harmittaa, etten ostanut mukaani muita kirjoja kuin tämän. Käteistä riitti kuitenkin vain tähän, joka vaikutti minusta silloin kaikkein parhaalta aarteelta. Ja sitä se on yhä, oli rahallinen arvo sitten mitä hyvänsä.

Ehkäpä tänään kokeilen jotakin kirjan kirjontamalleista, äitini avustamana.

Pääsiäinen lantakuorrutteen alla

Päivää!

Pääsiäisen lomitushommat ovat nyt takana päin ja minulla on varsinaista lomaa vielä tämä yksi päivä. Aikaisemmin hiukan pelkäsin, kuinka jaksan uupumukseltani hoitaa eläimet ja ennen kaikkea sitä, kuinka jalkani kestää sen. Minä ja 17-vuotias pikkuveljeni siis hoidimme pääsiäisen ajan kototilamme karjaa, 15 lypsylehmää ja 12 hiehoa ja vasikkaa. Minä hoidin lypsyn ja autoin ruokinnassa ja pikkuveljeni hoiti sitten väki- ja karkearehut lemmujen eteen, loi sonnat ja turvetti eläinten aluset. Kotonavettamme ei siis ole mikään kaikkein modernein tuotantorakennus, lypsyt hoidetaan tottakai koneella ja osa lannanpoistosta on koneellistettu, mutta kaikki muu hoidetaan käsipelein, yksi rankimmista käsipelein tehtävistä hommista on ruokinta. Säilörehehun kärrääminen kottikärryllä 27 eläimen eteen ei ole ihan kaikista kevyintä hommaa.. Joten kuntoiltua tuli, nyt onkin sitten kaikki lihakset kipeinä.

Vastuu oli aika huima, kyseessä on kuitenkin  isäni koko elinkeino. Kaikki sujui kuitenkin onneksi hyvin, kaikki eläimet säilyivät terveinä, kukaan ei karannut, mitään ei särkynyt ja oma jalkanikaan ei mennyt ainakaan pahemmaksi. Itselleni tämä navettalomitus oli lähinnä terapiaa. Ehkä kaupunkilaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka joku voi nauttia siitä, kun pääsee navettaan hikoilemaan ja kierimään paskassa, saamaan naamalleen hännänhuiskaisuja ja väistelemään sorkkia ja sarvia. Minulle tuo kaikki on kuin toinen koti. Paikka, jossa voi täysin nollata ajatuksensa, lakata miettimästä niitä kaikkia tekemättömiä ryhmätöitä. Paikka, jossa ei edes voi ajatella mitään muuta, kuin sitä, mitä on juuri nyt tekemässä. Paikka, jossa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin elää vain nykyhetkessä ja kuunnella eläimiä.

Opintopsykologini kanssa keskustelimme viimeksi siitä, mistä minä saan arkielämässäni lisää energiaa ja virtaa. En osannut heti silloin vastata kysymykseen, en ollut ikinä aikaisemmin edes miettinyt asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että saan lisää voimaa onnistumisen kokemuksista. Tänä viikonloppuna koin todella onnistuneeni. Minä jaksoin! Minusta on tähän hommaan! :) Olen aika ylpeä itsestäni.

Sitten päivän toisiin uutisotsikoihin. Muistatteko, kun ennen pääsiäistä suunnittelin kaivelevani äitini virkkauslehtien arkistoista jotakin sopivia pitsiliinojen malleja, joita voisin soveltaa virkattuihin mattoihin? No, arkeologisia kaivauksia tuli todellakin tehtyä, ja tässä ovat ehdokkaat finaaliin:

(Kaikissa pitsiliinoissa on punaisella ympyröity se alue, jota suunnittelin mattoihini)

Ehdokas nro 1.

Diana virkkausmaailma nro. 5, malli 14

pal. vko 2009-45

Ehdokas nro 2.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 9

pal. vko 2007-11

Ehdokas nro 3.

(hups, tämä olikin väärinpäin..)

 Lea virkkausideoita nro. 3, malli 78

pal. vko 2008-50

Ehdokas nro 4.

Diana virkkausmaailma nro. 6, malli 1

pal. vko 2010-01

Ehdokas nro 5.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 14

pal. vko 2010-09

Vahvimmat suosikit itselleni näistä ovat numerot 2 ja 4. Tällä hetkellä voisin toteuttaa niistä vaikka molemmatkin. Ja toisaalta, mikä estää? Voihan tehdä molempiin Ikean mattoihin erilaiset päälliset, mallit muistuttavat kuitenkin sen verran toisiaan, että ne sopivat varmasti hyvin yhteen.

En muuten käsitä Diana virkkausmaailma-lehden numerointia. Lehtien kannessa siis ilmoitetaan ainoastaan lehden numero, ei edes lehden ilmestymisvuotta. En voi ymmärtää, kuinka toimitus kuvittelee ihmisten löytävän oikean lehden jonkin viittauksen perusteella, jossei lehtiä pysty edes kunnolla erottelemaan toisistaan. Ehdokkaat nro 2 ja 5 eivät siis ole samasta lehdestä, vaikka ne ovat molemmat lehden numerosta 1. Ilmeisesti ne ovat ilmestyneet eri vuosina, mutta koska lehdissä ei tosiaan ilmoiteta vuosinumeroita missään, on niitä täysin mahdoton eritellä. Pööh, eihän asia tosin minun ongelmani ole, mutta harmittaisi kyllä, jos pitäisi jotakin tiettyä mallia etsiä, eikä tietäisi edes minkä vuoden lehdestä puhutaan. Ainoa, josta itse keksin lehdet erottaa, on lehtien viivakoodissa oleva pal. vko, lieneekö palautusviikko, joka kertoo lehden myyjälle koska lehti pitää ottaa pois myynnistä? Sen kummemmin asiasta tietämättä ilmoitin kuitenkin pal. vko:t kuvien alla, mikäli joku tuntee tarvetta etsiä käsiinsä jotakin malleista..

Seuraava kuva ei liity mitenkään mattoihin, mutta virkkauksiin kyllä. Lehtiä selaillessani löysin nimittäin myös käsittämättömän kauniita reunapitsien malleja, joita luulen/kuvittelen vielä hyödyntäväni jossakin..

Lea virkkausideoita nro. 2, mallit 35 ja 36

pal. vko 2009-24

Entä jos sänkyyni tuleviin reunusröyhelöihin ei kirjoisikaan mitään, vaan sen sijaan virkkaisi tällaiset kauniit pitsit? Ideat jalostuvat..

Ps. pahoitteluni kuvanlaadusta, kämänen skanneri, nuhraantuneet lehdet ja paint (kotikoneella oleva ainoa kuvankäsittelyohjelma!) ei ole kovin kaunis yhdistelmä..