Rosmariinia ja langanpätkiä

Vessahaaveilua

2011-04-05T21:33:00.001+03:00

Ilokseni voin todeta, että saan minä joskus jotain valmiiksikin.

Joskus vuosi sitten hurmaannuin ja huumaannuin hetkeksi aivan täysin virkatuista matoista. Ja pitihän sellainen sitten tietenkin päästä aloittamaan. Kovin tohkeissani raahasin kaksi säkillistä matonkudetta Menitan outlet-myymälästä ja aloin koukkuamaan. Syystä tai toisesta matontekele jäi kuitenkin pyörimään kaapinpohjalle keskeneräisenä melkein vuodeksi. Liekö muut kiireet jyränneet yli vaiko venyikö peukalon lepuutustauko hieman aiottua pidemmäksi... Minulla on hieman "paha" tapa tehdä käsityöasioita sen mukaan, kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan. Kaipaan vaihtelua ja toisinaan joku toisenlainen työ kiinnostaa enemmän kuin jokin muu. Siinäpä syy nurkissani lojuviin useisiin keskeneräisiin töihin..

Nyt kevään tullen alkoi virkkaaminen tuntua kuitenkin taas tuntua kivalta ajatukselta ja eipä siinä mennytkään kuin muutama hassu päivä, kun mattoseni sain valmiiksi. Tässäpä todistusaineistoa, olkaatten hyvät:

Maton halkaisija on n. 80cm ja käytin 9mm (muovista) virkkuukoukkua.

En osaa tarkalleen sanoa tähän mattoon kulunutta matonkudemäärää, puntarillahan se helposti selviäisi, jos vain moinen kapistus nurkista löytyisi.. Matto pitäisi vielä päätellä. Se voikin olla hieman haastavampi tehtävä. Ihan heti en ainakaan itse keksi, kuinka noinkin paksun kuteen saisi siististi pääteltyä. Olisikohan kenelläkään mitään hyviä ideoita?

Tämä matto saa kunnian päästä ikiomaan vessaani, sitten kun joskus pääsen muuttamaan ihan omaan kotiini, pois tästä opiskelijasoluasunnosta. Yksiössä asuminen tuntuu päivä päivältä autuaammalta asialta.. Varsinkin silloin, kun viikosta toiseen saa katsella kämppisten lepsua asennetta siivousvuorojen noudattamiseen...

Suuria uutisia

2011-03-27T12:30:00.000+03:00

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viimeisimmästä.

Kevät etenee niin tohinalla, ettei tahdo oikein itsekään perässä pysyä. Vaikka eihän ulkona nyt niin keväiseltä vielä näytä.. Mutta ihan hirvittää ajatellakin, että kuukauden päästä on toukokuu jo aivan ovella ja sitten onkin kohta jo kesäkuu ja sitä ennen pitäisi saada hirmuiset määrät hommia tehtyä. No mitäs niin ihmeellistä siinä kesäkuussa sitten on?

Kuva: Trail Canada

Tämä lähtee silloin Kanadaan kesäksi töihin! :)
Tai oikeasti se on kyllä opiskeluihini liittyvä harjoittelu, mutta töitähän sekin on. Lähden kolmeksi kuukaudeksi kanadalaiselle luomumaatilalle töihin lypsämään lehmiä ja tekemään peltotöitä. Jepajee, ei ehkä kaikkein trendikkäin ja muodikkain matkailutarkoitus, mutta mitäs siitä: minä olen ihan innoissani ja milläs muulla onkaan väliä! Palkkaa ei hirveästi tule, mutta isäntäperhe lupasi ottaa minut mukaansa lomamatkoilleen, esitellä minulle maata ja opettaa kädestä pitäen ihan kaiken, mitä luomusta ja kanadan maataloudesta on vain opittavaa. Aivan mahtavan ikimuistoinen kesä siis tiedossa! En malttaisi odottaa!

Sitä ennen täytyy kuitenkin laittaa vielä työlupa- ja viisumihakemukset vetämään ja toivoa, että lupa-asiat napsahtaisivat kohdalleen, eikä mitään ongelmia siltä taholta tulisi. Harjoittelupaikan etsintä oli jo itsessään oma sirkuksensa. Koulun taholta sanottiin tylysti, ettei mitään maatilakontakteja Kanadaan ole ja eipä siinä sitten auttanut muu, kuin ruveta itse tonkimaan internetin syövereitä ja pommittelemaan Kanadan maatilallisia sähköpostilla. 50 lähetettyä hakemusta ja reilu 2kk hermostunutta odottelua myöhemmin, sähköpostilaatikkoon kilahti viesti jonka olennaisin sisältö oli: KYLLÄ, me otetaan sut!

Hassua, kuinka kesän odotus motivoi tekemään kaikkea muutakin ihan täysin uudella tarmokkuudella ja energialla. Kandidaatin tutkielma pitäisi saada ennen matkailua niin pitkälle kuin vain mahdollista ja töitäkin pitäisi saada Suomesta kevääksi, että olisi vähän taskurahaa matkallekin.

PS. Omistan kameran nyt, joten hyvästit kuvattomille kirjoituksille!

Röyhelöhörhöilyä

2010-12-29T03:59:00.001+02:00

Oikein säikähdin tänään, kun huomasin suunnittelevani röyhelöitä! En ole varsinaisesti ikinä ollut mikään erityisen suuri röyhelöiden ja muiden hörhellyksien ystävä, semmoiset selkeät linjat ovat aina miellyttäneet minua. Joten enpä olisi voinut olla enää yhtään yllättyneempi, kun löysin itseni ajattelemasta, että itse asiassa röyhelöt voisivatkin sopia vaikka mihin! Alennusmyynneistä löysin Hemtexiltä tummansiniset pussilakanasetit, joissa oli - mitäs muutakaan - RÖYHELÖITÄ! Gina Tricotista mukaan tarttui puuterin värinen pitkä tavistrikoopaita, joka on sellaisenaan melko tylsä, mutta RÖYHELÖTHÄN voisivat sitä sopivasti piristää ja antaa vähän naisellista vivahdetta. Kävinkin Eurokankaasta tonkimassa tismalleen samansävyisen satiinipalan, joka varmaan jossain vaiheessa päätyy paitaa säväyttämään. Pitäisi vain ensin saada toimiva ompelukone, omani kun kosahti rikki jo viime keväänä.

Syyllinen tähän kaikkeen röyhelöhullutukseen on eräs blogi, jonka löysin sattumalta etsiessäni ihan jotain muuta. Tea Rose Home on täynnä toinen toistaan ihanampia röyhelötuunauksia, katsokaapa vaikka tätä ihanuutta:

Kuva: Tea Rose Home

Blogissa on myös useita tutoriaaleja suloisten röyhelöunelmien toteuttamiseen, käykääpä vaikka katsomassa. Oih. Voih.

Hörhöilypuuskassani törmäsin myös toiseen ihanaansuloiseensöpöön tutoriaaliin, joka - ylläripylläri - pitää sisällään myös röyhelöitä. Ja arvatkaas, tuijottelin sitä henki salpautuneena hetkisen ja tajusin että juuri tuollainen minulta vielä puuttuukin. Nimittäin röyhelöhuivi! ...love Maegan -blogista löytyy tällainen hattaraprinsessaunelma:

Kuva: ...love Maegan

Voiko kauniimpaa olla? Minäkin. Haluan. Tuollaisen!

Röyhelöt ja tutoriaalit eivät suinkaan loppuneet vielä tähän.. Kellohameeni ohje on kerännyt runsaasti vierailijoita blogiini, joten senpä vuoksi haluan jakaa vielä yhden tutoriaalin, joka on varsin hyödyllinen moisia liehuvia hameita pidettäessä. Nimittäin alushame! (röyhelöinen tietysti) Sugardale on blogissaan antanut hirmuisen perusteellisen ohjeistuksen alushameen tekoon ja voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä ohjetta kaikille alushameongelmissa kieriskeleville. Tein myös oman alushameeni kyseisellä ohjeella ja lopputuloksia voitte nähdä alla olevissa kuvissa.

Alushameeni on Eurokankaan palalaarista löytynyttä organzaa ja kuten näkyy, siinä on kolme yksinkertaista röyhelökerrosta. Oma alushameeni ei siis ole kovinkaan *puff*, mutta omaan makuuni kohottaa kellohametta juuri sopivasti, jottei se vain roiku päällä ihonmyötäisesti.

Kellohameessani oleva trikoo ei kuitenkaan ole kovin painavaa kangasta, joten raskaampia kankaita käytettäessä voi olla tarpeen käyttää myös tuhdimpaa alushametta (ja jämäkämpää alushamekangasta), mikäli haluaa kohottavan vaikutelman säilyvän.

(Se siitä heviuskottavuudesta!)

Jälkitonttuilua

2010-12-27T03:53:00.001+02:00

Joulu tuli ja meni. Joulumieltä ei tullut - eikä mennyt. Koko häslinki tuntui ensimmäistä kertaa ikinä vain niin käsittämättömän turhalta. Aivan kuin tavallinen viikonloppu, lukuunottamatta sitä, että omistamani tavaramäärä kasvoi taas ja ruokaa on syöty enemmän kuin tarpeeksi. Olisin kyllä voinut syödä ihan vaikka hernekeittoakin...

Hienoissa ja kimaltelevissa ja täydellisissä unelmissani suunnitelmissani oli kutoa kaikille perheenjäsenilleni ja eräälle ystävälleni jotakin, lapasia, sukkia, huiveja, pipoja ja muita sen sellaisia. Edellisessä postauksessa esittelemäni mohairhuivi (ja tentit) söivät kuitenkin kaiken aikani, ja havahduin viikkoa ennen jouluaattoa, että minulla ei ole toivoakaan saada lahjaideoitani valmiiksi ennen h-hetkeä. Lapaset sentään sain hanskattomalle ystävälleni, esittelen ne ohjeineen joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan vain saan jollakin valokuvauskoneella otettua kuvan niistä. Äidilleni ehdin paniikissa kutomaan pompulapannunalusen.

Lanka: Novita Huopanen, turkoosi

Menekki: 100g

Ohje: Drops Design

Tyydyin lopulta hätäkompromissiratkaisuun ja annoin perheenjäsenilleni (myös äidille) "lahjakortit", joissa lupaan tulevan vuoden aikana kutoa heille jotakin pientä, mitä nyt sitten tarvitsevatkaan. Mallin ja langan he saavat päättää itse. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ainakin antamani lahja on sitten takuulla sopiva ja saan lisäaikaa lahjojen tekoon. Yhdet lapaset ja villasukat minulta onkin jo tilattu, pääsenevät projektilistallani kärkipäähän.

Luojan kiitos veljen tyttöystävä palaa maisemiin vasta vuoden vaihtuessa, joten hänelle pikataiteilin virkaten aaton jälkeen villasaippuan. Enpä oikeasti todellakaan tiedä, toimiiko moinen hökötys tosielämässä, mutta kun tuota huopasta kerran oli ja netissä olen harrastanut törmäilyä vastaavanlaisiin toteutuksiin, niin ajattelin laittaa tyttörukan koekaniiniksi. Mitä, minäkö muka ilkeä?

Lanka: Novita Huopanen

Menekki: muutama hassu metri

Ohje: omasta päästä vapaasti soveltaen

Tulipa tässä näin tapaninpäivän kunniaksi muotoiltua blogin ulkoasuakin uusiksi. Tapanintanssit - pyh, sanon minä. Naama kiinni läppärin ruudussa istuttiin tämäkin ilta. Ja taas nukkumaanmenokin venyi näin myöhäksi, koskahan oikein opin?

Aherruksia

2010-12-26T21:07:00.001+02:00

Minä olen kuluneena syksynä ja jo alkaneena talvena hurahtanut ajatuksen tasolla liikuntaan. Siis sillä tavalla, tiedättekö, että liikunta olisi hyvä juttu ja siitä saisi virkistyneen ja piristyneen mielenkin. Tykkään siitä mielikuvasta, jossa kiidän kevein gasellinaskelin pitin lenkkipolkuja. Suunnitelmat ovat siis vain liikkumista vaille valmiit. Joululahjaksi sain uuden sykemittarin, jonka toivon siivittävän liikuntaharrastukseni uusiin sfääreihin. Alennusmyynneistä jos vielä sukset löytäisi, niin voisi reippailla nietoksissakin.

Viime yönä oli ihan samanlainen fiilis, kuin maratonreitin loppusuoralla. Tai ainakin kuvittelen niin, maratoniahan en ikinä ole edes juossut. Enkä juossut nytkään, vaan kudoin. Projektina on lokakuun puolesta välistä saakka ollut ohuenohuesta mohair-langasta kudottu virolaisten Haapsalun huivien innoittama ja inspiroima hartiahuivi, jonka siis sain viimein viime yönä klo 5 valmiiksi. Pingottaa ja päätellä vielä toki pitäisi, mutta.. mitäs mokomista pikkujutuista. Onhan tässä uuteenvuoteen vielä monta päivää. Ystäväni menee uudenvuoden aattona naimisiin ja tähän rakkaudenjuhlaan tarvitsin jotakin pehmoista lämmikettä harteilleni.

Mallina siis Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu Sall - kirjasta huivimalli nimeltä Greta Garbo. Pingottamattomana huivissa on mittaa 178cm ja leveyttä n. 80cm. Lankaa kului keittiövaa'an mukaan 150g, eli 1,32 kilometriä. Lankana turkoosi Menita Soft Dream. Puikot 3,5mm.

Malli ei ollut vaikea eikä monimutkainen, ainoastaan melko työläs (tosin ei varmastikaan työläin ko. kirjan malleista). Ihastuin mallissa sen yksinkertaiseen selkeyteen ja kauneuteen. Ja mikäpä sopisikaan paremmin häihin, kuin pehmoinen sydänhuivi. Jotain sinistä, juu nou..

Huivin kruunaisi vielä reunukset, mutta en tiedä onko tämän maratonin jälkeen enää energiaa kutoa semmoisia. Ehkä jos vielä muutaman suklaakonvehdin ottaisi..

Päätöksiä ja lopputuloksia

2010-05-09T14:25:00.002+03:00

Tein tänään raskaan päätöksen lopettaa harrastus, jonka kanssa olen puuhaillut lapsuudesta/nuoruudestani asti. Swappailu on nyt ohitse. Pitkään aikaan, oikeastaan viimeiseen vuoteen, ei ole ollut enää samanlaista intoa asiaan, kuin ennen. Käsityöharrastus on aika pitkälti syrjäyttänyt swappailun. Päätös tuntuu hyvinkin haikealta, tämän harrastuksen parissa olen kokenut ehkä eniten kokeilemisen ja keksimisen riemua, kuin missään muualla. Aikansa kutakin, ja minusta on kuitenkin reilumpaa jättää harrastus sellaisille, jotka oikeasti tekevät asian eteen jotakin. Ei ole kenenkään kannalta oikein, jos jonkun oma swappivihkonen pölyyntyy minun jemmoissani vain sen vuoksi, että en tiedä mitä harrastuksen kanssa tekisin. Ja kuka tietää, jos vaikka vanhemmalla iällä innostuisin uudelleen tästä ihanan inspiroivasta harrastuksesta.

Menneiden vuosien kunniaksi kerään tähän loppuun kuvia teoksistani viimeisiltä vuosilta (3-4 ensimmäiseltä swappailuvuodelta en edes omista kuvia).

Vuodelta 2005 ovat ensimmäiset kuvat swapeistani. Tuolloin myös aloin piirtämään itse kuvia swappeihin. Alla ensimmäinen kuvaamani swappi ja myös ensimmäinen swappi, jonka toteutin piirtämällä. Välineinä olivat lähinnä puuvärit.

2006 piirrustukseni olivat jopa hiukan sarjakuvahahmo-/mangamaisia. Musta kuulakärkikynä ja tussi olivat minulle pop-juttu tuona vuonna, käytin niitä kaikkien piirrustusteni ääriviivoissa, kuten alla olevissa kuvissakin.. Vesivärit alkoivat tulla välinerepertuaariini 2006.

Vuonna 2007 minulla oli rosoisten ihmisten, kantaottavien ja sanomallisten swappien kausi. 2007 piirrustus/maalausvälineistöni käyttö oli laajentunut pastelliliituihin ja erilaisiin maaleihin, sekoittelin ja yhdistelin niitä varsin ennakkoluulottomasti (ja typerästikin..). 2007-2008 oli muutenkin kaikkein tuottoliaisinta aikaa swappailuhistoriassani.

2008 (tai oikeastaan jo vuoden 2007 loppupuolella) hitiksi ponnahtivat lyijykynä, akryylimaalit ja musteet. Musiikki tuli hyvin tärkeäksi inspiraation lähteeksi. Deco-osallistumiset olivat paljon henkilökohtaisempia. En yrittänyt enää paasata maailmalle jostakin asiasta, vaan swappailu oli enemmän omien tunteideni ja ajatusteni käsittelyä ja työstöä. Eräänlaista terapiaa siis. Decoistani ja deco-osallistumisistani tuli eeppisempiä, monikerroksisempia, monitahoisempia, isompia, laajempia.. Ja ulokkeellisempia.

2009-2010 swappailutyylini ei ehkä enää muuttunut niin voimakkaasti, mitä aikasemmin. Materiaalien käyttö ehkä hiukan monipuolistui.

Ja nyt se on loppu..

Raajarikon taistelujuomat

2010-04-28T19:32:00.000+03:00

Hain tänään itselleni kyynärsauvat, kun 1,5 toimivalla jalalla koikkelehtimiseni kävi jo niin hengenvaarallisen näköiseksi, että katsoin parhaaksi ennaltaehkäistä tulevat nilkkamurtumat ja lonkan nyrjähdykset. Nuo kaksi inhottavaa tikkua ylenivät välittömästi epätykkäyslistani kärkeen, mutta vammaisen on paha kitistä. Pidemmät kävelyrupeamat kun ovat yhtä tuskaa ilman tukivoimia.

Voin vain kuvitella kuinka ratkiriemukas vappuaatostakin tulee, kun ainakin tänne pääkaupunkiseudulle on ilmeisesti luvattu sateita. Sateenvarjo ja kyynärsauvat kun eivät ainakaan minun anatomiassani mahdu samaan ruumiiseen. Mutta entä jos hankkisikin jostain niin paljon helium-täytteisiä vappupalloja, että kun ne tunkisi sateenvarjon alle, niin sateenvarjokin leijailisi? Sitten ei enää tarvitsisi kuin sitoa naru varjoon kiinni ja vetää perässä. Ah, mitä maailma menettikään siinä, kun en lukenut itseäni insinööriksi.

”Mehiläinen ilman lintu,
Nouse siipesi nojahan,
Kanna mettä Metsolasta,
Simoa Tapiolasta,
Mesi keitä kielelläsi,
Sima suussasi sulaja,
Kipiöille voiteheksi.”

kansanruno
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Vappuun kuuluu tietysti ruoka (ja juoma), niin kuin kuuluu ihan kaikkeen muuhunkin. Kaveriporukalla kokoonnumme yhteen syömään peräti kahtena päivänä, perjantaina ja lauantaina. Nyyttäriperiaatteella tottakai. Itse askartelin perjantaiksi simaa. Koska tykkään soveltaa ja kokeilla, tuli simanteostakin varsinainen taikatemppu, jonka lopputulokset mietityttää vähän itseäkin..

Vappujuomana tavallista nykyisentyyppistä makeaa simaa lienee Suomessa nautittu 1700-luvulta alkaen, aluksi kartanoissa. Yleiseksi juomaksi se levisi melko myöhään, sillä vanhassa maatalouskulttuurissa simanteossa tarvittu sokeri tai hunaja oli kallista ostotavaraa. Vanhastaan oli makeahkoksi juotavaksi laskettu keväisin koivuista mahlaa, joskus kerätty syksyllä hunajaa ja keitelty kummastakin juomaa lähinnä juhliksi. Talvisin, kun lehmät olivat ummessa, oli monin paikoin tarjolla maitotuotteiden korvikkeita, jotka tehtiin ruisjauhoista imellyttämällä tai valmistettiin nauriista. Näillä juotavilla oli monta nimeä, muiden muassa sima-sanan johdokset simo, simu ja simukka. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Dansukkerin simainfo.fi -sivulta löytyy melkolailla jännittäviä simaohjeita ja niistä ajattelin itsekin alunperin kokeilla jotakin. Viime jouluna meillä kotona joulupöydässä maisteltiin ko. sivuston ohjeen mukaan tehtyä inkiväärisimaa ja olin ainakin itse sangen mieltynyt sen pikanttiin säväykseen. Tehtiin sitä simaa sitten toinenkin satsi jouluksi, siihen toiseen vaan lisättiin paaaaljon enemmän inkivääriä, ettei mukana olisi ollut peräti neilikkaa, muskottipähkinää ja kanelitankoakin. Joulusimaa siis. Eikä sekään pahaa ollut.

Lopulta päädyin kuitenkin tekemään täksi vapuksi greippisimaa, vadelmasimaa ja minttusimaa. Greippisiman ja vadelmasiman ohjeet on suunnilleen sovellettu johonkin suuntaan Dansukkerin ohjeista. Minttusimaan löytyy netistä useampiakin ohjeita, itse käytin Helsingin Sanomien sivuilta löytyvää ohjetta, joka näyttää kutakuinkin tällaiselta:

5 l vettä
2 rkl kuivattua minttua
tai 1 dl tuoreita mintunlehtiä
2 sitruunaa
250 g fariinisokeria
400 g sokeria
pieni nokare hiivaa

En sen kummemmin laskeskellut ja miettinyt missä suhteessa mitäkin tulisi, vaan päätäpahkaa otin sellaisen noita-akan taikajuoma-asenteen ja mentaliteetin "noin suurinpiirtein ja pistetään sittenkin vähän vielä lisää". Tuohon minttusimaankin taisin käyttää noin litran vettä ja 2rkl kuivattua minttua, eli jo lähtökohdiltaan kaikki oli täysin päin honkia. No, empä jaksa sen kummemmin asiaa ressailla, tulee mitä tulee. Ei ruuanlaitto ja varsinkaan siman teko niin vakavaa ole, että jaksaisin millilitran sadasosan tarkkuudella mittailla. Viemäri onneksi vetää (paitsi suihkussa), jos ihan jotain kammottavaa syntyy. Lopputulos muhii vielä tyynesti pulloissa ja perjantaina koittavaa totuuden hetkeä jännitän jo nyt.

Taikajuomasta puheenollen, simahan itseasiassa onkin juuri sellaista. Ainakin viikinkitarustossa. Wikipedia tietää: "Legendan mukaan sima oli viisasten juoma, jota taistelun ja viisauden jumala Odin sai viruttuaan muutamia päiviä kuolleena Maailmanpuussa. Viikingit ajattelivat siman olevan voimajuoma, joka antoi heille taistelutahtoa." Toivottavasti minunkin simaani olisi siunaantunut edes hippulainen jotain taikavoimia, että jaksaisin (vaikka äristen ja muristen) koikkelehtia vappuna sauvoillani enkä vahingossa heittäisi niillä jotakin Mantan patsasta..

Jonkin sortin takuuksi kyllä maistelin kielelläni varovasti sima-aineksia ennen pullotusta, taikaa niissä ei kyllä vielä maistunut, mutta muuten olin henkilökohtaisesti siinä vaiheessa kaikkein tyytyväisin minttusimaani. Mintun maku oli kyllä voimakas, mutta raikkaiden juttujen ystävänä en keksinyt ainakaan siinä vaiheessa marmattamista siitä asiasta. Vadelmasima oli aivan ihanan täyteläisen pinkin väristä, oikein sellaista söpöä tyttöjenjuttujuomaa. Vadelmakin maistui melkolailla voimakkaasti, olisikohan johtunut ehkä siitä, että kippasin pakastevadelmiakin siman joukkoon melko runsaalla kädellä.. Greippisima oli itselleni karvain pettymys pullotusvaiheessa. En muutenkaan ole greipin suurkuluttaja, mutta jotenkin silti elättelin henkeviä toiveita sellaisesta simasta, jossa tuntuisi pehmeä greipin nipistys. No, todellisuus oli jotain ihan muuta ja muistutti enemmän sitä, kuin olisi saanut halosta päähänsä. Sokeria onneksi löytyy kilon paketti kaapista, jos kieli ihan kammottavasti käpristelee greipin happamuuden alla. Eikä sitten puhuta mitään siitä, kuinka terveellistä happo + sokeri -yhdistelmä on hampaille...

Simasuukuvia tulossa perjantaina, kun saan simani pois epäesteettisistä limupulloista.

Noin 800 kuvaa myöhemmin

2010-04-26T22:10:00.000+03:00

Onpa ihanaa olla taas Suomessa!

Matkailu avartaa, sanotaan. Ja minua se avarsi sen verran, että seuraavalla kerralla tarvitsee käyttää huomattavasti järeämpiä suostuttelukeinoja, jos aikoo saada minut mukaansa Venäjälle. Olimme siis Venäjällä 4 päivää, ja koko sen ajan tunsin oloni aivan sietämättömän ahdistuneeksi. Varmasti asiaan vaikutti paljon se, että en osaa kieltä lainkaan ja paikallisten ihmisten joukossa liikkuminen, kaupassa käynti ja kaupungilla kävely tuntui senkin vuoksi hyvin turvattomalta. Mutta en voi mitenkään kieltää tai kaunistella sitä seikkaa, kuinka maan sietämätön rumuus vaikutti minuun. Ajellessamme ympäri Pietarin ympäristön maaseutua, en kyennyt laskemaan katsettani irti ikkunasta näkyvistä maisemista. Tuijotin kuin hypnotisoituna ohi vilistävää harmautta ja ankeutta, hiljaa mielessäni ajatellen, että mitään tällaista ei voi olla olemassa. Minun täytyy nähdä jotakin pahaa unta.

Ensimmäisenä päivänä ajelimme Viipurin halki ja yövyimme Terijoella, toisena päivänä ajoimme Pietariin, jossa olimme kaksi yötä, kävimme Farmoksen puhdistusainetehtaalla, Atrian makkaratehtaalla, Baltikan oluttehtaalla, yhdellä paikallisella maatilalla, Katariinan palatsissa ja kummastelimme muuten vain venäläistä maailmanmenoa.

Terijoki

Suhteellisen siisti venäläiseksi tienpientareeksi..

Maa oli profiililtaan hyvin samankaltaista aakeaa laakeaa, mitä kotoseudulla pohojammaan lakeudetkin. Ehkä juuri sen vuoksi kaikki näkemäni sai minut niin surulliseksi.

Venäjän pellot kasvoivat unohdettuina rikkaruohoja ja pusikkoa. Kaikkialta syöksyi ylitse välinpitämättömyyden hyökyaaltoja ja minä masennuin niiden alle. Joka metriltä verkkokalvoilleni sylki mädäntyneitä taloja, romuisia takapihoja, ojiin heiteltyjä roskia, vuorten kokoisia kaatopaikkoja.

Paikallisen maatilan henkilöstötilat

Tämä ei ole paikallinen laskettelurinne

Kaiken sekaisuuden ja sotkun keskellä olevat rikkaiden palatsit vain korostivat kylminä ja kolkkoina kaikkea rumaa ympärillään.

Pietarin kaupungin kivinen loisto tuntui vain viimaiselta kimmellykseltä, kodittomalta jylhyydeltä.

Joku pytinki, jonka graniittipylväät oli raahattu Suomesta, Virolahdelta (pylväät saivat matkaporukaltamme raikuvat suosionosoitukset, etenkin seurueen virolahtelaisilta jäseniltä)

Katariinan palatsia

.. jonka pihalla oli laajat puistoalueet geometrisine hiekkakoristeineen ja likaisine kulkukoirineen..

.. mutta sisällä kimmelsi kulta kyllästyksiin asti, huone toisensa perään, lattiasta kattoon

Kaiken sietämättömän rumuuden keskellä en voinut lakata hämmästelemättä sitä seikkaa, kuinka ihmiset eivät viitsineet laittaa edes puutarhojaan ja yrittäneet luoda ympärilleen mitään kaunista ja viehättävää. Koko matkan aikana näin kaksi pihaa, joista oli yritetty luoda puutarha. Eikä niissäkään kasvanut mitään kukkia, ainoastaan pensaita. Rikkaiden linnatalot oli ympyröity korkeilla aidoilla ja niiden sisäpuolella oli vain tasaisia nurmikenttiä. Köyhempien tonteilla kasvoivat vain romut ja roskat, ja sieltä jostain niiden joukosta saattoi erottaa jotakin taloksi tunnistettavaa. Niiden, jotka olivat jotka olivat jotain siltä väliltä, pihoilta saattoi hyvällä tuurilla löytää jotakin kasvimaan tapaista, jonka antimia kaupusteltiin tien vieressä muovisangoissa.

En ole koskaan ollut niin onnellinen päästessäni Viroon, kun 15 tunnin bussimatkan jälkeen ylitimme viimein Venäjän ja Viron rajan. Kellon lähestyessä keskiyötä pääsimme lopulta Tartoon ja nukuin koko matkan parhaimmat unet, samalla päässä takoi ajatus "kohta pääsen kotiin". Seuraavana päivänä (perjantaina) kävimme Tartossa Maamees-maatalousmessuilla, paikallisella maatilalla ja kiertelimme kaupungilla. Lauantaina käväisimme vielä Tarton maatalousyliopiston koetilalla ja huristelimme kohti Tallinnaa, bongailimme matkalta haikaroja ja puksuttelimme viimein kohti Suomea.

Maamees-messuilla söin koko matkan parhaan aterian, 200g aitoa pihvikarjan pihviä ja ihanan raikasta ja rapsakkaa salaattia. Mitään kasviksia ja hedelmiä matkan aikana ei liiemmin saanut, hotelliaamiaiset Venäjän puolella koostuivat lähinnä pullaleivästä, lihamurekkeesta, paksuista perunalätyistä ja pannukakuista. Viron puolella hostellissa sai sentään jo vetistä lötkösalaattia. Joten tämä 85 kruunua (noin 5€) maksanut pihvi-salaattiateria tuntui aivan pääsyltä taivaaseen. Salaatissa oli mukana mustaherukoita, joka oli aika jännittävä yhdistelmä, mutta sopi valtavan hyvin kyytiin. Alkupalaksi tuli yllättäen kaupanpäälliseksi tartarpihviä, jota porukalla hetken kummastelimme ja katselimme toisiamme miettien "tohtiikohan tätä syödä".

Raakaa lihaa ja raakaa kananmunaa - jokaisen salmonellapöpön unelma siis. Pienen pähkäilyn jälkeen ummistimme silmät salmonellapelolta, kun emme kehdanneet kieltäytyäkään tarjotusta ilmaisesta ruokapalasta, iskimme haarukat kiinni ja totesimme, että ihan hyväähän se oli sittenkin. Silti jännittää vieläkin, että oliko annos varmasti ihan täysin salmonellapuhdas..

Toriaukea Rüütli-kadun tuntumassa

Venäjän ankeuden jälkeen Tarto tuntui ihanan kodikkaalta ja sopivan kokoiselta kaupungilta, jossa melkein ymmärsi mitä ihmiset puhuvat ja jonka ihmisetkin tuntuivat paljon lämpimämmiltä kuin venäläiset kollegansa. Tarkalleenottaen en edes osaa sanoa, miksi Tarto, jossa oli myös ränsistyneitä taloja, tuntui kuitenkin niin paljon miellyttävämmältä kuin kaikki mitä Venäjän puolella olin nähnyt. En tiedä, miksi Tartossa rapistunutkin talo tuntui vain kunniakkaasti vanhentuneelta, eikä mädäntyneeltä jätekasalta, kuten samannäköiset talot Venäjän puolella. Ehkä se oli vain psykologiaa, tai ehkä taloista heijastui ihmisten asenne ympäröivään elämään. Kuitenkin Virossa rapistuneenkaan talon pihalla ei ollut romua eikä roskia, ainakaan vuoriksi asti.

Rüütli-kadulta löytyi ihanaihana kangaskauppa, joka oli täynnä ihaniaihania kankaita, joita ei oltu myöskään hinnalla päästy pilaamaan. Hurmaannuin niin nähtyäni kangaskaupan ikkunat, etten tajunnut edes katsoa putiikin nimeä. Rüütli-katu ei kuitenkaan ole kovin pitkä, joten kauppa on ihan helppo löytää, vaikka tarkempaa osoitetta tai kaupan nimeä en osaa sanoakaan. Samalta Rüütli-kadulta löytyy muuten myös käsityöpuoti, jossa myydään virolaisia käsityötuotteita. Erilaisia lampaannahkatuotteita näkyi puodissa olevan runsaasti, mutta myös villaa, puisia ja kivisiä keittiövälineitä, takorautaisia ovenkahvoja, hakoja, naulakoita ja kolkuttimia (haluan sellaisen sitten kun omistan oman ulko-oven!) jne.. Sen sijaan niitä kirjottuja liinoja, joita on koko Tallinna täynnä, ei puodissa näkynyt lainkaan. Ei se itseäni haitannut lainkaan, mutta pisti vain silmään.

Tuliaisiksi itselleni Rüütli-kadun kangaskaupasta päätyi mukaani 3 yhteensä metriä puuvillakangasta, 1,5 metriä pinkkiä rypytettyä ja 1,5 metriä persikan väristä kultaraidallista. Tallinnassa Sikupilliprismassa iskin silmäni Haapsalu Sall -kirjaan, jonka hankintaa olen jo pidemmän aikaa kuolannut. En ihan täysin pystynyt välttämään perinteistä suomalaista alkoholiturismia, sillä Maamees-messuilta löysin jonkin virolaisen viinitilan vadelmaviiniä. Lohdutan itseäni sillä, että sentään tuin ostoksellani maan maataloustuotantoa ja että tuote on sentään alkuperältään virolainen, joten ostin viinipullon siksi, että haluan elämyksiä, enkä siksi että ravaisin halvan hinnan perässä. Seliseli.

Venäjältä en löytänyt oikein mitään järkevää tuliaista itselleni enkä muille. Perheenjäsenille venäläistä suklaata, joka on rasvaisempaa kuin länsimainen ja muuten vaan jotenkin erilaista, poikaystävälle Baltikan oluttehtaalta saatu 0,5 litran oluttuoppi teekupiksi (valittaa aina kuinka omista pikkukupeistani ei viiti juoda, kun niihin ei edes muka mahdu mitään) ja itselleni pieni puinen rintakoru. Katselin kyllä niitä venäläisiä villahuiveja, mutta kun kohdalleni ei osunut mitään päälläpidettävän näköistä järkevään hintaan, niin annoin asian olla. Ihan turha maksaa sellaisesta, jota ei edes pidä päällään.

Sukkaneitsyt ja sietämätöntä säätöä

2010-04-17T18:51:00.001+03:00

Pakkailussa on aina oma dramatiikkansa. Olen yhdeltä luonteenpiirteeltäni söhläritaipuvainen, unohdan aina takuuvarmasti jotakin olennaista kotiin.Yleensä se on yövaatteet tai hammasharja ja/tai tahna. Parempi siis listata paperille kaikki mitä tarvitsee ja kirjoittaa vielä perään sijoittaako sen matka- vai käsilaukkuun.

Jalka aiheuttaa omat kommervenkkinsä matkaan jo ihan pelkästään kivun vuoksi. Toivon sydämeni pohjasta, ettei meille olisi järjestetty hirveästi mitään kävelyä tai seisomista vaativaa. Onneksi on voltaren emulgel ja särkylääke, jotka tuntuvat tepsivän vähintäänkin kohtalaisesti. Matkalaukkuun päätynee kuitenkin vielä pari sideharsorullaakin, voi sitten pyöräytellä nilkkojen tueksi, kun tuntuu että ontumisesta tai virheasentoisesta kävelystä (kivun välttämiseksi) nilkat prakaavat minulla ensimmäisenä. Tiedän, pitäisi pyrkiä kävelemään normaalisti, mutta toisinaan se on vain ihan sietämätöntä.

Olisikohan villasta apua tämän tapaisiin kipuihin? Ainakin reumaatikot ovat löytäneet villasta helpotusta kipuihinsa. Lapin yliopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun Hoitava Villa -hankkeessa asiaa on ihan tutkittukin ja tehty ilmeisesti jonkinlaista tuotekehitystäkin. Jes, hienoa kun suomalaiselle lampaanvillalle löytyy käyttökohteita! Nivelreuman tärkein ominaisuus wikipedian mukaan on niveltulehdus, joten periaatteessa villasta voisi löytyä apua minullekin. Minun jalassani ei sentään nivelet ole tulehtuneet, vaan pehmytkudos jalkapöydän luiden päällä ja välissä. Kaiken järjen mukaan asiaa voisi ainakin kokeellisesti testata yhden henkilön satunnaistamattomalla otannalla. Tulehdus kuin tulehdus. Minähän en mistään mitään tiedä, mutta mututuntumalla voisi arvella, että nivelissä oleva tulehdus olisi paljon tiukemmassa ja vaikeammin helpotettavissa kuin pehmytkudoksissa.

Lankalaatikoissani onkin sopivasti tummanruskeaa ja valkoista suomenlampaan villaa, sukkapuuhiin siis! Hävettää myöntää, mutta en ole ikinä milloinkaan koskaan kutonut sukkia... Olen siis ihan vajavainen neulojana, sillä onko sellainen ihminen nyt kummoinenkaan neuloja, joka ei ole koskaan sukkia tehnyt! Enkä ole kovin monia lapasiakaan kutonut..

Jostain syystä tuollaiset pikkujutut eivät ole koskaan oikein innostaneet. Melkeinpä mitä isompi työ, niin sitä varmemmin minut saa sellaista kutomaan. Pöh, tyhmäähän se on. Mutta kun asiat pitää aina tehdä vaikeimman kautta.. Lupaan ja vannon ottavani villasukat asiakseni. Ihan varmasti teen jossain vaiheessa lammaslangastani ihan oikeat lammassukat. On minulla jo kuviotakin vähän suunniteltuna ;)

Sori tyypit, tällä kertaa ei kuvattanut.

Tuhkapäiväompelua

2010-04-16T18:14:00.002+03:00

Parin päivän hiljaisuus särkyypi n-y-t nyt! Muutamaan päivään ei ole tullut sellaista tarvetta kirjoittaa, joten olen ajatellut, että on parempi pitää suunsa kiinni kokonaan kun harrastaa tyhjäpureksintaa, jossa ei ole mitään asiasisältöä ja joka ei kiinnosta ketään. Nytpä sitten tuli taas juteltavaa.

Olen nimittäin kaksi päivää tässä puuhaillut huoneeseeni uusia tyynyjä (ja vähän muutakin). Tyynykokoelmani lähestyy hiljalleen täyttymistään, vielä kokoelmasta kuitenkin puuttuu se yksi räväkämpi tyyny. Tällaisenaan värit ovat kuitenkin vähän turhan väsähtäneet, vaikka ne sinänsä kivoja värejä ovatkin. Työtuolini päällisestä jäi jäljelle pieni liru vihreänkirjavaa kangasta, kenties se voisi tuottaa ratkaisun ongelmaani?

Itäkeskuksen Eurokankaasta löysin jotakin löytö/poistokankaita halvalla, vedenvihreää ja roosaa raidallista puuvillakangasta ja vedenvihreällä kukkabrodeerattua tummanruskeaa pellava-puuvillasekoitekangasta. Raidallisilla metrihinta taisi olla jotain 4€ paikkeilla ja ruskealla 6€ ja risat. Hassu juttu taas, en ollut koskaan edes ajatellut että lisäisin vedenvihreän huoneeni värikavalkaadiin, kankaan nähdessäni tiesin kuitenkin heti että juuri se täältä puuttuu.

Kämpille takaisin päästyäni vertasin vedenvihreää raitapuuvillaa työtuolini päällisessä oleviin väreihin ja kas kummaa, siitä löytyi juuri täsmälleen samaa vaaleaa sävyä. Ja hui, tummempi sininen natsaa täydellisesti ylimmässä kuvassa näkyvän sinisen taulunkehyksen kanssa. BINGO!

Aivot ovat sitten hassuja, kun ne säilöö muistiinsa kaikkia (epä)olennaisia yksityiskohtia, vaikka itse ei aina tiedostakaan, että siellä sellaisia on. En siis usko, että värien yhteensopiminen oli sattumaa, aivoni vain vähän harrastavat akrobatiaa joskus ;)

Tyynyjen teemana olivat siis tällä kertaa napit, ruskean tyynyn napit ovat Eurokankaasta ja vedenvihreän napit on hankittu Menitasta joskus vuosi sitten takkiani varten. Vedenvihreän rusetin idean pöllin erään kaupungilla näkemäni neidon takin selkämyksestä. Lopputulos ei ihan samanlainen ole, mutta toisaalta eipä ole tarkoituskaan. Molemmat tyynyt on toteutettu tyynynliinaperiaattella, eli niiden sisällä on erikseen irroitettava sisustustyyny. Kaikkein kätevin ratkaisu ihmiselle, joka tahtoo vaihtelua elämäänsä.

Samoista kankaista touhuilin myös ensi viikon matkaa varten jonkin sortin meikkilaukkuviritelmän ja kukkaropussin, joka mahtuu sopivasti takkini povariin suojaan. Eivätpähän sitten varkaat löydä laukustani ainakaan rahaa, häähää! Meikkilaukkuun oon ite vähän pettynyt, siitä tuli lässähtäneempi kun kuvittelin ja vuoraus meni vähän vituralleen. Olisi pitänyt käyttää kovikekangasta vieläkin enemmän... Mutta olkoon, ehkä se nyt tämän yhden reissun ainakin kestää.

Enkä ole vieläkään aloittanut pakkaamista.. Luojan kiitos teemme matkaa bussilla, joten vaikka taivaalla leijailisi ylipainoisia kameleita vulkaanisia kiviä selissään, se ei vaikuttaisi matkan etenemiseen. Matkasta tosin voisi tulla vieläkin mielenkiintoisempi, jos tuollaista silmänruokaa olisi pällisteltävänä...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vähän lohtua matkalla kohti maailmanlopun universumia

2010-04-13T18:47:00.001+03:00

Kyllä voi ihminen olla toope ja itsepäinen aasi. Kuukauden verran kärvistelin jalkakivuissani, onnuin ja nilkutin, pahimpina päivinä vasemmalle jalalle ei kyennyt laittamaan lainkaan painoa. Lopulta aasikin uskoi, ettei jalka itsestään parane ja sain aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja rimpauttaa itselleni lääkäriaikaa. Lääkärissä käynti ei helpottanut kipua, mutta ainakin nyt tiedän mikä on vialla.

Vasemmasta jalastani jalkapöydän kohdalta ovat nimittäin pehmytkudokset tulehtuneet, ilmeisesti ehkä. Hoitona on aimo annos tulehduskipulääkkeitä sekä oraalisesti nautittuna että kipukohtaan iholle levitettynä. Ilmeisesti vaiva on alunalkaen tullut huonoista kengistä, jotka ovat jollain tapaa painaneet jalkapöytää. Vaiva alkaa lääkärin mukaan kuulemma tuntua vasta n. 3 viikkoa ongelman aiheuttaneiden kenkien käytön jälkeen. Ja parantuu hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitaaaaaaaaaaaaaastiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, JIPIII! Luulen, että vaivan aiheuttivat ne "lainaamani" äitini 20 vuotta vanhat talvisaappaat, jotka olivat niin kivan näköiset..

Joten, naiset ette sitten pidä enää yhtä ainuttakaan kertaa hampaat irvessä jalassa niitä ihaniaihania kenkiä, jotka näyttää niin hyvältä, mutta tuntuu samalta kuin jalat olisi survottu 2cm x 2cm kokoisen tulivuoren sisään, naulattu viiden tuuman rautanauloilla kiinni ja varmuudeksi kaadettu päälle vielä hikistä tervaakin. Se voi oikeasti tappaa jalat. Minäkin otan opikseni ja hedonistikakkiaisena vaadin täst'edes jaloillenikin nautintoa. Voisin oikeastaan aloittaa piparminttujalkakylvystä ja kerrankin rasvata rupuiset ja koppuraiset kantturani kunnolla...

Seinälläni olevaa taulua lainatakseni:

"Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista" -J.L

Tällä hetkellä allekirjoitan tuon täysin. Mikään ei tunnu olevan hyvin, kun joka ikinen askel sattuu. Ehkä minäkin pääsen kuukauden päästä (jos siis hoito tepsii) nauttimaan taas terveistä jaloista. Siihen asti kaikki lenkkeily ja ulkoilmakävelyt täytynee unohtaa. Pöh, se siitä pömppiksenkadottamiskampanjasta.

Mutta ainakin on taas yksi hyvä tekosyy voivotella ja lohdutella itseään, esimerkiksi uusilla langoilla. Voi kun minä olen niin parka..

Menita pisti taas huurut päähäni. Tällä kertaa kävin puljussa kaverin kanssa, jonka toivoin pitävän minut järjissäni. Operaationa oli hakea lisää Gedifran persikan väristä Top Softia, kun sitä kerran sai halvalla, ja koska en ole aivan varma, riittääkö entisestään omistamani 500g aivan tekemääni pitsijakkuun. Siis niinku tähän:

Niin, että ostin sitä sitten 200g lisää. Toivottavasti lankaa jää yli, voisin tuosta unelmasta tehdä vaikka ja mitä! Uusi reissu Menitaan siis tiedossa? :D APUA!

Mukaan tuli (tuli ihan itsestään, hyppäsi vain yhtäkkiä käsivarsille) myös 300g epämääräistä vyötteetöntä harmaata mohairlankaa. Metrejä langassa on kuulemma paljon, myyjä arveli että jotain 500m/100g. Taivaallisen pehmeää ja sellaista "utuista" lankaa. Juuri sopivaa päällepidettävää sellaiseen päivään, kun ulkona sataa, tuulee ja on kylmä, itsellä on ihan möh-fiilis ja katselee ikkunasta ulos kuin uhmaikäinen itsepäinen tenava "mä en ainakaan lähe mihkään!".

Euron korista nappasin mukaan myös 6,5 numeron metrin mittaiset pyöröpuikot, että pääsen aloittamaan edellisellä kerralla Menitasta ostetusta Novitan jäänsinisestä Palmasta aamutakkia. Aion siis neuloa sen yhtenä kappaleena kun en tykkää saumoista, tai lähinnä niiden kokoon kursimisesta. Pitäisi vain keksiä jostakin joku soveltuva ohje. Laiskottaa eikä millään huvittaisi itse keksiä pyörää uudestaan. Ehdotuksia?

Julistin jo kerran olevani langanostolakossa ja samantien rikoin lupaukseni. Mutta eihän 8€ hinta ole nyt niin paha 500 grammasta lankaa ja yksistä pitkistä pyöröpuikoista, eihän? Ehkä voisin tästä hetkestä alkaen olla oikeasti langanostolakossa. Ainakin ensi viikkoon asti, jos matkalta löytyy mukaan jotain kivaa..

Pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa pakkailemaankin. Ensi viikon maanantaina olen jo Venäjällä ja hirvittää jo nyt! Asiaa ei yhtään helpota matkanjärjestäjien pelottelut jäykkäkouristuksista, loisista, ruokamyrkytyksistä, varkaista, kerjäläisistä ja miliiseistä. Niin, ja sitten on vielä se metroon tehty terroristi-isku-juttu. Olikohan tämä reissuun lähteminen sittenkään niin hyvä idea? Venäjä tuntuu ihan maailmanlopun universumilta, jossa on kokonaan eri säännöt. Äiti, minua pelottaa.

Matkanjärjestäjät varoittelivat, ettei mukaan saisi ottaa mitään teräaseita. Ei kai puikkoja lasketa sellaisiksi? Matka tuntuu niin pitkäveteiseltä, ellei mukana ole mitään kudinta täyttämässä aikaa. Tohdinkohan ottaa edes gedifra-kudintani mukaan jos nyysivät verenhimoiset kerjäläisvarkaat tuumaavatkin, että 40% viskoosia, 40% polyamidia ja 20% silkkiä pukeekin heitä paremmin kuin minua? Ehkä mukaan pitäisi varmuuden vuoksi pakata haarniska? Ja ottaa omat eväät koko reissun ajaksi? Eikä puhua kenellekään mitään koko matkan aikana? Entä jos istuisikin bussissa turvassa koko matkan ajan?

Miten niin liiottelua...
Sitten jäisi toisaalta kaikki kiva kokematta.

Vanhoista villapaidoista uutta

2010-04-12T15:43:00.001+03:00

Kämppäni nurkissa on lojunut jo kuukausikaupalla kolme muovipussillista vanhoja vaatteita. Enimmäkseen sen takia, että en tiedä mitä niille tekisin. Vaatteet ovat kyllä enimmäkseen hyväkuntoisia, mutta eivät ole mahtuneet päälle enää muutamaan vuoteen. Kuinka surullista, että pikkutyttöjenkin pitää kasvaa aikuiseksi ja siirtyä koosta 32 kokoon 36.. Helpoimmallahan pääsisin jos kiikuttaisin nyssäkkäni lähimpään vaatteidenkeräyspistelootaan, mutta kun.. Olen hirveä monsterihamsteri, enkä raaskisi luopua vanhoista vaatteistani, sillä osassa niistä on ihan hyvälaatuisiakin kankaita, jotka tuntuu ihanalta iholla. Kuten näissä kolmessa ihanassa villapaidassa, jotka ovat olleet aikapäiviä sitten liian pieniä minulle, mutta kun..

Silloin joskus kun vielä mahduin näihin, minä tykkäsin näistä niin kovasti, ja sitä paitsi ylimpänä oleva valkoinen paita on niin ihanan pehmeän untuvaista, että oioi vaan. Purkaisin sen langaksi, ellei paitaa olisi leikattu valmiista neuloskankaasta eikä kudottu.

Joten jotain siis tarvitsisi keksiä ja tehdä. Ylimmästä valkoisesta untuvaisesta olen jo päättänyt tehdä itselleni kaulurin leikkaamalla paidan kaulus ja vyötärön joustoneule. En suinkaan ajatellut heittää loppupaitaa hukkaan, vaan hyödyntää senkin jollakin tapaa. Ehkäpä tyynynä? Keskimmäisen valkoisen hihoista teen selkätukityynyn työtuoliini. Sellaisen samanlaisen, jollaisia on joissakin InterCity-junissa. Junassakaan harvoin käytän sellaista tyynyä niskojen tukena, minun niskani tulevat siitä vain kaksinverroin kipeämmäksi, vaan irrotan sen aina paikoiltaan ja asetan alaselkäni tueksi. Siniharmaasta tulee ehkä materiaalia meikkilaukkuun. En nimittäin omista sellaista ollenkaan ja olen aina aivan hukassa kaikkien puteleideni kanssa, kun jonnekin pitäisi matkustaa.

Mutta entäs loput osat? Villapaidoista on noillakin suunnitelmilla vielä ainakin puolet jäljellä. Eipä muuta kuin ystäväni google apuun, joka osoitti minulle tien Art by Chrysti -blogiin, josta löytyy kokonainen armeija villapaidan tuunausohjeita. Erilaisiin tyynyihin ja peittoihin löytyy useampiakin ohjeita, mutta ne eivät oikein tunnu siltä, mitä minä etsin. Villapaidalla päällystetty lampunvarjostin sen sijaan näyttää ihan kivalta idealta, mutta minulla ei ole oikein mitään mitä päällystää.

Kuva: Country Living

Entäs söpöt tossukat paleleville kintuilleni?

Kuva: Craftstylish

Tai pipo?

Kuva: Courage to create

Tai laukku?

Kuva: Think crafts!

Entäs villakengät?

Kuva: Instructables

Tai nämä ihanan söpötsöpötsöpöt!! kädenlämmittimet/kynsikkäät/hihattimet?

Kuva: Flickr/MarianneS

Tai tällainen ihastuttava toppi?

Kuva: Flickr/RebekkasArtCloset

Njäh, eiköhän kaikille tullut jo selväksi, että ideoita on miljoonia ja vanhoista villapaidoista on tehty vaikka mitä. Tietäisipä vain mitä itse tekisi.. Lisää vanhoista villapaidoista tuunattuja juttuja pääsee katsomaan Flickr:n ryhmästä Made from Recycled Sweaters.

Mitäs itse tekisitte vanhoista villapaidoista?

Kellohameen ohje

2010-04-11T12:58:00.012+03:00

Postailempa ajankulukseni vanhoja juttuja, kun ei ole mitään uutta juteltavaa ja esiteltävää.

Tein siis viime kesänä poikaystäväni äidin 50-vuotisjuhliin, joissa oli teemana 50-luku, niskalenkkimekon, jossa oli 3/4 kellohelma. Eli helma ei siis ole aivan täysin pyöreä, enemmänkin kartio. Kankaana käytin puna-valkoista Eurokankaan pallotrikoota.

Mekkoa tehdessäni en ainakaan itse löytänyt mitään järkevää ja helposti sovellettavissa olevaa ohjetta kellottavan hameen tekoon, joten jouduin itse laskemaan ja suunnittelemaan hameen alusta loppuun. Jotta joku muu välttyisi tältä samalta operaatiolta, ajattelin jakaa omat muistiinpanoni teidän kanssanne. Koska mekon teosta on jo niin kauan, en ihan täysin muista kaikkia sen suunnittelu- ja tekovaiheita, mutta yritän parhaani mukaan selostaa asiaa muistiinpanojeni pohjalta.

Seuraavat ohjeet ovat hyvinkin matemaattisia, joten jos kammoat laskutoimituksia ja kaavoja, niin suosittelen jotakin muuta tapaa tehdä kellohame. Seuraava osio sisältää siis ohjeen ainoastaan hameosan tekoon. Yläosaan sovelsin vapaasti erilaisista Moda-lehdistä löytämiäni mekkojen kaavoja, enkä tässä ohjeessa käsittele lainkaan sen tekoa.

Tämä ohje soveltuu sellaisen kellohameen tekoon, joka tehdään palasissa. Tietyissä määrin siitä voi saada mallia myös yhdessä (tai kahdessa) osassa leikattaviin kellohameisiin. Ohje on siis tehty 3/4
kellohameelle, mutta se soveltuu myös 1/4, 2/4 ja täyskelloille (4/4).

Joten, pidemmittä puheitta varsinaiseen ohjeeseen:

Ensimmäiseksi täytyy tietää, kuinka pitkän hameen helman halutaan olevan. Itse käytin mekossani mittaa 55cm + 10cm saumanvara = 65cm.

Mittaa seuraavaksi vyötärön/lantion ympärys siltä kohdalta, josta haluat mekon kellohelman alkavan. Koska tein kolmessa osassa tehtävän 3/4 kellon, niin jaoin tämän jälkeen vyötärön ympärykseni 3:lla. Jos teet kahdessa osassa tehtävän 2/4 (eli 1/2..) kellon, jaa vyötärön ympärys 2:lla, jos taas neljässä osassa tehtävän täyskellon eli 4/4 kellon, jaa ympärys 4:llä. Tällä tavalla saat tietää yhteen palaseen leikattavan vyötärön pituuden. Käytin omana vyötärön ympäryksenäni mittaa 80cm, joten kun jaoin sen 3:lla, sain tulokseksi yhteen palaseen tulevan vyötärön mitaksi 27cm. Kun lisäsin vielä 5cm saumanvaran, sain lopulliseksi mitaksi 32cm. Yksi palanen näyttää siis suunnilleen tältä:

Seuraavaksi täytyy laskea vyötärön säde, kuvassa oleva r, jotta vyötäröaukko osataan leikata kankaaseen oikeaan kohtaan. Täysympyrän kehän pituus lasketaan kaavalla 2¤r (tässä tapauksessa ¤ siis esittää PIIN merkkiä, blogger ei näköjään tue sitä merkkiä lainkaan?). Kun laitetaan kaksi kuvan mukaista palaa yhteen, saadaan puoliympyrä. Puoliympyrän kehän pituus taas saadaan, kun täysympyrän kehän pituuden kaava jaetaan kahdella, eli 2¤r/2 = ¤r. Puoliympyrän sisäkehän pituus, eli siis puolikkaan vartalon ympärys, on 2 x 32cm = 64cm.
Eli ¤r = 64cm. Tästä yhtälöstä täytyy siis ratkaista r, ympyrän säde.

¤ = 3,141593...
r = ympyrän säde

r = 64cm/¤
r = 20,38cm

Joten vyötärön säde on siis 20cm. Summataan yhteen vyötärön säde ja helman pituus, 20cm + 65cm = 85cm. Yhden hameen osan voi siis asettaa 85cm x 85cm neliön sisään. Koska hameen osia tarvitaan kolme, tarvitaan kangasta vähintään 255cm (3 x 85cm = 255cm). Palasten asettelussa täytyy tietenkin ottaa huomioon kankaan langansuunta, joten aivan kuvan mukaisella tavalla palasia ei voi kankaalta leikkoa.

Piirrä seuraavaksi kaavapaperille 85cm x 85cm neliö. Mittaa yli 85cm mittainen langanpätkä, sido sen toiseen päähän kynä niin, että kynä on n. 85cm päässä langan toisesta päästä. Kiinnitä kynätön pää jollakin kaavapaperille (tai pyydä jotakuta muuta pitelemään sitä paikoillaan) ja käytä lanka-kynä-viritelmää ikään kuin harppina ja piirrä neliön sisälle kuvan mukaisella tavalla kaavapaperille 1/4 ympyrä, jonka säde on 85 cm. Seuraavaksi mittaa yli 20cm langanpätkä (tai käytä oikeaa harppia mikäli se on tarpeeksi iso) ja piirrä kaavapaperille kuvan mukaisella tavalla sisäkehä, eli vyötärön ympärys.

3/4 kellohameen kaava on nyt valmis ja leikkaa seuraavaksi kolme kaavan mukaista palasta. Mikäli haluat 2/4 kellon tai täyskellon (4/4), muista muuttaa vyötärönympärys sitä vastaavaksi. Eli 2/4 kellossa jaa vyötärön ympäryksesi kahdella ja leikkaa kaksi kaavan mukaista palasta. Täyskellossa jaa vyötärönympärys neljällä ja leikkaa neljä kaavan mukaista palasta.

Toivottavasti tästä ohjeesta on apua jollekin. Otan mielelläni kommentteja ja palautetta vastaan tästä ohjeesta, etenkin jos siinä on jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä.

Elekää hyvät ihimiset päästäkö hullua Menitan outlettiin ilman holhoajaa!

2010-04-10T16:57:00.000+03:00

Joo-o, jos eilen ei löytynyt mitään, niin tänään löytyi senkin edestä. Suoritin tänään henkilökohtaisen excursioni Menitan outlet-myymälään Espoon Soukkaan. Virallinen syy visiitille oli matonkuteiden hankinta virkattuja mattoja varten. Löysinkin luonnonvalkoista trikookudetta kilohintaan 5,50€. Ilman varsinaista oikeaa ohjetta en oikein osannut arvioida, kuinka paljon kudetta tarvitsisin, joten otin sitä sitten 3kg. Nyssäkät näyttivät niin pieniltä, että mietityttää, riittääkö tuollainenkaan määrä kahteen mattoon.

Poisto-osasto koitui turmiokseni. Hylly toisensa jälkeen lankakeriä yhden euron kappalehintaan! Kerät vain vilkkuivat silmissä kilpaa hulluuden kanssa. Puoli kiloa jäänsinistä Novitan Palmaa ja saman verran persikan/vaalean korallin väristä Gedifran Top Softia eksyi syleilyyni, eikä ote niistä irronnut ennen kassaa. Nyt tulee virallinen tekosyyosio: mutta kun tiedän mitä noista teen ja ne halusivat minut! Sitä paitsi, Top Soft oli juuri täydellisesti sitä samaa värisävyä, kuin mitä on aikaisemmin tänä keväänä Eurokankaasta ostamassani raidallisessa mekkokankaassakin. Katsokaa vaikka!

Tuota minä kutsun täydelliseksi avioliitoksi. Top Softista tulee siis neulejakku tulevan kesämekkoni pariksi. Kuvan malli on Moda 2/2006-lehdestä. Harmi vain, että kyseisen mallin neuletiheys on aavistuksen verran väärä minun langalleni. Pääsen siis soveltamaan, jipiii.

Niin, ja siitä jäänsinisestä Palmasta kudon kotilöhöaamutakin. Edeltäjänsä onkin jo hiukan nuhjaantunut...

Langanostelun inspiroimana päätin pistää lankavarastoni herran kuriin ja nuhteeseen. Aikaisemmin ne lojuivat lähinnä epämääräisissä muovipusseissa kämppäni nurkassa. Lojuvathan ne edelleenkin siinä samassa nurkassa, mutta tällä kertaa Tiimarin pahvisissa laatikoissa, jotka jo vilahtivatkin ensimmäisessä kuvassa. Ruskean ja vihreän yhdistelmä laatikoissa on niin kammottava, että taidampa ottaa asiakseni päällystää ne laatikot hiukan raikkaammilla väreillä..

Tässä koko lankakokoelmani. Taidan julistaa itseni langanostokieltoon siihen saakka, kunnes saan vähintään yhden laatikoista tyhjäksi. Tuleepahan sitten ainakin motivaatiota saada kutimia valmiiksi asti. Onneksi voin sentään lohduttaa itseäni sillä, että omat varastoni ovat vain murto-osa siitä, kuinka paljon äitini on hamsteroinut itselleen lankakeriä.. Ei vaan, täytyy olla kiitollinen siitä, että minusta on tullut samanlainen käsityöhullu kuin äidistäni. Äitini loppumattomista varastoista löytyy melkein aina juuri sitä kangasta tai lankaa, mitä kaipaankin. Tosin, ne kaikki 80-luvun hirviökimallushörhellysblingblig-langat ja päätä särkevät väriyhdistelmät eivät aina ihan nappaa.. Siksi täytyykin olla kokonaan oma kokoelma ihanaisia!

Hukkareissuja pilvisessä säässä

2010-04-09T19:40:00.001+03:00

Päätin kuluttaa tämän perjantaipäivän seikkailemalla ympäri Helsinkiä erilaisissa käsityöliikkeissä. Minulla oli selvät suunnitelmat, missä käyn ja mitä mistäkin katselen. Selma Palmulta Kalliosta pitsiä tyynynliinoihin, Matan Kankaasta Hakaniemestä kangasta silityslaudan päälliseen, Kaartinkaupungista Nappitalosta keltaista satiininauhaa Amalia-villatakkiin ja ruskeaa kanttinauhaa sänkyhörhelöihin ja Menitasta matonkudetta virkattuihin mattoihin.

Tämä oli varmaan yksiä niistä päivistä, jolloin toivoisi, ettei tietäisi mitä haluaa. Kävi nimittäin niin, että palasin reissultani ihan tyhjin käsin, vaikka jokaisessa liikkeessä kävin hipelöimässä vähä sitä sun tätä. Mutta kun ei, mikään juttu ei inspiroinut, innostanut eikä sytyttänyt. Vastaan ei tullut mitään, mikä olisi huutanut päin naamaa SINÄ HALUAT MINUT! Onko sitten parempi lähteä ostosmatkoille ilman sen tarkempia suunnitelmia ja ostaa kassit täyteen vähän kaikkea ihan-kivaa vaiko nirsoilla ja kerrasta toiseen turhautua, kun kaupoista ei löydy mitään sellaista, mitä etsii?

Selma Palmulla ei muuten käy Visa Electron, sen takia minäkin jouduin jättämään pitsiasiat ihastelun tasolle, Matan Kankaassa oli kiva valikoima kaikenlaisia kankaita, mutta juuri silloin mikään niistä ei puhutellut. Nappitalo oli pimeänä ja sujettuna, ovessa olleen lapun mukaan sairastapauksen vuoksi. Kävin sitten vieressä olleessa Villisilkissä ihastelemassa ja kopeloimassa ylellisiä ja opiskelijabudjetille sopimattoman hintaisia kankaita. Niin, ja Menitassa ei ollut matonkuteita lainkaan, niitä on kuulemma vain Espoon Soukan myymälässä, joten täytynee huomenna tehdä ristiretki sinne. En ole aikaisemmin siellä käynytkään, joten tuleepahan laajennettua taas maailmankatsomusta. Matkustelu katsokaas avartaa.

Tänään on muutenkin ollut vähän vetelä ja laiska päivä. Päätäkin vähän särkee ja jotenkin ei oikein huvita mikään. Sänkyhörhelön kirjailuja sain sentään aloitettua. Kuvio ei onneksi olekaan niin kovatöinen mitä pelkäsin. Onhan siinäkin toki hommaa, ehkä siitä selvitään. Laskeskelin, että reunaan tulisi noin 19 kukkakolmiota, ja jos jaksaisin kirjoa yhdenkin kolmion päivässä, reunus voisi olla alle kuukauden päästä valmis. Vääh.

Jäljennyspaperin sininen tahraa inhottavasti valkoisen langankin sinisävyiseksi. Joutaahan tämä työ kyllä muutenkin valmistuttuaan pesuun, jotta kankaasta lähtisivät nuo merkinnät pois. Mutta kuitenkin..

Työtuolin päällinen ja sille ohje

2010-04-08T23:54:00.004+03:00

Noniin! Olen koko illan värkkäillyt tämän jutun parissa ja nyt voin iloksenne ilmoittaa, että olen saanut aikaan jonkinsortin ohjeen tekemääni työtuolin päälliseen. Työtuolistani olen jo muutamaankin kertaan ehtinyt täällä mainitsemaan, mutta nyt seuraa tarkempaa raporttia kuvien, läpätyksen sekä ohjeen kera.

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä kävelin sisään Eurokankaaseen ihan vain sellaiselle huvikäynnille katselemaan, että mitä on tarjolla. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, kun kuljin ohi jämäpalalaarin ja silmiini osui eräs puuvillainen kukkakuvioinen verhokankaan palanen. Aikaisemmin minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että tarvitsisin jotakin sellaista kuin tuolinpäällinen, mutta saman tien kun näin tuon kankaan, tiesin että sellainen siitä tulee ja että en voisi elää enää päivääkään ilman sellaista. Hassua, kuinka jotkin kankaat vain puhuttelevat.

Pienen päänraavinnan jälkeen harrastin googlea jälleen ja löysin tällaisen kuvan:

Kuva: Cozy Cottage Slipcovers

Ja siitä se idea sitten lähti. Ja minun näkemyksestäni tuli sitten tällainen:

Pyydän, olkaa ystävällisiä ja keskittäkää vain kaikki huomionne sen tuolin katselemiseen, sotkuinen huone taustalla on sivuseikka..

Ohjeen tämän päällisen tekoon löydät ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Kaikki ohjeessa oleva materiaali on täysin minun omaani, ethän varasta niitä minulta, kiitos! Otan mielelläni palautetta vastaan ohjeesta ja sen selkokielisyydestä, etenkin jos sieltä löytyy jotakin epäselvyyksiä tai ihan selkeitä virheitä. Ilmoitattehan minulle myös, jos linkin toiminnassa on jotakin häikkää. Linkki tähän ohjeeseen löytyy myös oikealla olevasta sivupalkista.

Vakuutus lahopäälle

2010-04-08T14:34:00.001+03:00

Koska minulla on hyvä muisti, mutta niin harmittavan lyhyt, lisäsin tähän blogiini uuden sivun, ikään kuin muistiinpanoksi itselleni. Sivulle pääsee yläpalkin Paikkoja-linkin kautta ja sinne pyrin listaamaan erilaisia kangas-, lanka-, askartelu- ja kirpputoripaikkoja. Koska kyseessä on siis lähinnä muistiinpano, se sisältää myös paikkoja, joissa en ole vielä ehtinyt käymään, olen vain poiminut liikkeen tiedot ylös että joskus muistaisin myös käydä siellä.

Listaus ei ole millään tavalla täydellinen enkä ole näin alkuun edes jaotellut liikkeitä mitenkään järkevästi kategorioihin, enkä edes sen mukaan olenko käynyt siellä vai en. Tällä hetkellä lista sisältää vain paikkoja, jotka sijaitsevat Helsingissä. Tulevaisuudessa aion kuitenkin laajentaa listaa myös Helsingin ulkopuolelle ja voisin ottaa tavoitteeksi kertoa lyhyesti jotain käymistäni liikkeistä. Otan myös enemmän kuin mielelläni vastaan suosituksia ja ehdotuksia käymisen arvoisista liikkeistä :)

Pellavaa ja puuvillaa

2010-04-07T18:36:00.000+03:00

Jei, sänkyröyhelösuunnitelmani pääsevät viimein todenteolla käyntiin, kun piipahdin Eurokankaassa ja tuliaisina toin huoneelleni 2m tuplaleveää luonnonvalkoista puuvillakangasta ja palakangaslaarista saman verran tumman suklaan väristä pellavakangasta. Oioi.

Muistatteko tämän sänkykuvan, joka on jo kerran aikaisemmin esiintynyt blogissani?

Kuva: Cottage Chic Store

Hommassa kävi niin, että ihastuin niin pahasti tähän sänkyyn, että päätin apinoida itselleni saman tyylisen vuoteen.

Joten tässä on toimintasuunnitelma:

(klikkaamalla suuremmaksi)

Viimeksi juuri tuumasin, etten välttämättä jaksaisi kirjoa mitään suurempaa, kun homma tuntuu sen verran kovatöiseltä. Mutta kas kummaa, mitäs siinä suunnitelmassa näkyykään? No kirjontaa! Suunnitelman kuviot ovat jälleen siitä vanhasta saksankielisestä kirjontakirjasta. Joku voisi väittää, että olen totaalisen rakastunut sen malleihin.. Kirjonnat aion tehdä luonnonvalkoisella, samansävyisellä kuin lakana itsekin, en sentään halua sängystäni mitään sirkusvuodetta..

Näistä pitäisi siis syntyä röyhelöitä ja kirjontaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta en silti malttaisi odotella enää hetkeäkään, että pääsen peuhaamaan näiden ihanaisten kanssa. Ruskean röyhelön kanssa pääsen aloittelemaan toimintaa jo tänä iltana, kirjailu saa odottaa myöhäisempään ajankohtaan, en nimittäin omista sopivaa kirjontalankaa vielä.

Ps. Kahdessa viimeisessä kuvassa viuhahtaa myös tekemäni työtuolin päällinen. Laitan jossain vaiheessa kokonaan ihan oman postauksensa tuon tuolinpäällyksen teosta, ehkäpä voisin koettaa saada aikaan jonkinlaisia ohjeitakin sen teosta. Jos jotakuta se kiinnostaa..

Ohdaketestiä

2010-04-06T21:40:00.000+03:00

Eilen sitten pistelin elämäni ensimmäiset kirjailuni. Uusiin maailmoihin on aina mukava sukeltaa ja kokeilla tietyllä tapaa omia rajojaan käsitöiden parissa. Ensikokemukset kirjailun parissa olivat vallan positiiviset, en kuitenkaan usko, että tulen hurahtamaan siihen samalla intensiteetillä kuin ompeluun ja kutomiseen. Kirjailu tuntuu niihin verrattuna niin kovin kovatöiseltä, vaikkakaan ei vaikealta, ainakin jos pinta-alallisesti ruvetaan vertailemaan. Samassa ajassa kutomalla saa määrällisesti aikaan niin paljon enemmän ja se tuntuu sitä kautta paljon palkitsevammalta.

No mutta, se jahkailusta ja jaarittelusta. Pöllin (lainasin) kotoa kameran mukaani (että saan sitten Venäjän reissulla napsittua kuvia) joten tästä lähtien tulette saamaan paljon todistusaineistoa siitä, että oikeasti myös teen jotain tämän kaiken hölöttelyn lisäksi.

Joten, tatatatadaa, saanko esitellä: ihka ensimmäiset kirjailuni ikunakikuna.

Tämäkin malli on peräisin siis siitä 86 vuotta vanhasta kirjasta, jota edellisessä postauksessa jo esittelinkin. Esittäneekö sitten pelto-ohdaketta, vaiko mitä. Malli on kuitenkin mielestäni kaunis. Ympyräiset kukan keskellä ovat siis reikiä. Pistelyni ovat vielä vähän hataria, mikä näkyy kyllä jäljestäkin. Kirjoin tätä tänään junassakin ja junan tärinä aiheutti varmasti omat mutkansa kuvioihin.

Tämän kirjailun tarkoitus oli toimia lähinnä harjoitustyönä. Aion kuitenkin hyödyntää tätä kirjailua jollain tapaa, tietäisinpä vain miten. Ehkäpä jonkinlainen pussukka käsitöille tai vaikka kuljetuspussi korkokengille? Muovipussit ovat niin ikäviä..

Aarrekirjontaa

2010-04-05T12:37:00.001+03:00

Korjataanpa samantien muutaman päivän blogihiljaisuus ja postataan toiseen kertaan tälle päivää.

Viime syksynä satuin käymään eräänä sunnuntaipäivänä Vallilan makasiineilla Valtterissa, jota itse pidän yhtenä parhaimmista kirpputoreista mitä tiedän. Tyhjin käsin ei tarvinnut tuonakaan päivänä lähteä. Löysin äidilleni syntymäpäivälahjan, josta olin itsekin aivan tohkeissani.

Kirja on vuodelta 1924 ja siinä on n. 40 sivua täynnä toinen toistaan kauniimpia kirjontamalleja. Mallit ovat kaikki "reikäisiä", en tiedä miksi sellaista kirjontatyyppiä kutsutaan, koska kirjontamaailma on minulle täysin uutta. Haluan kuitenkin ehdottomasti toteuttaa jonkin kyseisen kirjan malleista, ihan jo sen vuoksi, että mielestäni se on paras tapa osoittaa arvostusta vanhoille käsityöperinteille. Tämänkin kirjan kirjoittaja on halunnut nämä mallit tehtäviksi, ei unohdettaviksi hyllyille ja laatikoihin. Kirjan mukana tuli kaksi kaksipuolista arkkia kirjontakuvioita, yksi silitysarkki, jossa oli myöskin muutamia kuvioita, sekä palanen sinistä jäljennyspaperia. Arkeista näkee, että yksi malli on ainakin jäljennetty arkeilta, muut ovat täysin koskemattomia.

En ymmärrä saksaa oikeastaan lainkaan, bitte, danke, und ja ich muodostavat oikeastaan kaiken saksan sanavarastoni. Ymmärrän kuitenkin kuvat, jotka ovat mielestäni kirjassa harvinaisen havainnollistavat, niistä saisivat jotkin nykyajan käsityökirjatkin ottaa mallia..

En tiedä kirjan oikeaa arvoa, itse ostin sen 20 eurolla naiselta, joka oli saanut tämän ja useita muita vastaavanlaisia käsityökirjoja joltakin vanhalta mummolta. Jälkeen päin harmittaa, etten ostanut mukaani muita kirjoja kuin tämän. Käteistä riitti kuitenkin vain tähän, joka vaikutti minusta silloin kaikkein parhaalta aarteelta. Ja sitä se on yhä, oli rahallinen arvo sitten mitä hyvänsä.

Ehkäpä tänään kokeilen jotakin kirjan kirjontamalleista, äitini avustamana.

Pääsiäinen lantakuorrutteen alla

2010-04-05T10:29:00.000+03:00

Päivää!

Pääsiäisen lomitushommat ovat nyt takana päin ja minulla on varsinaista lomaa vielä tämä yksi päivä. Aikaisemmin hiukan pelkäsin, kuinka jaksan uupumukseltani hoitaa eläimet ja ennen kaikkea sitä, kuinka jalkani kestää sen. Minä ja 17-vuotias pikkuveljeni siis hoidimme pääsiäisen ajan kototilamme karjaa, 15 lypsylehmää ja 12 hiehoa ja vasikkaa. Minä hoidin lypsyn ja autoin ruokinnassa ja pikkuveljeni hoiti sitten väki- ja karkearehut lemmujen eteen, loi sonnat ja turvetti eläinten aluset. Kotonavettamme ei siis ole mikään kaikkein modernein tuotantorakennus, lypsyt hoidetaan tottakai koneella ja osa lannanpoistosta on koneellistettu, mutta kaikki muu hoidetaan käsipelein, yksi rankimmista käsipelein tehtävistä hommista on ruokinta. Säilörehehun kärrääminen kottikärryllä 27 eläimen eteen ei ole ihan kaikista kevyintä hommaa.. Joten kuntoiltua tuli, nyt onkin sitten kaikki lihakset kipeinä.

Vastuu oli aika huima, kyseessä on kuitenkin isäni koko elinkeino. Kaikki sujui kuitenkin onneksi hyvin, kaikki eläimet säilyivät terveinä, kukaan ei karannut, mitään ei särkynyt ja oma jalkanikaan ei mennyt ainakaan pahemmaksi. Itselleni tämä navettalomitus oli lähinnä terapiaa. Ehkä kaupunkilaisten on vaikea ymmärtää sitä, kuinka joku voi nauttia siitä, kun pääsee navettaan hikoilemaan ja kierimään paskassa, saamaan naamalleen hännänhuiskaisuja ja väistelemään sorkkia ja sarvia. Minulle tuo kaikki on kuin toinen koti. Paikka, jossa voi täysin nollata ajatuksensa, lakata miettimästä niitä kaikkia tekemättömiä ryhmätöitä. Paikka, jossa ei edes voi ajatella mitään muuta, kuin sitä, mitä on juuri nyt tekemässä. Paikka, jossa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin elää vain nykyhetkessä ja kuunnella eläimiä.

Opintopsykologini kanssa keskustelimme viimeksi siitä, mistä minä saan arkielämässäni lisää energiaa ja virtaa. En osannut heti silloin vastata kysymykseen, en ollut ikinä aikaisemmin edes miettinyt asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että saan lisää voimaa onnistumisen kokemuksista. Tänä viikonloppuna koin todella onnistuneeni. Minä jaksoin! Minusta on tähän hommaan! :) Olen aika ylpeä itsestäni.

Sitten päivän toisiin uutisotsikoihin. Muistatteko, kun ennen pääsiäistä suunnittelin kaivelevani äitini virkkauslehtien arkistoista jotakin sopivia pitsiliinojen malleja, joita voisin soveltaa virkattuihin mattoihin? No, arkeologisia kaivauksia tuli todellakin tehtyä, ja tässä ovat ehdokkaat finaaliin:

(Kaikissa pitsiliinoissa on punaisella ympyröity se alue, jota suunnittelin mattoihini)

Ehdokas nro 1.

Diana virkkausmaailma nro. 5, malli 14

pal. vko 2009-45

Ehdokas nro 2.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 9

pal. vko 2007-11

Ehdokas nro 3.

(hups, tämä olikin väärinpäin..)

Lea virkkausideoita nro. 3, malli 78

pal. vko 2008-50

Ehdokas nro 4.

Diana virkkausmaailma nro. 6, malli 1

pal. vko 2010-01

Ehdokas nro 5.

Diana virkkausmaailma nro. 1, malli 14

pal. vko 2010-09

Vahvimmat suosikit itselleni näistä ovat numerot 2 ja 4. Tällä hetkellä voisin toteuttaa niistä vaikka molemmatkin. Ja toisaalta, mikä estää? Voihan tehdä molempiin Ikean mattoihin erilaiset päälliset, mallit muistuttavat kuitenkin sen verran toisiaan, että ne sopivat varmasti hyvin yhteen.

En muuten käsitä Diana virkkausmaailma-lehden numerointia. Lehtien kannessa siis ilmoitetaan ainoastaan lehden numero, ei edes lehden ilmestymisvuotta. En voi ymmärtää, kuinka toimitus kuvittelee ihmisten löytävän oikean lehden jonkin viittauksen perusteella, jossei lehtiä pysty edes kunnolla erottelemaan toisistaan. Ehdokkaat nro 2 ja 5 eivät siis ole samasta lehdestä, vaikka ne ovat molemmat lehden numerosta 1. Ilmeisesti ne ovat ilmestyneet eri vuosina, mutta koska lehdissä ei tosiaan ilmoiteta vuosinumeroita missään, on niitä täysin mahdoton eritellä. Pööh, eihän asia tosin minun ongelmani ole, mutta harmittaisi kyllä, jos pitäisi jotakin tiettyä mallia etsiä, eikä tietäisi edes minkä vuoden lehdestä puhutaan. Ainoa, josta itse keksin lehdet erottaa, on lehtien viivakoodissa oleva pal. vko, lieneekö palautusviikko, joka kertoo lehden myyjälle koska lehti pitää ottaa pois myynnistä? Sen kummemmin asiasta tietämättä ilmoitin kuitenkin pal. vko:t kuvien alla, mikäli joku tuntee tarvetta etsiä käsiinsä jotakin malleista..

Seuraava kuva ei liity mitenkään mattoihin, mutta virkkauksiin kyllä. Lehtiä selaillessani löysin nimittäin myös käsittämättömän kauniita reunapitsien malleja, joita luulen/kuvittelen vielä hyödyntäväni jossakin..

Lea virkkausideoita nro. 2, mallit 35 ja 36

pal. vko 2009-24

Entä jos sänkyyni tuleviin reunusröyhelöihin ei kirjoisikaan mitään, vaan sen sijaan virkkaisi tällaiset kauniit pitsit? Ideat jalostuvat..

Ps. pahoitteluni kuvanlaadusta, kämänen skanneri, nuhraantuneet lehdet ja paint (kotikoneella oleva ainoa kuvankäsittelyohjelma!) ei ole kovin kaunis yhdistelmä..

Oi Amalian riemua

2010-03-29T17:42:00.000+03:00

Pihalla ei aurinko paista vieläkään, mutta omassa mielialassani se alkaa pikkuhiljaa varovasti pilkahdella. Enimmäkseen siksi, että se keltainen neule on nyt viimein valmis! Ja tämä on ihana ja karvainen ja niin KELTAINEN! Tämä väri saa jo itsessään minut hyvälle tuulelle, vaikka en yleensä niin keltaisesta välitäkään.

Kokonaisuudessaan tähän kului 5 kerää, eli 250g, Hjertegarn Play it-lankaa + muutama gramma kuudennelta kerältä saumojen ompeluun. Lisätään vielä muutama metri ohutta keltaista satiininauhaa strategisiin paikkoihin, niin tämä neule on ihan viimeistä piirtoaan myöden valmis. Tämähän on kulkenut työnimellä Amélie jo oikeastaan alustaan alkaen. Loppumetreillä päätin kuitenkin muuttaa nimeä hiukan enemmän suomalaiseksi, joten tämä neuleeni on nyt virallisesti ristitty Amaliaksi.

En tiedä kuinka monta ihmistä olen jo tappanut tylsyyteen näillä ainaisilla Amalia-jauhannoillani. Nyt en kuitenkaan jaksa välittää siitä. Enkä oikeastaan siitäkään, vaikka koko loppumaailma tyrmäisi neuleeni karmeimmaksi tekeleeksi, mitä maanpäällä on kuunaan pidetty päällä. Itkekööt toiset vaikka verta, minä tykkään Amaliasta silti.

Kuva: Zazzle.com

Itselleni tällä neuleella on hirvittävän suuri psykologinen merkitys. Amaliasta on tullut minun lohtuneuleeni. Neule, joka lämmittää ja tuntuu pehmoiselta ja näyttää aivan auringonpaisteelta, vaikka taivaalta kaadettaisiin saavilla paskaa niskaan. Tämä on neule, joka on tavallaan auttanut minua tämän uupumukseni prosessoinnissa. On ollut todella lohdullista tarttua puikkoihin ja huomata, että vaikka mitään muuta ei enää jaksaisi, vaikka yhtään kouluasiaa ei saisi valmiiksi, tai edes aloitettua, minusta on silti vielä kutomaan. Ja saamaan asioita valmiiksi. Olen iloinnut joka ikisestä silmukasta, jonka olen tähän neuleeseen jaksanut kutoa. Olen kiitollinen niistä joka ainoasta. Kuten esikuvansa Amélie Poulain, tämä neule on auttanut minua riemuitsemaan ihan kaikista pienimmistäkin asioista, näistä kaikista silmukoista. Kun puen tämän neuleen viimeinkin valmiina päälleni, kaikki se ilo, jota tätä kutoessani olen tuntenut, on kuin varastoitunut tähän vaatteeseen ja toivon sen kantavan minua tulevinakin vaikeina päivinä.

Tiedän puhuvani pöhköjä, kun kerron neuleesta kuin toisesta ihmisestä. Mutta ehkä Amalia onkin ihminen, ehkä se on heijastuma jostain mielikuvaihmisestä, joka minä itse haluaisin olla. Ehkä kun puen Amalian päälleni, saan itseeni edes pienen ripauksen tuota ihmistä.

(Kuvia Amaliasta tulossa myöhemmin, toivottavasti tällä viikolla)

Toinen syy iloon on toki pienempi kuin ensimmäinen, mutta tärkeä silti. Nimittäin viikolla 16, eli 19.-24.4., ainejärjestöni tekee excun eli tutustumisretken Venäjälle sekä Viroon. Viikon alkupäivät seikkailemme Venäjällä erilaisilla maatiloilla sekä suomalaisfirmoissa, joilla on Venäjällä toimipisteitä. Loppuviikosta käväisemme Virossa, Tartossa, jossa on luvassa ainakin erilaisia tilakäyntejä. Eräs tuttavani on Tartossa vaihto-opiskelijana tällä hetkellä ja kysäisin häneltä vaivihkaa vinkkiä paikoista, joissa kannattaisi käydä, mikäli vapaa-aikaa meille suodaan. No, eihän minua ne museot niin paljoa kiinnosta, vaan ne käsityö/lanka/kangaskaupat.. ;)

Käsityöliikkeitä Tartossa on kuulemma paljon, mutta ne ovat ilmeisesti sijoittuneet aika tavalla ympäri kaupunkia. Keskusta on kuulemma onneksi pieni, joten mahdollisimman monessa liikkeessä käyminen saattaa sittenkin olla mahdollista. Ria-dulla on kuulemma ainakin yksi kangaskauppa, mutta tuttavani ei muistanut sen nimeä. Kaubamajassa on lankakauppa. Raatihuoneentorin reunoilla on matkamuistomyymälöitä, joissa on käsitöitä. Rüütli-kadulla on kuulemma myös jotakin, mutta ne ovat ilmeisesti vähän piilossa sisäpihoilla tai poikkikaduilla. Tuttavani lupasi vielä selvitellä hiukan tarkempia koordinaatteja ennen matkaani. Mutta jo näillä tiedoilla melkein hihkun innosta. Ulkomailla käsityöjuttujen metsästys on melkein vielä jännittävämpää kuin Suomessa!

Onko lukijoilla hyviä Viron käsityöliikevinkkejä? Ja kaikkien muidenkin maiden?

Ja käykääpä muuten kurkkaamassa tuttavani blogi: Aamiainen Põrgussa ja muita elämyksiä Eestissä

EDIT: En tiennytkään, että Leevi And The Leavingsilla on Amalia-niminen biisi. Löysin sen äsken YouTubesta ja en voi muuta kuin nauraa, biisi sopii täydellisesti minulle ja tälle neuletakille :D Tuossa videossa olevan naisen (VAI ONKO SE MIES?) takki jopa muistuttaa vähän minun Amaliaani.

Kuunnelkaapa:

Väriterapiaa ms. Inha Räntäpäivälle

2010-03-29T13:30:00.000+03:00

Tänään on ihan möh-päivä. Täällä Helsingissä sataa räntää ja alakuloista vettä. Yliopistollakin oli liput puolitangossa, joku on varmaankin kuollut. Itse voisin kulkea puolitangossa ihan vain tällaisen sään vuoksi. Kandiseminaarinikin on nyt virallisesti siirretty jonnekin syksyyn, muutenhan se olisi ollut minulla kahden viikon kuluttua. Ja nyt tuntuu, että tein aivan oikean päätöksen, en olisi mitenkään jaksanut tapella kanditutkielmaani loppuun tänä keväänä. Nyt voin keskittyä vain siihen, että jaksaisin raahata takapuoleni luennoille edes muutaman kerran viikossa.

Kuva: ~Undress/DeviantART

Ihmisten kanssa oleminen on jotenkin hirveän väsyttävää. Kaverit ovat tänä keväänä jääneet puolihuomiolle, toisinaan tuntuu, että pelkkä silmiin katsominen vaatii aivan liikaa energiaa. Palan säästöliekillä ja tuntuu että olen tippumassa kärryiltä kaikesta, menettämässä otteen.Ystävät, jaksaisittepa pitää minusta kiinni, vaikka oma otteeni on jo herpaantunut. Soittaisittepa tai lähettäisittepä viestin ja kysyisitte, miten minulla menee. Poikaystäväni tuntuu ainoalta ihmiseltä, jonka kanssa uskallan olla väsynyt. Hänelle minun ei tarvitse esittää mitään ja olen siitä syvästi kiitollinen. Moni ihminen tietää kyllä uupumuksestani, mutta he eivät ole koskaan nähneet sitä. Pingottaja yrittää yhä pitää yllä rooliaan..

Opintopsykologin kanssa budjetoimme minulle 40 tunnin viikon, josta 10h käyttäisin opiskeluun ja loput 30h voisin käyttää kuten haluan, läheisten kanssa ja harrastuksiin.Opiskeluasioihin olen jaksanut panostaa viikossa ehkä 5-6h verran. Loppuaika on tullut lähinnä puuhailtua käsitöitä, miten yllättävää.

Onneksi tuo masentava sade tuo kuitenkin päivä päivältä lähemmäksi sen ihanan kevään, jota rakastan niin suunnattomasti. Sitä ennen tämän kaiken harmaan loskan keskellä saan kuitenkin pieniä ilon hetkiä kirkkaanpunaisista kumisaappaistani, jotka pitävät jalkani kuivina ja saavat ihmisten päät kääntymään. Ehkä jonain päivänä jaksan taas hyppiä kuralätäköissäkin.. Kaivaisinkohan vielä auringonkeltaisen Amélie-villatakkinikin jemmapussistaan esille ja kiinnittäisin viimeisetkin kappaleet yhteen. Ehkä sen kissanpentumainen pehmeys lohduttaisi vähän ja saisi minut taas jaksamaan iltaan asti.

Lisäkeksintöjä

2010-03-28T20:19:00.000+03:00

Oi, oi. Mihinkähän tämä netin maailmassa seikkailu minut vielä heittää. Löysin nimittäin taas yhden uuden sisustusprojektin, jonka voisin toteuttaa. Kämpässäni on kaksi rumaa Ikean pyöreää Ringum-mattoa, joita periaatteessa inhoan paljon.

toinen on vihreä..

Kuva: Ikea

Ne keräävät itseensä kaiken mahdollisen muun pölyn, hiukset, karvat, langat ja muut höytyvät, mitä täällä kämpässä milloinkin seikkailee ja sitten ne levittävät omia mattokarvojaan näiden tilalle ympäri kämppää. Aaaaargh. Siivouspäivinä tapahtuu aina pieniä hajoamisia noiden kahden yksilön kanssa. En voi kuitenkaan kuvitella kämppääni ilmankaan noita kahta hirvitystä (tai ainakin tilalle tarvittaisiin jotain muuta).

..ja toinen on oranssi

Kuva: Ikea

Koin tänään melkoisen ahaa-elämyksen löytäessäni tänään Blogilistalta Minä itte!-nimisestä blogista virkattujen mattojen kuvia. Ratkaisu ongelmiini on keksitty ja jonotuslistalla on yksi projekti lisää! Aion nimittäin virkata jossain vaiheessa noiden kahden rumiluksen päälle maton. Vai mitä sanoisitte tällaisesta ihastuksesta hirviöiden peitteeksi?

Kuva: Ladies & Gentlemen

Netin ihmemaasta löytyi myös muunlaisia virkattuja mattoja, kuten tämä:

Kuva: The Blue Dragonfly

Myös kotimainen Virkkuukoukussa-firma näyttää valmistavan virkattuja mattoja.Omaa silmääni viehättää kuitenkin yhä eniten ensimmäisessä kuvassa ollut ihastuttava kukkamatto. Omista matoistani haluaisin kuitenkin sen verran reikäiset (hienommin ilmaistuna ehkä pitsimäiset), että niiden alla oleva Ikea-mattokin näkyisi ja toisi hiukan väriä lattialle.

Eipä sitten muuta kuin pääsiäisenä kotonakotona äidin virkkauslehtikokoelmaa selailemaan ja etsimään sopivaa pitsiliinan mallia, jonka voisi pyöräyttää vähän isompaan kokoluokkaan. Ehkä samalla kotireissulla pääsen käymään Kauhavalla Kauhavan kangas-aitan myymälässäkin, samoilla seuduilla kuitenkin liikutaan :)

Oi,oi. Nyt tekisi mieli jotakin hyvää. Taidampa pyöräyttää köyhän opiskelijan herkkujälkkärin ja harrastaa sen jälkeen jotakin sivistävää perehtymällä Suomen valkuaiskasviomavaraisuuteen. Ja minuakin kiinnostaa aihe näin paljon..

Köyhän opiskelijan herkkujälkkäri koostuu seuraavista asioista:

(tästä tulee siis yksi annos)

- Uuninkestävä pikkukuppi

- Yksi digestive-keksi

- Nokare voita

- Pakkasesta mitä tahansa marjoja tai hedelmiä

- Mitä tahansa makeaa, itse olen käyttänyt tavallista sokeria, muscovado-sokeria tai appelsiinisiirappia. Oman maun mukaan siis :)

- Päälle jäätelöä, tällä kertaa ajattelin kokeilla vaniljakastiketta

Lämmitä uuni n. 200 asteeseen. Murskaa digestive-keksi kupin pohjalle ja laita murujen päälle nokare voita, laita uuniin siksi aikaa että voi sulaa. Sekoita voi tasaisesti murumössön joukkoon. Laita kuppi täyteen jäisiä marjoja/hedelmiä ja laita uuniin niin kauaksi aikaa, että marjoista/hedelmistä on tullut hillomaista massaa. Itse en ole ikinä sen kummemmin uunissaoloaikaa katsellut, se riippuu niin paljon siitä, mitä marjoja/hedelmiä annokseen laittaa ja mikä on niiden kokoluokka. Aina välillä olen nostanut kipon pois uunista ja vähän lusikalla muusannut marjoja/hedelmiä pienemmiksi. Haluan niiden siis olevan mahdollisimman hillomaisia. Tämän voi tietysti jättää tekemättä, jossei ole yhtä nirso kuin minä.. Kun marjat/hedelmät on omasta mielestä sopivankypsiä, pehmeitä ja hillomaisia, kippo pois uunista, ripotellaan marjojen/hedelmien päälle jotakin sokeripitoista ja laitetaan jäätelöä päälle. Sitten voikin siirtyä parhaaseen osioon, eli SYÖMISEEN.

Itse en ole koskaan sekoittanut sokeriasiaa marjojen/hedelmien joukkoon. Koko jälkkärin idea omasta mielestäni on juuri sen kerroksellisuus. Pohjalla rapeaa keksiä, keskellä kuumia ja kirpeitä marjoja/hedelmiä, joiden päällä makeaa sokeriasiaa ja päällä jääkylmää jäätelöä. NAM!

Herkullista illan jatkoa!

Embossauskokeiluja velourilla

2010-03-28T14:16:00.000+03:00

Tänään siivoillessani kämppääni löysin laatikonpohjalta täysin unohdetun valkoisen velour-kankaan. Sitä hypistellessäni kekkasin, että hei, tämän pintahan on samettimaista. Ja PIM! ei muuta kuin silitysrauta ja leimasimet esiin ja embossaamista kokeilemaan. Sametin embossausohjeessa kiellettiin ehdottomasti nylonin, polyesterin ja akryylikuitujen käyttö. No hupsista, eihän minulla ole harmaintakaan aavistusta mitä velourini sisältää. Äitini on ostanut kankaan varmaan jo ennen minun syntymääni, eikä siinä mitään koostumuslappuja ole koskaan ollutkaan.

Wikipedia sanoo velourista seuraavaa:

"Velour or velours is a plush, knitted fabric or textile. It is usually made from cotton but can also be made from synthetic materials such as polyester."

Eli puuvillaa ja polyesteriä siis, tai sitten jotakin muuta, ehkä. Velourini alkaa näyttää aika hyvältä ensimmäisen kerran kokeilumateriaalilta, sillä molemmat, sekä puuvilla että polyesteri, on listattu ohjeessa e-suositeltavien materiaalien listalle.

"I say NOT cotton - not great results, but it might suit your project. I have read of good results with a cotton/acetate blend in one online forum, but have no personal experience."

No hupsista.. Halusin silti väen vängällä yrittää, joten sanoin huihai moisille ohjeistuksille ja laitoin silitysraudan töpselin seinään. Suihkin leimasimen päälle ihan reilusti kosteutta ja tasoitin vielä sormella sen tasaiseksi. Asettelin velourin palasen päälle sopivasti ja leimasimen kohdalle laitoin vielä puuvillaisen tilkun velourin suojaksi. Silitysrauta ensin kahdelle pisteelle ja 20-30s painamista leimasimen päällä. Lopputulos ei ollut järin kehuttava. Leimasimesta jäi vain vaivoin näkyvä kuvio kankaaseen. Toisaalta kangaskaan ei kärsinyt kovin suuria vahinkoja.

Seuraavaksi kovennettiin hiukan paukkuja. Silitysrauta kolmelle pisteelle, jätin puuvillaisen tilkun kokonaan pois ja painamista jälleen 20-30s. Tällä kertaa kuvioista tuli huomattavasti tarkempi, velourin nurja puoli sai kyllä vähän rusehtavaa sävyä itseensä, mutta oikealle puolelle ei tullut mitään vahinkoja kankaaseen. Kuitenkaan tässäkään tapauksessa kuvioista ei tullut erityisen pysyvä. Sekä alemmalla että korkeammalla lämpötilalla kuvio lähti pois, kun kangasta hiukan raaputteli sormenkynnellä. Joten näin ollen voinen todeta, että ainakaan tämä kyseinen velour ei sopinut embossaukseen. Tämän pienen kokeellisen tutkimuksen yleistettävyys muihin velour-kankaisiin on kuitenkin melkolailla heikkoa, sillä en siis tiedä koekankaan laadullista koostumusta. Tämä työtapa siis vaatii lisää käytännön tutkimusta ja saatte olla varmoja, että niitä tutkimustuloksia tulen tännekin julistamaan vielä monta kertaa!

(kiroan taas rikkinäistä kameraani, näistä tutkimuksista olisin nimittäin halunnut saada todistusaineistoa!)

Itse asiassa taidankin julistaa samantien uuden tutkimuksen alkaneeksi. Tein nimittäin arkistoistani toisenkin löydön. Tällä kertaa se on ihan oikeaa samettia nauhan muodossa!

EDIT: Ja arvatkaas mitä? Oikealla samettinauhalla lopputulos on täydellinen! Eikä kuvio lähde edes raaputtelemalla pois.

Ja tosiaan, missään kokeilussa ei leimasimille tapahtunut mitään vahinkoa. Ne olivat kyllä selkeästi lämpimiä, mutta mitään sulamista tms. ei ollut tapahtunut.

Pengontaa

2010-03-27T23:36:00.000+02:00

Tunnustettakoon heti alkuun, että unohdin Earth Hourin kokonaan. Hyi minua. Mutta minulla on kaksi hyvää tekosyytä tuolle kömmähdykselle. A) tein aivoja ja B) löysin kiinnostavan blogin. Eipä tämän postauksen yhteydessä voi muuta kuin todeta, että kylläpä netistä löytyykin kaikkea!

A niin kuin aivot. Olen tässä pitkin päivää touhuillut aivotyynyni kanssa. Sain aikaa kulumaan jo siihen, kun kaivelin netistä 3D-mallinnuksen aivoista, että saan tyynystäni mahdollisimman todenmukaisen. Lopulta löysin BrainMaps.orgista koneelle ladattavan pienen ilmaisohjelman jolla pääsi pyörittelemään aivoja ees taas ympäri ämpäri. Aivan täydellisesti kaikkia aivopoimuja ei ohjelmassa ollut, mutta oli valtava apu jo pelkästään nähdä kolmiulotteinen aivomalli edessään. Aluksi yritin saada poimuja jotenkin järkevästi mallinnettua paperille, kunnes tulin järkiini ja totesin, että kaikista fiksuinta on luonnostella poimut lyijykynällä suoraan tyynyyn.

Eh, kuinka vaikeaksi osaankaan tehdä niinkin yksinkertaisen asian kuin neulatyynyn teko? :D

Tässä vaiheessa tyyny on odottamassa vanua täytteekseen ja kangastussia, jolla voisin piirrustella poimut viimeisimpään muotoonsa. Tyynystä tulee sellainen näppärän kokoinen ranteeseen pujotettava malli, kooltaan n. 10cm x 8cm. Tässä tuumin, että taidan kangastusseilun jälkeen vielä purkaa tyynyn osiinsa ja tehdä toisenkin tyynyn samoilla kaavoilla ja aivopoimukuvioilla. Turhauttaa odotella maanantaihin asti, että pääsen kaupoille tekemään näitä hankintoja.

B niin kuin blogi. Yleensä itselläni ei ole ollut tapana mainostaa omissa blogiteksteissäni muiden ihmisten blogeja, mutta nyt on valitettavasti aivan pakko. Amerikkalaisessa Just Something I Made -blogissa esitellään nimittäin sen verran monta (itseäni) kiinnostavaa juttua, että haluan jakaa tämän asian teidänkin kanssanne. Vanhana swappailijana löysin blogista ihastuttavan monta paperiaskartelujuttua ja ilmaisten grafiikoiden etsijöille kyseinen blogi lienee taivas. Grafiikoita löytyy niin blogeihin, pieniin näpertelyjuttuihin kuin vaikkapa skräppäykseenkin.

Itseäni kiinnosti erityisesti tekniikka nimeltä embossing velvet (täällä ja täällä). Itselleni sametin "koristelu kohokuvioin" (mikä lienee embossauksen suomenkielinen versio?) on ihan uusi juttu, en ole törmännyt siihen missään muualla koskaan aikaisemmin.

Kuva: Just Something I Made

Kyseisessä blogissa oli vieläpä linkki tutoriaaliin, jossa ainakin nopean vilkaisun perusteella näytetään kertovan aika tavalla perusteellisesti miten sametin embossaus lopulta tapahtuu. Siis tarvitaan vain silitysrauta, puupintainen leimasin, vettä ja samettia?? Tämä juttu menee ehdottomasti kokeiluun!"You will need: Iron (with teflon iron shoe/cover, if possible)" Mistäköhän tuollaisia teflonsuojuksia sitten saisi? Varmaankin silitysraudan ja sametin väliin lykätty puuvillakangaskin suojelisi hieman, on sitten taas eri asia tuoko se samanlaista lopputulosta..

Kuva: Inklings and Imprintins

Tällä tekniikallahan voisi koettaa taituroida jonkin sortin tyynynpäällistä vaikkapa näin alkajaisiksi. Jälki on kuvien perusteella todella näyttävää ja vaikka en itse niin sametista välitäkään, uteliaisuus pakottaa kokeilemaan tätä juttua. Nopealla googlettelulla en löytänyt yhtäkkiseltään yhtä ainuttakaan suomenkielistä sivua tästä asiasta, onko tämä todella niin uusi juttu? Hakusananikin saattoivat toki olla viturallaan, mutta enpä englanninkielisellä termillä "embossing velvet" tullut suomenkielisten sivujen suhteen yhtään hullua hurskaammaksi..

Onko kukaan lukijoista törmännyt tähän tekniikkaan aikaisemmin? Entä tuleeko mieleen jotakin ideoita, joissa tätä tekniikkaa voisi hyödyntää?

Henkilökohtainen 112-päivä

2010-03-27T11:46:00.000+02:00

Muistattehan, että palohälytin täytyy testata vähintään kerran vuodessa? 11.2 taisi jo mennä, mutta eipä taida olla ensimmäinen kerta, kun olen myöhässä.. Joten tein työtä käskettyä ja kaivoin tulitikut esille. Hetkinen, näinkös se palohälyttimen testaus tapahtuukin? Kyllä vain, sillä sen testausnapin painaminen olisi ihan liian yksinkertaista, eikä sillä tavalla lopputuloksena synny yhtään mitään niin ihanaa, kuin tällä tulitikkutaktiikalla.

Joten tulitikut siis esille, ja kynttilä myös. Tämä on kerrassaan loistava tapa tuhlata kaapista ne kaikki tekokuitukankaiden loput, esimerkiksi organzat ja vuorikankaat. Kirjastossa jotakin tämän vuoden puolista Suurta Käsityölehteä selaillessani silmiini sattui ohje, jolla tehtiin tekokuitukankaista polttamalla kukkasia. Silloin en sen kummemmin ajatellut, miten minä voisin tuosta ohjeesta hyötyä ja unohdin koko jutun. Kuitenkin viime yönä nukkuessani tapahtui jotain jänniä asioita pääni sisällä ja aamulla herätessäni minulla oli valmis idea toteutettavana.

Nimittäin, minulla on tässä kämpässä sellainen 27cm x 27cm tuuletusikkuna, joka on aivan soluasuntomme parvekkeen vieressä. Jos parvekkeelta sattuu siis sopivassa kohtaa kurkkaamaan tuuletusikkunan kautta kämppääni, saattaa nähdä ihan liikaa paljastavia yksityiskohtia meikäläisen kropasta, jos satun juuri sopivasti olemaan esimerkiksi vaatteidenvaihtopuuhissa. Olen jo aikaisemmin viritellyt ikkunaan valkoisen harsokankaan peittelemään näkyvyyttä, auttoihan se vähän, mutta yksinään se on ihan onnettoman ohut ja tylsä.

Yöunissani pääni assosioima ratkaisu tähän oli seuraavanlainen: käytän hyväkseni valkoisen organzanpalasen, jota jäi kaappiini aimo palanen alushameen ompelusta. Leikkaan organzasta ikkunan kokoisen neliön ja asettelen sen jo ikkunassa ennestään olevan harsokankaan päälle. Tämän organza-harsokangashässäkän päälle taiteilen polttotekniikalla tästä valkoisesta organzasta kukkasen.

Joten eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Kyseistä lehteä, josta idean ensimmäisen kerran poimin, ei sattunut olemaan saatavilla juuri sillä hetkellä, joten ei auttanut muu kuin turvautua Internetin ihmeelliseen maailmaan. Hetken googlettelun jälkeen onnistuin sihtaamaan itseni aivan napakymppiin: Hope Studios-blogista löytyi juuri sellainen kukanpoltto-ohje kuin kaipasinkin. Kukapa tietää, jos vaikka Suuren Käsityölehdenkin toimittajat olisivat poimineet idean alunperin tuolta.

Kuva: Hope Studios

Kukka oli täydellinen yksityiskohta ikkunaan! Olen jo pidemmän aikaa siis pohtinut, mitä ikkunalleni tekisin. Ensimmäinen idea oli virkata ikkunaan jonkin sortin pitsinen neliö, mutta ajatus lopulta kaatui omaan kärsimättömyyteeni ja tottumattomuuteeni virkkuukoukun kanssa. Polttokukan teko ajoi minut vain todella ikävään tilanteeseen: nyt en voi enää lopettaa kukkien tekemistä, vaan aion täyttää niillä koko huoneeni! Isomman ikkunan verhoihin tulee useampi, ja seinälläni oleviin aforismitauluihin aion viritellä myös ainakin yhden. Kukkamaniaa! Kukkamaniaa!

Löysin koneeltani yhden (!) kuvan kämpästäni, jossa kyseiset aforismitaulut näkyvät. Tähän kuvapuutteeseen tämä on suorastaan herkkumannaa. Kuvassa näette myös minut (nöräämässä, tottakai) ja nallekarhuni Plösön, elekääpä sääikähtäkö sitten.

Tuuletusikkuna, josta puhuin, on sänkyni päädyssä. Jos tarkkaan kyyläätte kuvaa, voitte itseasiassa nähdäkin kuvan vasemmassa yläreunassa vähän tuuletusikkunan kehyksiä. Niin, ja minulla ei siis ole ahterissa Supermies-tatuointia, vaan tuo on vain ihan jonkun kipeän paiseen päällä oleva laastari..

Nuista aforismitauluista tykkään hurjasti. Jostain syystä minulle tuli joskus DinersClubin jokin paksu vihkonen/kuvasto, josta nuo tekstit löysin. Ikinä en koko klubista muuten niin välittänyt, mutta noihin teksteihin rakastuin. Kirpparilta löysin kerran ison kasan eri värisiä taulunkehyksiä, ja nappasin niistä ne, jotka parhaiten kämppäni väreihin sopivat, eli tottakai valkoista, vaalean vihreää, tumman ja vaalean ruskeaa sekä sinistä. Taulut kiinnitin narulla ja nastoilla toisiinsa, samalla systeemillä koko taulurivistöt roikkuvat myös ylhäällä seinällä olevassa puulistassa. Näissä Hoasin soluissa kun ei saa lyödä nauloja/ruuveja/mitään seiniin!

Kuva on sen verran suttuinen, ettei siitä erota, mitä tauluissa lukee. Ajattelin kuitenkin olla kiltti ja tavata ne teille. Eli aloitetaan ylhäältä vasemmalta ja liikutaan vaakatasossa riveittäin oikealle:

Jos haluat sielusi liitävän ja mielesi kiitävän -aloita jaloista /J.L.
Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa /Ralph L. Woods
Kirja on klassikko, kun sitä ylistetään, mutta ei lueta / Mark Twain
Kaikki muut, paitsi ihmiset tietävät, että elämän perustarkoitus on nauttia siitä / Samuel Butler (tämä on oma lempparini)
Olla ilman jotain, mitä haluaa, on olennainen osa onnea / Bertrand Russel
Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen / Antoine Bret
Autuas se, jonka maailma on hänen talonsa sisässä /Goethe
Ruoka on yhteinen perustamme, universaali kokemuksemme / James Beart
Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto / Albert Einstein

Nyt jatkankin kukkien polttamista, käryisää päivän jatkoa!

Kahjoilukihertelyä

2010-03-26T23:24:00.000+02:00

Missä menee raja kun yliaktiivisuutta ja -innokkuutta pitää pyytää anteeksi? Tässä yhteydessä tarkoitan enimmäkseen blogipäivitysten maksimaalista päiväkohtaista määrää. No, ainakaan tämä blogi ei sitten ole kuolleena syntynyt.. :D

Syy siihen, miksi vielä näin myöhäänkin innostun tänne naputtelemaan, on se, että sain nimittäin äsken (omasta mielestäni) niin loistavan idean, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Minä teen aivot! Juu-u!

