Pakkailussa on aina oma dramatiikkansa. Olen yhdeltä luonteenpiirteeltäni söhläritaipuvainen, unohdan aina takuuvarmasti jotakin olennaista kotiin.Yleensä se on yövaatteet tai hammasharja ja/tai tahna. Parempi siis listata paperille kaikki mitä tarvitsee ja kirjoittaa vielä perään sijoittaako sen matka- vai käsilaukkuun.
Jalka aiheuttaa omat kommervenkkinsä matkaan jo ihan pelkästään kivun vuoksi. Toivon sydämeni pohjasta, ettei meille olisi järjestetty hirveästi mitään kävelyä tai seisomista vaativaa. Onneksi on voltaren emulgel ja särkylääke, jotka tuntuvat tepsivän vähintäänkin kohtalaisesti. Matkalaukkuun päätynee kuitenkin vielä pari sideharsorullaakin, voi sitten pyöräytellä nilkkojen tueksi, kun tuntuu että ontumisesta tai virheasentoisesta kävelystä (kivun välttämiseksi) nilkat prakaavat minulla ensimmäisenä. Tiedän, pitäisi pyrkiä kävelemään normaalisti, mutta toisinaan se on vain ihan sietämätöntä.
Olisikohan villasta apua tämän tapaisiin kipuihin? Ainakin reumaatikot ovat löytäneet villasta helpotusta kipuihinsa. Lapin yliopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun Hoitava Villa -hankkeessa asiaa on ihan tutkittukin ja tehty ilmeisesti jonkinlaista tuotekehitystäkin. Jes, hienoa kun suomalaiselle lampaanvillalle löytyy käyttökohteita! Nivelreuman tärkein ominaisuus wikipedian mukaan on niveltulehdus, joten periaatteessa villasta voisi löytyä apua minullekin. Minun jalassani ei sentään nivelet ole tulehtuneet, vaan pehmytkudos jalkapöydän luiden päällä ja välissä. Kaiken järjen mukaan asiaa voisi ainakin kokeellisesti testata yhden henkilön satunnaistamattomalla otannalla. Tulehdus kuin tulehdus. Minähän en mistään mitään tiedä, mutta mututuntumalla voisi arvella, että nivelissä oleva tulehdus olisi paljon tiukemmassa ja vaikeammin helpotettavissa kuin pehmytkudoksissa.
Lankalaatikoissani onkin sopivasti tummanruskeaa ja valkoista suomenlampaan villaa, sukkapuuhiin siis! Hävettää myöntää, mutta en ole ikinä milloinkaan koskaan kutonut sukkia... Olen siis ihan vajavainen neulojana, sillä onko sellainen ihminen nyt kummoinenkaan neuloja, joka ei ole koskaan sukkia tehnyt! Enkä ole kovin monia lapasiakaan kutonut..
Jostain syystä tuollaiset pikkujutut eivät ole koskaan oikein innostaneet. Melkeinpä mitä isompi työ, niin sitä varmemmin minut saa sellaista kutomaan. Pöh, tyhmäähän se on. Mutta kun asiat pitää aina tehdä vaikeimman kautta.. Lupaan ja vannon ottavani villasukat asiakseni. Ihan varmasti teen jossain vaiheessa lammaslangastani ihan oikeat lammassukat. On minulla jo kuviotakin vähän suunniteltuna ;)
Sori tyypit, tällä kertaa ei kuvattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti