Vähän lohtua matkalla kohti maailmanlopun universumia

Kyllä voi ihminen olla toope ja itsepäinen aasi. Kuukauden verran kärvistelin jalkakivuissani, onnuin ja nilkutin, pahimpina päivinä vasemmalle jalalle ei kyennyt laittamaan lainkaan painoa. Lopulta aasikin uskoi, ettei jalka itsestään parane ja sain aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja rimpauttaa itselleni lääkäriaikaa. Lääkärissä käynti ei helpottanut kipua, mutta ainakin nyt tiedän mikä on vialla.

Vasemmasta jalastani jalkapöydän kohdalta ovat nimittäin pehmytkudokset tulehtuneet, ilmeisesti ehkä. Hoitona on aimo annos tulehduskipulääkkeitä sekä oraalisesti nautittuna että kipukohtaan iholle levitettynä. Ilmeisesti vaiva on alunalkaen tullut huonoista kengistä, jotka ovat jollain tapaa painaneet jalkapöytää. Vaiva alkaa lääkärin mukaan kuulemma tuntua vasta n. 3 viikkoa ongelman aiheuttaneiden kenkien käytön jälkeen. Ja parantuu hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitaaaaaaaaaaaaaastiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, JIPIII! Luulen, että vaivan aiheuttivat ne "lainaamani" äitini 20 vuotta vanhat talvisaappaat, jotka olivat niin kivan näköiset..

Joten, naiset ette sitten pidä enää yhtä ainuttakaan kertaa hampaat irvessä jalassa niitä ihaniaihania kenkiä, jotka näyttää niin hyvältä, mutta tuntuu samalta kuin jalat olisi survottu 2cm x 2cm kokoisen tulivuoren sisään, naulattu viiden tuuman rautanauloilla kiinni ja varmuudeksi kaadettu päälle vielä hikistä tervaakin. Se voi oikeasti tappaa jalat. Minäkin otan opikseni ja hedonistikakkiaisena vaadin täst'edes jaloillenikin nautintoa. Voisin oikeastaan aloittaa piparminttujalkakylvystä ja kerrankin rasvata rupuiset ja koppuraiset kantturani kunnolla...

Seinälläni olevaa taulua lainatakseni:

"Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista" -J.L

Tällä hetkellä allekirjoitan tuon täysin. Mikään ei tunnu olevan hyvin, kun joka ikinen askel sattuu. Ehkä minäkin pääsen kuukauden päästä (jos siis hoito tepsii) nauttimaan taas terveistä jaloista. Siihen asti kaikki lenkkeily ja ulkoilmakävelyt täytynee unohtaa. Pöh, se siitä pömppiksenkadottamiskampanjasta.

Mutta ainakin on taas yksi hyvä tekosyy voivotella ja lohdutella itseään, esimerkiksi uusilla langoilla. Voi kun minä olen niin parka..

Menita pisti taas huurut päähäni. Tällä kertaa kävin puljussa kaverin kanssa, jonka toivoin pitävän minut järjissäni. Operaationa oli hakea lisää Gedifran persikan väristä Top Softia, kun sitä kerran sai halvalla, ja koska en ole aivan varma, riittääkö entisestään omistamani 500g aivan tekemääni pitsijakkuun. Siis niinku tähän:

Niin, että ostin sitä sitten 200g lisää. Toivottavasti lankaa jää yli, voisin tuosta unelmasta tehdä vaikka ja mitä! Uusi reissu Menitaan siis tiedossa? :D APUA!

Mukaan tuli (tuli ihan itsestään, hyppäsi vain yhtäkkiä käsivarsille) myös 300g epämääräistä vyötteetöntä harmaata mohairlankaa. Metrejä langassa on kuulemma paljon, myyjä arveli että jotain 500m/100g. Taivaallisen pehmeää ja sellaista "utuista" lankaa. Juuri sopivaa päällepidettävää sellaiseen päivään, kun ulkona sataa, tuulee ja on kylmä, itsellä on ihan möh-fiilis ja katselee ikkunasta ulos kuin uhmaikäinen itsepäinen tenava "mä en ainakaan lähe mihkään!".

Euron korista nappasin mukaan myös 6,5 numeron metrin mittaiset pyöröpuikot, että pääsen aloittamaan edellisellä kerralla Menitasta ostetusta Novitan jäänsinisestä Palmasta aamutakkia. Aion siis neuloa sen yhtenä kappaleena kun en tykkää saumoista, tai lähinnä niiden kokoon kursimisesta. Pitäisi vain keksiä jostakin joku soveltuva ohje.  Laiskottaa eikä millään huvittaisi itse keksiä pyörää uudestaan. Ehdotuksia?

 Julistin jo kerran olevani langanostolakossa ja samantien rikoin lupaukseni. Mutta eihän 8€ hinta ole nyt niin paha 500 grammasta lankaa ja yksistä pitkistä pyöröpuikoista, eihän? Ehkä voisin tästä hetkestä alkaen olla oikeasti langanostolakossa. Ainakin ensi viikkoon asti, jos matkalta löytyy mukaan jotain kivaa..

Pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa pakkailemaankin. Ensi viikon maanantaina olen jo Venäjällä ja hirvittää jo nyt! Asiaa ei yhtään helpota matkanjärjestäjien pelottelut jäykkäkouristuksista, loisista, ruokamyrkytyksistä, varkaista, kerjäläisistä ja miliiseistä. Niin, ja sitten on vielä se metroon tehty terroristi-isku-juttu. Olikohan tämä reissuun lähteminen sittenkään niin hyvä idea? Venäjä tuntuu ihan maailmanlopun universumilta, jossa on kokonaan eri säännöt. Äiti, minua pelottaa.

Matkanjärjestäjät varoittelivat, ettei mukaan saisi ottaa mitään teräaseita. Ei kai puikkoja lasketa sellaisiksi? Matka tuntuu niin pitkäveteiseltä, ellei mukana ole mitään kudinta täyttämässä aikaa. Tohdinkohan ottaa edes gedifra-kudintani mukaan jos nyysivät verenhimoiset kerjäläisvarkaat tuumaavatkin, että 40% viskoosia, 40% polyamidia ja 20% silkkiä pukeekin heitä paremmin kuin minua? Ehkä mukaan pitäisi varmuuden vuoksi pakata haarniska? Ja ottaa omat eväät koko reissun ajaksi? Eikä puhua kenellekään mitään koko matkan aikana? Entä jos istuisikin bussissa turvassa koko matkan ajan?

Miten niin liiottelua...
Sitten jäisi toisaalta kaikki kiva kokematta.