Siis aivoneulatyynyn ja alan harjoitella aivokirurgiaa. Tiedättehän sen aivotutkimuksen, jossa potilas on hereillä ja hänen päänsä aukaistaan ja sitten tökitään neuloilla (tai jollain?) aivoihin ja katsotaan mitä potilaalle tapahtuu? Ja miten niin olen katsonut liikaa Housea? :D Minun tuleva potilaani ei toivottavasti ole kovin elävä eikä pysty kertomaan miltä hänestä piikittelyni tuntuu, mutta ehkä voin sitten itse ääninäytellä teatraalisesti potilaani osan. "Tohtori, nyt näen sinisiä oksentavia perhosia, jotka laulavat Bachia."

Taidan olla aika tavalla väsy, kun tulee kaikkea tällaista hoopoa mieleen. Aamulla ehkä nämäkin tekstit sitten naurattavat..

Näistä kuvista ajattelin ottaa mallia:

Kuva: Scienceblogs.com

Kuva: Anatomy Research

Kuva: The Big Picture of Learning and Technology

Kuva: QL Professional Learning Community

Haluan siis tehdä kokonaiset aivot, ei vaan yksittäisiä puoliskoja tai näkymää aivojen yläosista. Kuinkahan osaisin selittää tämän vielä monimutkaisemmin? Eli siis neulatyyny olisi aivojen muotoinen möltti, jossa näkyisi aivot kokonaisina, ilman että niitä on jaettu eri tavoin palasiin. En vielä tiedä, laittaisinko tyynyyni eri aivojen osien nimityksiä tai tehtäviä. Hmm, tämä vaatii vielä runsaasti kehittelyä, koepiirroksia kaavapaperille tietokoneen näytöltä ja photoshoppausta. Toisaalta olisi aika jännittävää pistää sukupuolierottelun nimissä myös jotakin tällaista...

Kuvat: PageTutor

Näissä tunnelmissa voi olla hyvä mennä nukkumaan, ennen kuin saan jotakin peruuttamatonta vahinkoa aikaiseksi.. Hyvää yötä!

Onnahduksia ja lainattuja ideoita

2010-03-26T19:51:00.000+02:00

Kävi kuulkaas nyt niin, että meikäläisen vasemmalla kintulla ei kävellä enää koko loppupäivänä, toivottavasti huomenna jo pystyy vähän laskemaan painoa jalalle. Kaikki oli suunnilleen siedettävää siihen asti, kunnes päivän päätteeksi kipusin lähijunaan matkustaakseni kämpille laiskottelemaan. Sillä samalla hetkellä kun laskin takalistoni kovalle penkille, alkoi pahaaenteilevä tykytys nilkassa. Kengän pois otto laukaisi lopunkin kivun ja tässähän sitä taas nilkutetaan. Jalassa ei ulkoisesti tälläkään kertaa näy yhtään mitään, on tämä kummallista.

Yliopiston vuosipäivät oli jotenkin hassu tapahtuma. Siis sellainen pönötysjuhla, jossa jokainen yritti viritellä naamalleen mahdollisimman intellektuellin ilmeen ja hymyillä koko ajan sillä tavalla kuin asia kiinnostaisi, mutta oikeasti miettii vain että kuka ihme tuo tyyppi olikaan ja miksi minun pitäisi viihtyä hänen seurassaan.

Ainiin, jos joudut joskus seisomaan kipeällä jalalla korkokengissä ovella virallisen näköisenä, kannattaa ainakin varmistaa se, että veressä on tarpeeksi sokeria. Meinasi ruveta vähän huojuttamaan..

Sivuhuomautuksena, mekko kesti hyvin tapahtuman. Mekon äärirajoja extrememmässä urheilussa (=vähemmän pappaisissa juhlissa??) täytynee testata joskus myöhemmin..

Mutta päätimpä repiä kaiken hyödyn noistakin kekkereistä irti, ja nyysin mukaan 2 kappaletta Helsingin yliopiston rahastot ja lahjoittajat 2009-2010 -vihkosta. No tietenkin siksi, että asia kiinnostaa niin hirveästi! Höpöhöpö, ajattelin asiaa vähän kauaskantoisemmin. Vihkoset oli katsokaas sellaisia 70-sivuisia, noin A4-kokoisia laadukkaalle paperille painettuja läpysköjä, joissa oli välistä ihan kivojakin kuvia (nyt en puhu niistä pönötysnaamoista). Olen hetken aikaa tässä kaipaillut itselleni sellaista albumia/lehtiötä/kansiota, johon voisin koota erilaisia inspiraatiokuvia ja muita vastaantulleita juttuja. Lähinnä viittaan sänky-postauksessa puhumaani unelmatalon suunnitteluun. Alunperin törmäsin jossakin blogissa (muistini on hyvä mutta lyhyt) ideaan kerätä yksien kansien väliin kaikki ihanat sisustusideat ja sitten kun unelma omasta talosta joskus toteutuu, on jo valmiiksi ideat valmiina ja hiottuina. Röyhkeästi ajattelin varastaa tämän ajatuksen.

Ja nyt minulla on 140 sivua täytettävänä ainoastaan unelmillani, ihanaa! Minun tuntien noiden sivujen pinnoille tulee kyllä paljon muutakin kuin ainoastaan talon sisäisiä juttuja.. Haluaisin pihalle kylpyammeen, koivukujan, paljon huumaavasti tuoksuvia kukkia, ISON yrttitarhan, kukkivia puita ja tervatusta puusta rakennetun lampolan. Niin, siis haaveilen lammastilan perustamisesta. Sen kokoisesta, että voisin olla osa-aikaisena töissä tilan ulkopuolella, eli tuotot tulisi 50/50 tilalta ja sen ulkopuolelta. Olen minä ne lammasrodutkin suunnitellut jo etukäteen.. :D Ainakin mäyränvärisiä suomenlampaita.. Katsokaa nyt kuinka i-h-a-s-t-u-t-t-a-v-a-n värinen pikkukaritsa:

Kuva: mäyränväriset suomenlampaat .net

Iih! Nyt on tyttö taas ihan täpinöisään. Ei muuta kuin nettiä selailemaan ja ihania haavekuvia etsimään. Nyt on unelmille tilaa :)

Viimesilauksia

2010-03-26T12:01:00.000+02:00

Tummansininen kotelomekkoni on nyt viimeisiäkin saumauksia ja viimeistelyitä myöden valmis. JES! Kokonaisuuteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka mekon kanssa niitä kömmähdyksiä sattuikin. Muutamaan kertaan tuli jotkin kappaleet ommeltua yhteen ihan hölmössä järjestyksessä, mikä taas aiheutti ongelmia seuraavien saumojen ompelussa. Olisihan tuosta voinut tehdä ihonmyötäisemmänkin, mutta empä jaksanut enää ruveta tappelemaan saumojen kanssa. Muokkailee sitten myöhemmin jos vielä siltä tuntuu. Ja onpahan ainakin hengittämis- ja tukevoitumisvaraa ;)

Tulinkin jo aikaisemmin maininneeksi, että inhoan koko sydämeni pohjasta vuoritusta ja vetoketjun ompelua. Laitan sormet ristiin, että tulevaisuudessakin minulla on yhtä hyvää tuuria näiden molempien kanssa, sillä molemmat inhokkini onnistuivat melkein ensimmäisellä kerralla, enkä vetoketjua joutunut kertaakaan edes purkamaan. Käsittämätöntä riemua!

Ja nyt vähän kuva-arvoituksia: mitä näet kuvassa?

Se on rikkinäisen kamerani näkemys kotelomekostani! Sattuneesta syystä en siis ole hirmuisesti (omia) kuva-asioita tänne blogiin kyennyt vielä tunkemaan..

Olen viikon kuluttua matkaamassa kotiinkotiin lomittamaan isääni, joten taidampa tehdä temput ja raahata mukaani kotikameralle hiukan kuvattavaa. Nimittäin valmiita projekteja on kertynyt sen verran, että haluan jakaa ne teidän kanssanne. Ja onhan se mukavampi kuvia katsella kun tylsää sopotusta jostain saumoista :D Mukaan taitavat tulla ainakin tuo tummansininen kotelomekko, valkoinen organze-alushame ja ehkäpä myös Amélie-neuletakki, mikäli saan sen valmiiksi siihen mennessä..

Mutta nyt täytyykin jo ruveta valmistautumaan. Yliopiston vuosipäiväjuhlat nimittäin alkavat tässä muutaman tunnin kuluttua iltapäivällä, enkä takuulla ole tervetullut sinne näissä rytkyisissä kolitsihousuissani ja tukka takussa. Laitetaan siis tukka ja kammataan naama.

Toivon vaan, että jalkani kestäisi sen muutaman tunnin verran korkokengillä kävelyä. Vasemman jalkani jalkapöytä on nimittäin ulkosyrjältään ollut jo viikon mystisesti kipeä. Minulla ei ole käryäkään siitä, miksi ja miten se on kipeytynyt, mitään turvotusta, mustelmia ja haavoja jalassa ei näy. Ilman kenkiä kävely sujuu lähes normaalisti, toki kivuliaasti, mutta kenkien kanssa kävely on yhtä helvettiä. Ontuen siis edetään.. En halua edes kuvitella minkälaista tuskaa korkkareilla tepsuttelu tulee sitten olemaan.. En takuulla pääsisi catwalkille sillä kävelytyylillä! :D Täytyy varmaankin nöyrtyä tänään ja valita kengät mukavuuden eikä ulkonäön perusteella, joten ihanat mustat avokärkiset avokkaani vaihtuvat ala-asteen kuusijuhla -tyyppisiin kömpelöihin remmareihin. Yyh..

Aurinkoista päivänjatkoa!

Lähes yökyöpelöintiä

2010-03-25T22:34:00.001+02:00

Niin että tulin vain sanomaan, että mekko tuli valmiiksi! Eikä jäänyt edes mitenkään viime tinkaan :D Tai siis melkein valmiiksi, huomiseksi jää enää olkasaumojen ja helman huolittelu, niissä nyt menee ehkä vartti.

Mutta huhhuh, olipahan urakka. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, vuoritus onnistui ehkä paremmin kuin ikinä ennen (tulkaa nyt joku nopeasti haukkumaan minua ettei nouse pissa päähän). Nyt on hyvä mennä tyytyväisenä tuhisemaan :)

Hyvää yötä!

Lohtusuklaata ja kilpa-ajo-ompelua

2010-03-25T15:16:00.000+02:00

Tänään tuli sähköpostilistalle kutsu minun kandiseminaariini, jota en aio pitää. Taas tuntee itsensä jotenkin kulahtaneeksi, veteläksi ja vanhaksi rätiksi. Ei pitäisi vertailla itseään muihin, mutta tahtoisin silti vain ummistaa silmäni siltä, kuinka kaverini porskuttavat opinnoissaan eteenpäin. Ja minä vain nukun ja ompelen. Haluaisin poistaa sanavarastostani kokonaan sanan pitäisi. En halua listata enää yhtä ainuttakaan asiaa, joka minun täytyisi tehdä, mutta en jaksa. Se lista on muuten jo nyt aika pitkä. Oikeastaan haluaisin heittää koko listan jorpakkoon ja haudata metrisen turvekerroksen alle maatumaan. Haluaisin olla vain tässä hetkessä miettimättä ja suunnittelematta sen kummemmin mitä pakollista mikä pitäisi tehdä joskus kuukauden tai kahden kuluttua.

Kandiaiheeni on ihana, se kertoo märehtijöiden laiduntamisesta ja sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Jotain kai kertoo uupumuksestani sekin, että nyt kun minulla on ollut reilu puoli vuotta aikaa puuhailla kyseisen tekstin kanssa, olen valmista tekstiä saanut aikaan vaatimattomasti sivun verran. Haluaisin kyllä kirjoittaa ja tutkia aihetta, mutta.. No, arvaattekin varmasti jo syyn. Tämänpäiväisen seminaarikutsun lukiessani tuli aivan käsittämättömän surullinen olo, näinkö minustakin sitten tulee sellainen väliinputoaja, jotenkin huonompi. Pöhköähän se on jonkun typerän koulumenestyksen perusteella arvottaa itseään, mutta minkäs vanha hikari itselleen mahtaa. Tämä koko kevät on ollut itselleni tietynlaista armollisuuden opettelua. Minun täytyy, ei vaan.. minun on aivan pakko opetella antamaan itselleni helpotusta, menemään joskus siitä aidan matalimmastakin kohtaa.

Oikeastaan koko tämän uupumuksen takana on varmaankin se, että olen aikaisemmin kasannut itselleni niin suuret työtaakat kurssimäärien suhteen, että kauhistuttaa. Ihan hyvillä arvosanoillahan niistä silloin selvisin, mutta hinta näin jälkikäteen on karmaisevan korkea. Olen kohta 4 kuukautta ottanut löysemmin rantein, eikä silti valoisampaa ja pirteämpää tulevaisuutta ole havaittavissa lähimaillakaan. En jaksaisi enää olla voimaton..

Joten enköhän ole ansainnut levyllisen (tai kaksi) lohtusuklaata, näin tentin jälkeisissä harmaissa tunnelmissa. Tenttiin osasin vastata toivottavasti sen verran, että pääsen siitä läpi. Enempää en kykene itseltäni näillä lukemisilla ja voimavaroilla edes vaatimaankaan.

Kieltämättä ahdistaa ajatus siitäkin, että minun täytyisi tänäiltana saada mekko huomiselle valmiiksi. Melkoista ralliompelua tulee olemaan siis luvassa. Toivon, että kaapistani löytyy edes jotain suunnilleen kelvollista, mikäli mekko ei valmistukaan tänään. Pelkän yläosan ompeluun sain kulumaan yhden päivän. Loppuosa mekosta pitäisi kuitenkin olla suunnilleen pala kakkua (piis of keik), yksinkertaista saumojen ompelua. Paitsi piilovetoketjun ompelu, arg. Vuoritus ja vetskarit eivät todellakaan pääse lempilistoilleni, ei vähiten siitä syystä, että en hallitse niitä asioita mitenkään täydellisesti..

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin
kaiken todellisen kadotin
myöhässä viikon on tuo kalenterikin

Hukuta mut unihiekkaan
älä herätä koskaan
Anna mun vajota pohjaan

Sänky kuin karkki

2010-03-24T14:25:00.000+02:00

Joo, se siitä tenttiin lukemisesta. Vieressä puretaan vanhaa rötiskötaloa ja eihän tässä mekkalassa pysty mitenkään keskittymään naudan lihasten kasvuun. Ah, mikä ihana tekosyy puuhailla kaikkea mitä ei pitäisi..

Niinhän siinä sitten kävi, etten millään malttanut jättää edellisen postauksen pitsikuvagooglettelua kesken. Ja arvatkaas mitä löysin? Maailman ihanimman sivun täynnä sänkyjen kuvia!

Olisikohan tämä ehkä lempparini?

Vai ehkä sittenkin tämä? En osaa päättää! Etsi sinäkin oma suosikkisi TÄÄLTÄ.

Omistaisimpa ihan iki-ikioman makuuhuoneen, jonka voisi sisustaa ihan miten itse haluaa. Tänne 12 neliömetrin opiskelijakämppään kun ei ihan heti tuollaisia jyhkeitä unelmia raahata. Ainakaan muutoin kuin köyhän opiskelijan halpisbudjettiversioina minikoossa. Ah ja voi. Mutta ainahan voi onneksi haaveilla ja sisustaa omaa tulevaisuutensa unelmien taloa jo etukäteen. Ensimmäisestä, ruskeasävyisestä sänkykuvasta taidankin muuten ryöstää idean omaan sänkyni tuunaamiseen. Tuo sängyn alaosan pitsikaitale ja ruskea röyhelö ovat aivan ihastuttavia! Ja nuo väritkin sopisivat kuin nakutettuna tähän valko-vaaleanvihreä-ruskeasävyisesti sisustettuun kämppään. Tulisi jo ensi kuun opintotuki, niin pääsisin Eurokankaaseen :D

Niin, ja entä jos tuon valkoisen kaitaleosion kirjoisikin itse? Köh, tästähän piti tulla helppo ja nopea projekti, se taisi juuri kääntyä astetta haastavammaksi. Minulle tyypilliseen tapaan kun mitään ei voi ikinä tehdä sillä helpoimmalla tavalla. Eihän siinä tarvitsisi kuin kirjoa 1,90 metriä kangasta. Ainiin, enkä muuten ole ikinä edes kirjaillut yhtään mitään.. :D

Tämä kuvan poimin tähän blogiin tuon seinällä olevan pitsikankaan vuoksi. Aivan ihana idea! Yksivärinen seinä ja valkoinen pitsi on kaikki mitä tarvitaan. Yksinkertaisen henkeäsalpaavan kaunista. Tähän kämppääni tuollainen ei sopisi, mutta ehkä tuonkin idean voi sijoittaa jonnekin päin unelmieni taloa..

Viimeinkin hiljaista. Ehkä yritän nyt aloittaa/jatkaa sitä tenttiin lukemista..

Tulevia projekteja

2010-03-24T10:04:00.000+02:00

Ajattelin jo tässä vaiheessa vakuuttaa itseni ja muut siitä, että tulevaisuudessakaan minulle ei tule tekemisen puutetta. Aivan kuin keskeneräisiä töitä ei olisi jo nyt tarpeeksi, mutta kun on niin kiva aina suunnitella ja tehdä kaikkea uutta.. Sitä paitsi, nämä on todella tarpeellisia juttuja!

Tai ainakin tämä ensimmäinen on..

Lapset, silmät kiinni. Nyt tulee kirosana. Olen nimittäin todella vittuuntunut silityslautaani. Luulin ostavani hyvän laudan, kun kaupasta valikoin itselleni kahdesta eri valmistajan silityslaudasta sen kalliimman. Sellaisen tavallisen hopea-harmaapintaisen ison möhkäleen. Hymyni kuitenkin hyytyi jo ensimmäisellä kerralla lautaa silitysasentoon viritellessäni, lautani keikkaa! Jokin jaloista oli ilmeisesti jo valmiiksi vähän vääntynyt kieroon, tai ehkä se oli vain lyhyempi. Pienen ärrinmurinan jälkeen päätin tulla toimeen sen asian kanssa ja siirryin silittelyvaiheeseen. Räpyttelin silmiäni kuin sokea pöllö ja totesin, että minun täytyy nähdä harhoja. Laudan pinnoitteena oleva hopea-harmaapintaisesta kankaasta ei vain voi irrota tuollaista pientä "hilettä"! Hilepä ei ollut edes mitään eilisen teeren poikia, vaan se takertui vaatteisiin sellaisella ärrrsyttävällä vimmalla, josta takiaisetkin voisivat olla kateellisia. ARGH! Epätoivoissani koetin silitellä lautaa kuumimmalla asteella mihin silitysrautani vain kykenee, jos vaikka se olisi ehkäissyt hileiden irtoamisen. Ja kas kummaa, toimihan se! Ainakin siihen asti, kunnes eilen silittelin tummansinisen kotelomekkoni saumoja ja mekkokangas kähmääntyi hileeseen jo ennen kuin se oli edes puoliksi valmis. ARGH! Toivottavasti hileet irtoavat pesussa, turhauttaa vain kun pesu-operaatio lyhentää entisestään aikaa, joka minulla on käytettävissä mekon ompeluun.

Löysin sattumalta Whip-up.netistä linkin silityslaudan päällisen ohjeeseen ja näistä sattumuksista viisastuneena päätin, että heti seuraava projektini on ommella uusi päällinen, josta EI irtoa yhtään mitään.

Kuva: Maika Creations

Luulempa, että Eurokankaan palalaari kutsuu taas tämänkin projektin yhteydessä..

Entäs se toinen projekti? No sekään ei mikään kovin iso juttu ole. Ostin nimittäin Citymarketin mammuttimarkkinoilta alennuksessa Pirtan valkoisen peruslakanan ja kaksi tyynynliinaa. Tavoitteena olisi tuunata niistä romanttiset pitsihörhellykset sänkyyn. Lakanasta luultavasti teen aluslakanan ja sen toiseen reunaan ompelen pitkän, lattiaan asti yltävän röyhelön, johon sitten näitä pitsejä ompelisin. Hiukan siis tähän tyyliin:

Kuva: Rustic Vanity

Kuvassa nro. 5 edustaa siis sitä osuutta, jollaisen omastakin lakanastani ajattelin tehdä. Pitsiä laittaisin vain paaaaaaaaljon enemmän :) Tässä vielä muutamia muita ideakuvia:

Kuva: Horchow

Kuva: Eras of Elegance

Kuva: Speak Design

Kuva: Nanalulu's linen closet

Näiden pitsiunelmien jälkeen onkin hyvä siirtyä vähän maallisempiin aiheisiin: ohjelmassa seuraavaksi ruisleivän syöntiä ja naudanlihantuotannon tenttiin lukemista. Jee!

Inspiraatiomuusia

2010-03-23T21:36:00.000+02:00

En ole mitenkään erityisen musikaalinen ihminen, ainakaan sillä tavalla, että osaisin tehdä jotain jollakin soittimella. Musiikki on silti minulle todella tärkeä asia, erityisesti inspiraationlähteenä. Tämä korostuu varsinkin piirtämisen/maalaamisen kohdalla, en edes muista koska viimeksi olisin osallistunut johonkin swappiin, lähinnä decoihin siis, ilman musiikkikappaletta, joka olisi liittynyt kulloiseenkin teokseen hyvin kiinteästi. Korostettuna esimerkkinä tulee mieleen taannoinen osallistumiseni Kaaos-teemaiseen decoon.

Tämä on lopputulos, kun yhdistetään brutaaleista brutaaleinta grindcoreilua ja discomusiikkihöpöpeppuilua. Tämä osallistuminen on jo 1,5 vuoden takaa ja lisää tästä osallistumisesta (ja myös muista decoiluista) pääsee lukemaan Flickr-profiilini kautta.

Muissa kädentaitojutuissa musiikilla on vähän pienempi rooli, inspiraatio tulee neuleissa ja ompeluksissa yleensä enemmän visuaalisena. Näen jonkun kivannäköisen jutun, vaikka toisen neuleen, tai sitten vaikkapa puuveistoksen tai kuvan, ja haluan ottaa siitä jonkin idean omaankin työhöni. Kuitenkin jokaisella työllä on minun pääni sisällä jokin tietty "tunnelma", jota kuvastaa yleensä kaikista parhaiten jokin musiikkikappale. En osaa oikein tarkkaan edes määritellä, mistä tuo kulloinenkin tunnelma syntyy. Ehkä siihen vaikuttaa tehtävän työn materiaali, malli, väri ja varmasti myös oma fiilistaso.

Muistatteko ensimmäisessä postauksessani olleen salaperäisen keltaisen neuleen? Tämä kappale kertoo tuosta keltaisesta neuleesta:

Tämän jälkeen kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että olen ristinyt tuon keltaisen neuletakkini Amélieksi :) Takki on muuten ihan pianpian valmis, enää pitäisi viimeiset palaset kiinnitellä yhteen ja päätellä langanpätkät.

Tällä hetkellä puuhailen kovalla tohinalla tulevaksi perjantaiksi jonkinsortin kotelomekkoa. Aiemminhan suunnittelin tekeväni sen jostakin mustasta kankaasta, kuitenkin löysin omista kangasvarastoistani Eurokankaan palalaarista aikoinaan hankitun tummansinisen paitakankaan, jota sattui sopivasti olemaan juuri tarpeeksi. Eihän se kangas hirvittävästi kiiltele eikä muutenkaan ole erityisen syberjuhlava, mutta enpä sellaista välttämättä kaipaakaan. Ja jos juhlavuutta sattuu kaipaamaan, niin asusteillahan sitä sitten saa. Minulla on ihan oma kappaleensa myös tälle kotelomekolle, kuunnelkaapa tästä:

Kappaleessa puhutaan sinisestä, mutta eniten tämän valintaan varmasti vaikutti oma, hieman painuksissa ollut mielialani.. Johtunee tästä uupumuksesta :/

antaa virran kuljettaa
kaksi tahdotonta vie pois turvaan
öinen meri meidät saa
näkymättömiin me kadotaan

Pöytäjuhlakuvia

2010-03-22T17:05:00.000+02:00

Virkailijanvaihtokaronkasta, tammikuulta 2010. Pöydässä alkuruoka, mansikkaista salaattia, mozzarellaa, paprikaa sekä patonkia

Loput kuvat viime perjantaisilta stipendiaattipäivällisiltä.

Alkuruoka, minttuista vihreää salaattia kurkun, salaattijuuston ja avokadon kera

Päivällistunnelmia, pöydässä pääruoka; folionyyttejä, jotka sisältävät kasviksia ja porsaanfilettä valkosipulivoin ja rosmariinin kera

Jälkiruoka, melonikeittoa sekä vaniljajäätelöä

Kuvat eivät ole itse ottamiani, vaan Osakuntamme valokuvaajan.

Stipendiaattipäivällisten lopullinen raaka-ainelistaus

2010-03-21T12:51:00.000+02:00

Seuraavassa siis täysin lopullinen lista kaikista materiaaleista, joita päivällisten valmisteluissa käytettiin. Mukana ovat siis kaupasta ostetut ja kaapeista jo ennestään löytyneet raaka-aineet. Hankintojen perässä tähdellä kommentti, mikäli riittävyydessä oli jotain erityistä mainittavaa.

KASVIKSET:

2,293kg jäävuorisalaattia (6 kerää) * 4 KERÄÄ OLISI RIITTÄNYT
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
8 minttupuskaa * SOPIVASTI!
3 rosmariinipuskaa * SOPIVASTI!
4 vesimelonia, yht. n. 12kg * IHAN OK MÄÄRÄ, VESIMELONIT OLISIVAT VOINEET OLLA PIENEMPIÄKIN..
3kg porkkanoita (6x500g) * LIIKAA! 2KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
1 pkt chilipaprikoita, jossa n. 4-5 chiliä * EI KÄYTETTY LAINKAAN, TUUMITTIIN ETTÄ EI OLISI KUITENKAAN SOPINUT
1,6kg herkkusieniä * LIIKAA, 1KG OLISI RIITTÄNYT
8 kurkkua, yht. n. 3kg * LIIKAA, 6 KURKKUA OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
n. 4kg yleisperunoita * LIIKAA, 3KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
1kg punasipulia *LIIKAA, 0,5KG OLISI RIITTÄNYT
2,4 kg sipulia * LIIKAA, VAJAA 2KG OLISI EHKÄ RIITTÄNYT
1,7kg avokadoja * LIIKAA, 1KG OLISI RIITTÄNYT
4 limeä, 0,267g * SOPIVASTI

LIHA

n. 3kg porsaan sisäfilettä, maustamaton * SOPIVASTI!

MAITOTUOTTEET

3kpl valkosipulivoi
3l vaniljajäätelö * 2L OLISI RIITTÄNYT
3kpl salaattijuustokuutioita, 500g tötsiä? * OK MÄÄRÄ, 1 PURKKI JÄI VAJAAKSI
1kpl pieni paketti hyla-salaattijuustokuutioita
1,25dl purkki hyla-vaniljajäätelöä
2l laktoositonta maitojuomaa

MUUTA

50m alumiinifoliota * RIITTI!
3x 3g vaniljatankoja
pieni purkki chilijauhetta
Emännille keittiöön karkkia
Isännän varastoista tequilaa
1 paketti kahvia
teepusseja
½ pakettia sokeria
suolaa
palasokeria
mustapippuria

Pöytäjuhlien ruokahankinnoille tuli hintaa yhteensä 154,13€, tähän hintaan tulee vielä lisäksi isännältä ostettu 2,5dl tequilaa. Budjettihan oli 145€, joten se on jo tässä vaiheessa ylittynyt 9,13 eurolla. Eli pöytäjuhlien ruokien hinnaksi tuli siis 5,31€/hlö (budjetti oli 5€/hlö).

Stipendiaattipäivälliset ja kuinka kaikki loppujen lopuksi kävikään

2010-03-21T10:54:00.000+02:00

Täällä kirjoittelee yksi väsynyt juhlija. Eilen illalla ja yöllä siis vietettiin Osakuntani 102. vuosijuhlia ja siellä minäkin pyörähtelin klo 2 asti yöllä. Juhlat olivat kerrassaan onnistuneet ja itsekin viihdyin hyvin, vaikka omalta osaltani kaikki katastrofin ainekset olivat kyllä ilmassa.. Vuosijuhlat tuovat mukavaa vaihtelua arkeen, kun edes kerran vuodessa saa pukeutua kuin prinsessa (ja myös käyttäytyä kuin sellainen.. ;) ). Kjäh, pieni sortaja minussa nauttii itsekeskeisen kakkapäämäisesti siitä, kun miehet aukovat leideille ovia, antavat tuolin alle, pitävät huolen että pöydässä leidien vesilasit ovat täynnä ja muutenkin näkevät vaivaa jotta pöydän naisseura viihtyisi.

Itsekin kävin kampaajalla ja meikkaajalla, ja lopputulokseen ei voi olla kuin täydellisen ihastunutviehättynytrakastunut. Taisin löytää samalla itselleni vakikampaamon, vihdoin!! Ensi kesänä tulee 3 vuotta Helsingissä asumista täyteen ja koko sen ajan olen kaipaillut kampaamoa, jossa olisi inhimillinen hintataso, hyvä asiakaspalvelu ja taitava kampaaja. Mahdoton yhtälökö? Siltä vaikutti aikaisemmin, mutta nyt löysin SEN! Voin todella lämmöllä suositella Hius- ja meikkistudio Flashia Töölössä. Juhlakampauksen ja -meikin tekoon meni reilu 2 tuntia, kampauksen hinnaksi tuli 55€ ja meikki 45€. Lopputulokseen nähden nuo hinnat ovat mielestäni kaiken väärti. Ihanan Kati-kampaajan kanssa tuli naurettua kuin olisimme aina tunteneet, lämmin kiitos hänelle! :)

Mutta asiaan eli siihen mistä piti puhuakin, siis viime perjantaisista stipendiaattipäivällisistä. Menu muotoutui lopulta seuraavanlaiseksi:

Alkuruoka
Vihreää tulivuorisalaattia eli minttua kurkun ja fetan kera

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

Kuten jo edellisessä postauksessa ehdin kujerrellakin, kaikkia raaka-aineita riitti eikä pulaa tullut mistään. Noin 3kg porsaan sisäfilettä oli juuri tarpeeksi, mitään ei jäänyt yli, mutta kaikille oli silti tarpeeksi syötävää. Reilu 100g (luutonta) lihaa on siis varmasti ihan tarpeeksi suuri määrä jokaiselle henkilölle. Sen sijaan kaikkia kasviksia oli aivan liikaa! Salaattia, kurkkua, sipulia, herkkusieniä, perunaa, porkkanaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa... jäi vielä vaikka kuinka paljon. Puolustuksena on toki sanottava, että alunperin tarkoituksenani oli tehdä nyyteistä paljon isompia. Folion koko leveyssuunnassa tuli kuitenkin rajoittamaan nyyttien kokoa, eikä niihin saatu mahtumaan niin paljon aineksia kuin olisin halunnut.

Hiukan silti hävettää tuollainen raaka-aineiden tuhlailu, kun budjettikin kuitenkin ylittyi noin 10 eurolla.. Ylimääräiset salaattiainekset käytettiin eilen vuosijuhlien jatkoilla yöpalana ja jos vielä jotakin jäi ylitse, niin loput tulee varmasti tänään käytettyä Osakunnan sillisaamiaisella/lounaalla/päivällisellä/illallisella. Ylimääräiset pilkotut sipulit, porkkanat, perunat, kurpitsat ja munakoisot pistettiin pussiin ja jääkaappiin, ne voin sitten käyttää jossain Osakunnan kokouksen ruuan materiaalina. Laitan kokonaan oman postauksensa raaka-aineiden lopullisesta määrästä ja siitä, kuinka paljon kaikkea lopulta meni.

Tässä reseptit ohjeisiin ja kommentit niihin:

Alkuruoka
Minttuista vihreää salaattia kurkun ja fetan kera

jäävuorisalaattia
kurkkua
tuoretta minttua
avokadoa
fetaa
punasipulia

Salaatti pestään ja revitään pieniksi palasiksi, asetellaan tasaisesti koko lautaselle. Kurkut pestään ja pilkotaan neljään yhtäsuureen osaan. Leikataan juustohöylällä pituussuuntaan ohuita siivuja. Asetellaan salaatin päälle niin että muodostelma muistuttaa ikään kuin tulivuorta. Punasipulit kuoritaan, leikataan ohuita siivuja ja asetellaan renkaita 4-5 kpl "tulivuoren rinteille" kukan muotoon. Feta valutetaan ja asetellaan sopiva määrä kuutioita punasipulikukkien sisäpuolelle kehäksi. Avokadot kuoritaan, pilkotaan ja voidellaan sitruunamehulla tummumisen estämiseksi. Avokadokuutiot laitetaan fetakehän sisäpuolelle "tulivuoren huipuksi". Minttupuskista nypitään lehdet irti ja lehtiä laitetaan kourallinen jokaisen salaattiannoksen huipulle "vihreäksi laavaksi".

Salaatin ohjeen koostin useammasta minttusalaattireseptistä, joita löysin netistä. Sen tarkemmin en osaa eritellä, mistä kaikkialta otin tähän vaikutteita. Salaattiin olen itse erittäin tyytyväinen, niinkin outo makuyhdistelmä kuin feta-minttu-avokado oli yllättävän harmoninen ja suolaiset, kirpakat ja neutraalit maut tasapainottivat toisiaan hyvin. Salaattiin olisi valutettu päälle vielä hiukan oliiviöljyä ja ripoteltu mustapippuria, mikäli emäntä olisi muistanut asian ennen kuin salaatit olivat jo pöydässä.. Salaatin tarjolleasetteluun meni toki aikaa, rakensin salaatit yksinäni ja taisin kuluttaa 29 salaattiannoksen rakentamiseen aikaa puoli tuntia. Lopputulos oli kuintenkin kaiken vaivan arvoista ja ulkoasua kehuttiin myös ruokailijoiden puolelta kauniiksi, mikä tietysti lämmitti emännän mieltä erityisesti :)

Pääruoka
Kasvisnyyttejä porsaan sisäfileen (lihaversio) tai munakoison ja kesäkurpitsan (kasvisversio) kera

perunaa
porkkanaa
sipulia
herkkusieniä
rosmariinia
valkosipulivoita
porsaan sisäfilettä/munakoisoa ja kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
foliota
leivinpaperia

Porsaan sisäfile laitetaan pakastimeen muutamaksi tunniksi, kohmeinen liha on helpompi leikata raakana viipaleiksi tällaisilla neitovoimilla. Sisäfile leikataan n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi. Juurekset pestään, kuoritaan ja kuutioidaan pieniksi palasiksi. Sipuli kuoritaan ja kuutioidaan, herkkusienet kuutioidaan. Munakoiso ja kesäkurpitsa pestään, halkaistaan ja leikataan viipaleiksi. Foliosta revitään sopivan kokoisia palasia, meillä taisi olla n. 50cm x 25 cm. Leivinpaperista revitään n. 20-25cm levyisiä palasia, jotka halkaistaan kahtia. Leivinpaperipala asetetaan foliopalan päälle suunnilleen keskelle. Leivinpaperi tuo nyytin pohjaan hiukan kestävyyttä ja tukea. Peruna-, porkkana-, sipuli- ja herkkusienikuutiot asetellaan leivinpaperin päälle. Kasviskeon päälle ripotellaan suolaa, jonka jälkeen asetellaan sisäfile/munakoiso-kurpitsa viipaleet keon päälle. Sisäfileen päälle ripotellaan suolaa ja mustapippuria. Nyytin päälle laitetaan reilu nokare valkosipulivoita ja muutama rosmariinin oksa. Suljetaan nyytit ja paistetaan uunissa 200 asteessa 45 minuuttia tai kunnes kasvikset ja liha ovat sopivan kypsiä.

Myös tähän reseptiin otin mallia useammasta nyyttireseptistä. Pääasiallisena ohjenuorana taisi kuitenkin toimia Kotimaiset kasvikset Ry:n kala-kasvisnyyttien ohje. Nyytit olivat yllättävän kovatöisiä ja sen vuoksi pääruuan tarjoilukin venyi niin, että se tarjoiltiin 45 minuuttia aikataulustaan jäljessä. Tämä ei onneksi haitannut pöytäjuhlijoita, vaan he näyttivät viihtyvän pöydässä loistavasti leikkien ja laulaen (kuulostaa enemmän 6-vuotiaiden kerholta kuin keski-iältään n. 23-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden pöytäjuhlilta, eikös? :D). Lopputulokseen olin kuitenkin itse hyvin tyytyväinen, suolaa (ja pippuria) olisi saanut varmasti olla enemmänkin ja senpä vuoksi laitoimmekin suolakipot kiertämään pöydissä, jotta halukkaat voisivat säädellä itse omaa suolapitoisuuttaan. Lihasta oli tullut folionyytin höyryissä aivan käsittämättömän mureaa, sen sai halki pelkästään tökkäämällä sen keskustaan yhden cocktailtikun ja vetämällä reunoja kohti! Valkosipulivoi ja rosmariinin oksa kruunasivat koko komeuden, nyytteihin olisi voinut laittaa vielä rohkeamminkin valkosipulivoita, se maustoi lihan ihanaksi. Jälkiviisaus kunniaan, mutta ehkäpä kasvisten päälle (siis lihan alle) olisi voinut laittaa vielä nokareen hunajaakin. Valkosipulivoi ja rosmariini tosiaan maustoivat lähinnä lihan ja kasvikset saivat makua ainoastaan lihasta valuneista nesteistä. Ensi kerralla sitten :)

Jälkiruoka
Melonikeittoa ja vaniljajäätelöä

(tästä tuli ehkä 5-6 litraa keittoa)
n. 12kg vesimelonia
4dl vettä
4,5dl sokeria
3x vaniljatanko 3g
4 limeä
maun mukaan chilijauhetta (itse taisin laittaa 4-5tl)
2,5dl tequilaa
2l vaniljajäätelöä
n.1-1,5dl sitruunamehua
paprikajauhetta

Meloneista koverretaan hedelmäliha pois (tyyli vapaa), poistetaan siemenet ja laitetaan tarpeeksi isoon astiaan. Soseutetaan tehosekoittimella. Vesi ja sokeri mitataan kattilaan, vaniljatanko leikataan pitkittäin halki ja siemenet raaputetaan irti veitsen terällä vetämällä. Siemenet ja tanko lisätään kattilaan ja seosta keitellään hetken aikaa niin että vaniljasta irtoaa makua ja sokeri liukenee. Itse keittelin ehkä 15 minuuttia, olisi voinut keitellä vieläkin kauemmin, että vanilja olisi maistunut enemmän.. Seoksesta otetaan vaniljatanko pois ja liemi kaadetaan vesimelonisoseen joukkoon. Halkaise limet ja purista niistä mehu ulos, ei haittaa vaikka hedelmälihaakin tulisi runsaasti joukkoon. Lisää limemehu keittoon ja mausta sopivasti chilillä. Sekoita ja maista. Itse lisäsin vielä 1-1,5dl sitruunamehua, kun keitto tuntui kaipaavan vielä vähän happamuutta. Ennen tequilan lisäämistä kahdelle alkoholittomalle otettiin keittoa syrjään yhteensä n. 5dl. Loppukeittoon lisätään tequila ja sekoitetaan. Tarjoillaan keittolautasilta (niihin mahtuu enemmän keittoa kuin jälkiruokamaljoihin!), keittoa meni ehkä 2dl/lautanen. Määrää on vaikea arvioida, koska sitä ei mitenkään erityisemmin mittailtu. Keiton keskelle laitettiin vielä jonkinsortin keko vaniljajäätelöä, ehkä n. 0,5-0,75dl/lautanen. Vaniljajäätelökeon reunoille ripotellaan paprikajauhetta sopivasti. Ohje on mukailtu Santamarian melonikeiton ohjeesta.

Jälkiruuan tarjoilu venyi melkein puoli tuntia sen vuoksi, että pöytäjuhlijoilla oli jotakin ohjelmaa menossa niin, että emme aikaisemmin päässeet keräämään pääruoka-astioita pois ja tarjoilemaan jälkiruokaa. Tarjoiltaessa jäätelö oli jo täysin sulanut. Tarjoilu itsessään oli jo melkoinen akrobatiasuoritus, täpötäysien lautasten kanssa sai kävellä kuin nuoralla peläten joka askeleella koska keittoa roiskahtaa joko itsen ja ruokailijoiden päälle. Onneksi vahinkoja ei sattunut! *puun koputus* Paprikajauhe oli ihan täysin oma keksintöni. Mielestäni keitto kaipasi vielä säväyksen jotain, joten kävin penkoen läpi kaikki osakunnan ruokakaapit ja myös jääkaapin etsien sitä yhtä puuttuvaa ainesosaa. Ensimmäisenä mielessä kävi jokin makea chilikastike, mitään sellaista ei kuitenkaan kaapista löytynyt, joten se idea täytyi hylätä. Kaikki nomparellitkin olivat niin kaamean värisiä, että toivotin niille hyvää päivänjatkoa kaapinperukoilla. Chilijauhettakin keitossa jo oli, ja se olisi voinut paljaaltaan olla ihan liian tujakkaa. Mutta sitten, kas, käteeni osuikin paprikajauhepussukka ja kaikki valonheittimet syttyivät päässäni *BLINK!* tämä se on! Sitten ei muuta kuin pienellä koe-erällä kokeilemaan melonin, vaniljajäätelön ja paprikajauheen kaunista triplaliittoa. Sain apuemänniltä kohtalaisen kummastuneita katseita, kun paprikajauhepussin kanssa jälkkäreiden luo astelin :D Syystäkin epäileväisinä he kuitenkin suostuivat maistamaan kummallista yhdistelmää ja kun se sai heidän siunauksensa, niin eipä sitten muuta kuin paprikoittamaan keittoa ja jäätelöitä! Jälkkäristä en saanut pöytäjuhlijoilta mitään palautetta, mutta kyllä se itselleni hyvin maittoi. Olisi ollut kiva kuulla ruokailijoilta jotain kommenttia paprika-jäätelöyhdistelmästä. Toisaalta, pitää kai ottaa positiivisena asiana se, ettei kukaan tullut ainakaan haukkumaankaan..

Nuutunut kokki ja muita kummastuksia

2010-03-20T01:07:00.000+02:00

Stipendiaattipäivälliset, eli ne edellisissä viesteissä puhumani avaruus-teemalliset päivälliset ovat nyt onnellisesti takanapäin. Kokonaissaldona olen ihan tyytyväinen iltaan ja ruokien onnistumiseen, kaikkia raaka-aineita riitti (oli jopa liikaakin!)ja ruoka maistui. Mitäpä muuta emäntä voikaan toivoa :) Täydellisempää raporttia illan kulusta saanen tähän blogiin kirjoiteltua sunnuntaina, huominen kun vielä juhlitaan Osakunnassa 102. vuosijuhlia. Tällä kertaa pääsen itsekin juhlimaan muuallakin kuin kyökin puolella. Näistä vuosijuhlistakin luultavasti kertoilen enemmän myöhemmin.

Näin Osakunnan vuosijuhlien alla olen vasta tajunnut sen, kuinka arvostettu tämä emännän virkani Osakunnassa itse asiassa onkaan. Se on todella hämmentävää! Onhan ruoka tottakai tärkeä osa Osakuntamme juhlakulttuuria, mutta ei se silti mielestäni NIIN suuri asia ole.

Osakunnassani on yksi vallan ihastuttava perinne, tapa kiittää juhlien emäntiä ruuasta (ja isäntiä juomasta). Kun juhlissa ruoka on syöty, alkaa juhlakansa laulamaan "emännät på bordet, vi vill ha emännät på bordet..", juhlien miesväki marssii keittiöön, kaappaa emännät syliin, kantaa juhlasaliin ja nostaa heidät pöydälle. Tämän jälkeen joka ikinen mies laskeutuu polvilleen pöydän eteen ja laulaa emännille yhdessä jonkin laulun. Tänä iltana saimme kuulla komean miehisen sovituksen kappaleesta Nuoruustango. Voiko tätä suurempaa kiitosta ja arvostuksenosoitusta kukaan saada??? :) Tämän jälkeen jokainen mies vielä halaa jokaista emäntää ja kiittää vielä ihan kasvotusten. (Naiset tekevät tottakai saman juhlien isännille - paitsi sitä kantamista.)

En halua olla itsekeskeinen paskiainen, mutta tuollainen huomiointi tuntuu oikeasti todella hyvältä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun olet edelliset 10h laittanut ruokaa ja kironnut sitä, kuinka taas jää hyvät pöytäjuhlat välistä tämän pirun viran takia. Pahimmassa tapauksessa on vielä onnistunut polttamaan jotain pohjaan tai maailma muuten vaan tuntuu tiputtelevan lekoja niskaan. Kaiken tuon jälkeen, kun joku tulee sanomaan sinulle KIITOS, laulamaan laulun ja halaamaan, ei ole liikutus kaukana, varsinkaan kun on jo niin väsynyt kaikesta aherruksesta. Minä tunnen itseni tällä hetkellä tärkeäksi ja se on sellainen hyvä, väsynyt mutta kiitollisen onnellinen tunne.

Kiitos, että sain laittaa jällee ruokaa ja kiitos, että te arvostitte jälleen työpanostani.

NUORUUSTANGO
(Anu Kaipainen)

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan

Mammuttiostoksia

2010-03-18T21:01:00.000+02:00

Melkein olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka nätisti kassaneidit Prismassa hymyilevätkään, kun kassalle raahaa ostoskärryn, joka on tupatentäynnä ruokaa. Niin ja sen, kuinka paljon sitä ruokaa saakaan pöytäjuhlabudjettiin varatulla summalla.

Mitäs sitä nyt sitten tulikaan ostettua? Tässä vähän määriä, jos ne vaikka auttaisivat jotain muuta suurempia päivällisiä/juhlia suunnittelevia ruokahankinnoissa..

KASVIKSET:
- 2,293kg jäävuorisalaattia (6 kerää)
- 1 munakoiso
- 1 kesäkurpitsa
- 8 minttupuskaa
- 3 rosmariinipuskaa
- 4 vesimelonia, yht. n. 12kg
- 3kg porkkanoita (6x500g)
- 1 pkt chilipaprikoita, jossa n. 4-5 chiliä
- 1,6kg herkkusieniä
- 8 kurkkua, yht. n. 3kg
- n. 4kg yleisperunoita
- 1kg punasipulia
- 2,4 kg sipulia
- 1,7kg avokadoja

LIHA
- n. 3kg porsaan sisäfilettä, maustamaton

MAITOTUOTTEET
- 3kpl valkosipulivoi
- 3l vaniljajäätelö
- 3kpl salaattijuustokuutioita, 500g tötsiä?

MUUTA
- 50m alumiinifoliota

Näillä ostoksilla hinnaksi tuli 136,69€. Tällä kauppareissulla en kuitenkaan saanut kaikkea mitä halusin, osan ihan vain unohdin pois kauppalistalta, osaa taas ei löytynyt hyllyistä. Alunperin suunnitelmissa oli myös ostaa purjoa ja paprikaa, paprikat olivat kuitenkin niin surkealaatuisia, että jätin ne suosiolla pois. Eivät ne olisi budjettiin muutenkaan mahtuneet, samasta syystä jätin myös purjot pois, onhan ruuassa jo kuitenkin sipulia..

Huomiselle jäi kuitenkin vielä ostettavaa:
- iso paketti teetä
- pieni paketti hyla-jäätelöä, unohdin kokonaan varata sille yhdelle hyla-ihmiselle jäätelön!
- Chili-lime -mausteseos jälkkäriin
- Kokkaajille keittiöön karkkia naposteltavaksi

Päivällisille ilmoittautuikin viime tingassa vielä yksi ihminen lisää, joten kokonaisbudjetti nousi 145 euroon. Joten huomisenkin ostokset mahtuvat ihan hyvin vielä budjettiin, jee :) Osakunnan kaapista löytyy siis jo ennestään kahvimaidot, kahvit, sitruunamehut, oliiviöljyt ym. Raportoin huomenna juhlien jälkeen sitten lisää siitä, kuinka ohjeet toimivat, kokkailu onnistui ja kuinka kaikki raaka-aineet riittivät. Toivottavasti juhliin tulee myös kuvaaja kameransa kanssa, jotta saisin nyhdittyä vähän kuviakin ruuista (oma kamerani siis tosiaan on rikki). Siispä pysykääpä taajuudella!

Samalla osakunnalla käydessäni tuli osakunnan kuraattorin kanssa suunniteltua toukokuun alussa olevan kuraattorinvaihtokaronkan menua. Kyseisistä kekkereistä tulee ensimmäiset isommat päivälliset, joita olen järjestämässä, jännittää vähän jo nyt! Päivällisille tulee vain kutsuvieraita ja heitä arvioidaan tulevan noin 70. Tarkoituksena olisi myös tarjota jotain todella hienoa ruokaa, alustavasti ruokaan on budjetoitu n. 10€/hlö! Haluaisin tarjota vieraille suomalaista lampaanlihaa, joka on ostettu eräältä tilalta suoraan, ja myös kuraattori innostui kovasti ajatuksesta. Nyt vain toivon, että tuolta tilalta järjestyy lampaanlihaa sen verran että suunnitelmani onnistuvat. Pidetään peukkuja :)

Kotimatkalla käväisin Kampin Anttilasta nappaamassa ruotsinkielisen Burdan mukaani ja TADAA! Sieltä löytyi täydellinen kaava pikkumustalleni! Tai, voiko sanoa täydelliseksi, jos mallin pienin koko on kokoa 44? Itse kun olen vaatimattomasti 36, niin kyseinen kaava vaatii "hiukan" kursimista. Jos jollakin kyseinen lehti on, niin puhun siitä sinisestä Plus-mallin mekosta nro 132. Yksinkertaisesti ihana!

EDIT: Löysin netistä samalla mekon kaavalla tehdyn pidemmän mekon kuvan, kas tässä.

Mekko josta puhuin ja jonka aion toteuttaa, on siis tätä huomattavasti lyhyempi, n. polvipituinen. Yläosan malli on kuitenkin aivan sama. Tämä on varmaan yksi niitä harvoja kertoja kun toivon olevani isompi :D Toisaalta vähän mietityttää, kuinka tuon mallinen kaula-aukko toimiinee meikäläisen pikkuisilla ujotisukoilla :>

Nyt vielä iltapalaa ja sänkyyn huomista jännittelemään!

Avaruuspäivällisten suunnittelua

2010-03-17T10:47:00.000+02:00

En malta olla postaamatta toista kirjoitusta tälle aamua. Samalla tulee itsellekin vähän selkeytettyä tätä juttua.

Ohjelmassa on seuraavaksi perjantaina olevien avaruus-teemallisten pöytäjuhlien suunnittelua. Toimin siis tänä vuonna Osakunnassani emäntänä ja minun tehtävänäni on suunnitella ja valmistaa milloin minkäkinlaisia ruokia erilaisiin tapahtumiin. Enimmäkseen tapatumat ovat erilaisia kahvitustilaisuuksia ja pöytäjuhlia, eli sitsejä, joille valmistetaan kolmen ruokalajin kattaus: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Osakunnassa toimii myös isäntä, joka vastaa juomapuolesta, minun ei tarvitse onneksi sitä tehdä.

Sitseille on siis tällä tietoa tulossa 28 henkeä, joista 2 kasvisruokavaliota, 1 lakto-ovo-kasvisruokavalio, 1 hyla-ihminen ja 1 onneton, joka on allerginen vähän kaikelle: pähkinä, banaani, kala, raaka porkkana, kiivi ja raaka mango. Ainiin, ja 2 alkoholitonta. Ruokabudjettiin on varattu 5€/hlö, mikä ei ole ihan hirveän paljoa, kun miettii että sillä summalla pitäisi saada 3 ruokalajia.. Tästä siis lähdetään liikkeelle.

Avaruus-teema on ihan häikäisevän haastava teema, googlettelemalla lyösin lähinnä lastenkutsuille tarkoitettuja ohjeita kaikille "pikkujutuille", enkä varsinaisesti mitään sellaista, jota voisi soveltaa valmiille päivällisille. Noh, yritetään sitten saada edes esillepanosta jotenkin ufomaista tunnelmaa.

Haluaisin tehdä jotain melonista, koska siitä olen itse harvemmin laittanut mitään varsinaista ruokaa. Paljaaltaan on kyllä tullut syötyä. Googlettelulla löytyy jälleen kaikkea mielenkiintoista ja tuumin päätyväni melonikeittoon, mutta alkuruuaksi vaiko jälkiruuaksi?
Tässä kandidaatit:

Melonikeitto vaniljajäätelön kera (Noin 1 litra)

½ (noin 2 kg) vesimeloni
1½ dl vettä
1 dl sokeria
1 Vaniljatanko 3 g
2 tl more chili & lime -mausteseos 52 g
½ dl tequilaa
Tarjoiluun: Vaniljajäätelöä

VALMISTUS

Soseuta hedelmäliha monitoimikoneessa. Jätä melonisose koneeseen. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin halki ja raaputa siemenet. Lisää siemenet ja jäljelle jääänyt vaniljatanko kattilaan ja kiehauta hetken aikaa. Ota vaniljatanko pois. Kaada liemi melonisoseen joukkoon ja jatka soseuttamista. Kaada sose siivilän läpi kulhoon. Mausta chili & lime -mausteseoksella ja tequilalla. Jäähdytä hyvin. Vatkaa melonikeitto kuohkeaksi. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kera.

Vinkki! Tequilan voit korvata alkoholittomalla vaihtoehdolla.
Santamaria

Kylmä melonikeitto

Paloittele ja soseuta meloni. Säilytä viileässä.
Kuivaa kuumassa uunissa muutama ilmakuivatun kinkun viipale, kunnes ne ovat rapeita. Paloittele pieniksi palasasiksi.
Juuri ennen tarjoilua lisää melonisoseeseen hieman ruokakermaa, muskottipähkinää (vähän, sillä maku on voimakas), valkopippuria, hyppysellinen suolaa sekä loraus neitsytoliiviöljyä sekä kylmää vettä n. lasillinen. Sekoita.
Tarjoiluvaiheessa ripottele joka annoksen päälle ilmakuivatun kinkun muruja sekä silputtua ruohosipulia.
Plazan foorumi

Toinen jälkiruokavaihtoehto olisi jäätelöappelsiinit, jossa yksinkertaisesti kaiveltaisiin appelsiinin hedelmäliha pois, sekoitettaisiin se vaniljajäätelöön ja laitettaisiin takaisin appelsiinin sisään. Toista alkuruokavaihtoehtoa minulla ei oikeastaan vielä ole, jokin salaatti kuulostaa niin tylsältä.. Toisaalta tuo meloni&jäätelö-yhdistelmä kyllä kiehtoisi kovasti, tuo chilijuttu kuulostaa niin jännittävältä. Alkoholittomille ei tietenkään voisi laittaa tequilaa.. Vaniljajäätelön voisi pyöräyttää palloksi ja laittaa "planeetaksi" tarjoiluastian keskelle, ja sen ympärille vielä jollain "kehä" siihen ympärille.. Sitten pitäisi vain alkuruoka enää keksiä.

Juhlien valmistelijoiden taholta tuli toivomus, että pääruuaksi olisi jotain folioon käärittyä, joten minäpä tuumasin että miksipä ei ja kovalla tohinalla yritin etsiä jotakin uunissa valmistettavien kasvisnyyttien ohjetta. Ohjeita löytyikin, mutta niistä mikään ei oikein tunnu sellaiselta, jonka voisin ihan sellaisenaan toteuttaa.
Jotain tämän tapaista siis, mutta haluan monipuolisemman kasvisosuuden ja kalan korvaan jollain lihalla:

Kala-kasvisnyytit

400 g silakka- tai muita kalafileitä
2 porkkanaa
2 sipulia
200 - 250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 tl suolaa
1 rkl sitruunan mehua
tilliä, basilikaa tai timjamia, muutama oksa per nyytti
1 rasia (100 g) maustettua tuorejuustoa
1 rkl hunajaa
mustapippuria myllystä

* Paloittele kalafileet annospaloiksi. Suikaloi kasvikset.
* Jaa kasvikset ja kalapalat kerroksittain neljälle alumiinifolioarkille. Ripottele kaloille hieman suolaa ja sitruunamehua. Lisää hienonnetut yrtit.
* Notkista hunaja esimerkiksi mikroaaltouunissa ja yhdistä tuorejuustoon. Lusikoi seos kalojen ja kasvisten päälle, lisää pippuria myllystä ja ummista foliot nyyteiksi.
* Kypsennä grillissä tai 200-asteisessa uunissa noin 20 - 30 minuuttia. Kotimaiset kasvikset

Mitenkähän olisi porsaan filee, kypsentyyköhän se uunissa 30 minuutissa ja 200-asteessa syömäkelpoiseksi? Tietysti voisi paistinpannulla kevyesti ruskistaa tms, ennenkuin lykkäisi viipaleita folionyytteihin samalla tapaa kuin tuossa kalaohjeessakin. Haluaisin kuitenkin, että lihat laitettaisiin nyytteihin jo ennen uunia, että liha ja kasvikset antaisvat uunissa makua toisilleen. Nyytteihin voisi lisätä ehkäpä myös perunoita, paprikaa ja vielä kasvisihmisille munakoisoa, kurpitsaa? Mitenkähän olisi chili? Päälle voisi laittaa nokareen valkosipulivoita ja jotain tuoretta yrttiä, rosmariinia ehkäpä? ;)

Vähän ehkä hävettääkin, kun näiden ruokien suunnittelu on jäänyt näin myöhäiselle, huomenna pitäisi käydä jo kaupassa ostamassa raaka-aineet ja perjantaina on jo itse tilaisuus. Enkä ole vielä saanut edes apulaisia keittiölle.. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo väsymyksestäni, välillä tekisi mieli vaihtaa päätä jonkun virkeämmän kanssa. EN MINÄ HALUA OLLA VÄSYNYT!

Mutta kun vain olen, joten ei kai auta muu kuin yrittää sopeutua siihen..

Lohtupuuroa

2010-03-17T07:44:00.000+02:00

Nukuin viime yönkin huonosti. Tuossa laskeskelin, että kahden viimeisen vuorokauden aikana olen saanut unta pallooni yhteensä alle 10h. Huoh, tämä väsymys on hirveää. Enkä tarkoita nyt pelkästään parin viime päivän unettomuutta. Tämä rasittava uupumus alkoi jo ennen joulua, kun koulussa oli vähän rankkaa. Tai edellytykset tälle väsymykselle kylvettiin jo kauan aikaa sitten. Hienoa olla se ylimotivoitunut opiskelija, joka tykkää opiskelemistaan asioista niin paljon, että väsyttää opiskelumäärällä itsensä puhki. Opintopsykologin vastaanotolle meneminen oli paras päätös, mitä olen koko kuluneen kevään aikana tehnyt. En jaksa olla yksin tämän uupumuksen kanssa. Silti haluaisin vain eristäytyä kaikista omaan pieneen koppiini ja vain kutoa/ommella/näperrellä yksinäni ja katsella Housen 6. tuotantokautta. Maapallo saisi minun puolestani pyöriä hetken ilman minua, mutta velvollisuus kutsuu.. Pitäisi tehdä niin paljon.

Löysin netistä tänä aamuna videon uupumuksesta. Taidan olla jotenkin yliherkässä tilassa vähäunisten öiden jälkeen, tli itku silmään, kun tunnistin siitä itseni. Videota pääset katselemaan TÄSTÄ.
Ei minulla sentään syöpää ole, vaikka videossa siitä puhutaankin, väsymyksen oireet on silti samat.

Olen viime aikoina - vai pitäisikö jo puhua "viime viikkoina" vai jopa "viime kuukausina"? - supistanut kaiken elämäni minimiin. Teen vain sen verran kun on välttämätöntä. Raahaan itseni sängystä tietokoneen ääreen ja jätän luennot väliin. Jätän likaiset astiat huoneeseeni, kun en jaksa viedä niitä tiskipöydälle, saati sitten tiskata. Oikeasti, haluaisin tehdä niin paljon ja antaa oikeasti kaikkeni asioille mitä teen, mutta takki on jo tyhjä eikä ole mitään mitä enää antaa.

Puuro on viljasta tai muusta älyttömästä paskasta vedessä tai maidossa keittämällä tehty paksuhko, juokseva huumausaine. Puuroa voidaan valmistaa myös muilla tavoin - synteettistä puuroa valmistavat laboratoriot ovatkin Itä-Euroopassa yksi tärkeimmistä järjestäytyneen rikollisuuden muodoista. Vahvaa puuroa usein laimennetaan lisäämällä puuroon suolaa tai esimerkiksi voisilmä. Hikpedia

5 minuuttia sitten alkoi luento, jolla minunkin olisi pitänyt olla. En näköjään kuitenkaan ole. Tänään ei siis ole mikään kaikista parhain aamu. Lohtupuuro onneksi lämmittää ja saa kurnivan mahan hiljaiseksi, se tuntuu aivan halaukselta! Ruualla ei saa leikkiä, mutta tekisi mieli vain painaa pää lohtupuuron kainaloon ja jäädä siihen. Vaikka saisin kyllä varmaan lopullisesti hullun leiman naamaani, jos täällä kuljeskelisin naama aivan puurossa.. Minun lohtupuuroni on kaurapuuroa, johon tulee 1/2dl kaurahiutaleita, vajaa 1/2dl vehnäleseitä ja PALJON itse tehtyä karviais-nektariinihilloa. Olen aika ylpeä tuosta hilloyhdistelmäkeksinnöstä, hillo on ihanan pehmeää, punaista mahlaa, joka hellii ja halailee joka ikistä makunystyrääni. Onko hullua olla kiitollinen HILLOLLE siitä, että jaksoin tänäänkin sentään kiskoa vaatteet päälleni ja harjata hiukseni? *naur*

Normaalisti puuroa nautitaan joko aamuisin vieroitusoireiden vuoksi, koska useimmiten puuroa nautitaankin iltaisin. Pitkäaikaiskäyttäjät saattavat korvata puurolla kokonaan normaalit päivittäiset ateriansa, kuten lounaan tai illallisen, sillä puuron käyttäjillä nälän tunne on kadonnut lähes täysin. Joissain kulttuureissa maustettuja puuroja nautitaan myös aterian jälkeen, mikä saattaa terveestä, normaalista ihmisestä kuulostaa hyvin perverssiltä. Hikpedia

Heitänkin samantien pallon lukijoille (jos sellaisia on): Millä sinä lohdutat itseäsi?

Varhainen aamukoi, töttöröö!

2010-03-16T08:39:00.000+02:00

Joku voisi kirota itseään, kun muutaman tunnin yöpyörimisen jälkeen viimeinenkin unimaan haituva karkaa nenästä jonnekkin pellolle, ja joku armoton virvaliekki tulee hyppimään tilipitappitaata pään sisälle ennen kuin koko aurinko on edes jaksanut haukotella itsensä taivaalle. Eipä sitten klo 02:57 jälkeen nukuttu, kun minulla on tällainen kiva stressipää, josta unet haihtuu taivaan tuuliin heti kun päällä on vähääkään enemmän mietittävää ja suunniteltavaa.

Siinä sitten istuttiin sängyllä peitto korvissa ja selailtiin kaikki omistamani ompelulehdet läpi. Joku nimittäin oli saanut yöllä unissaan miettiessään päähänsä, että tarvitsee juuri nyt sen täydellisen pikkumustan, joka onnettomasti kaapistani vielä uupuu. Ainiin, ja sen pitäisi jo 1,5 viikon päästä olla kovasti päällä pidettävää mallia. Tämä kun pääsee/joutuu johonkin yliopiston kekkerijuhliin airueeksi, kaikenlaisiin nakkeihin sitä joutuukin kun ajautui jotenkin hassusti osakunnan emännän virkaan. Luulin tässä virassa joutuvani vain kokkaamaan, mutta kuinkas kävikään!

Lehdet loppui aikanaan, ilman mitään järkevää mallilöydöstä, jonka jälkeen tein sen klassisimman kömmähdyksen ja täräytin ahterini tuolille tietokoneen eteen. Hyvästi loputkin yöunet! Tulipa kahlattua läpi puolet internetin blogi-taustakuvavalikoimasta, noin niinkun ajankuluksi. Kun nirsolle mikään ei kelvannut, eikä varsinkaan sellaisenaan, niin ei auttanut muu kuin itse ruveta tuhertelemaan muokkauksia valmiisiin taustakuvapohjiin. Hommaahan siinä oli, helpolla tavallahan asioita ei ikinä voi tehdä, mutta ainakin sain sitä mitä halusin. On niin hienoa olla ihminen, jolla on jalostunut maku..

Tässä sitä sitten kummastellaan ihan höperönä (vähäisillä yöunillahan ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa?), että mitäs nyt sitten tehtäis. Ehkäpä tässä ajankulukseni postailen muutamaisia kuvia neuleista, jotka on vielä kovasti kesken, kun kiinnostus on katkolla..

Lanka: Novita Anni, sininen
Ohje: Novita 2/2009, malli 17

Lanka: Hjertegarn Play It, keltainen

Tämä puolestaan on jotain ihan omaani. Olen ihan huisin ihastunut tähän kaikkeen keltaiseen pehmeyteen ja pörröiseen karvaisuuteen. En ole "ikinä" omistanut mitään keltaista vaatetta, enkä ole koskaan tuntenut suurempaa vetoa kyseistä väriä kohtaan. Kuitenkin kun näin tämän lankakerän Helsingin kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa Lankamaailma Nordian myyntikopilla, sydämeni alkoi kummasti jojotella ja halusin vain ottaa tuon suoloisen luomuksen syleilyyni. Tää on mun kevätmohairkissanpentu! Samoilla messuilla oli erään toisen lankakaupan myyntiosastolla esillä mohairista neulottu villatakki ja simsalabim! täydellinen pari oli löytynyt. Hataran muistin perusteella sitten kotona apinoitiin tätä keltaista unelmaa vähän samaan suuntaan. Tämä takkini on jo miltei valmis, vyötä vain vailla, mutta pidettäköön tarkemmat yksityiskohdat vielä toistaiseksi salassa ;>

(Sitäpaitsi kamerani on muutenkin rikki, joten niitä uusia kuvia ei muutenkaan olisi ihan heti saanut)

Ehkäpä tässä vaiheessa voisi pikkuhiljaa harkita mahan ruokintaa ja kiskoa viimein yövaatteet pois niskasta. Saas nähdä, tuleeko hairahduttua Eurokankaaseen jotain mustaa kangasta hipelöimään.

Avausheitto!

2010-03-15T12:26:00.000+02:00

Tästä tulee meikäläisen kotiäitiblogi.